Mitä se kuntoutus sitten oikein on?

Oikein virallisesti sanottuna, suunnitelmallista toimintaa, joka tukee ja edistää toimintakykyä, mikäli joku vamma tai muu rajoite haittaa arjessa, työelämässä tai vaikkapa opiskelussa. Eli kovinkin tärkeä ja hyödyllinen juttu!

Kuntoutus voi olla kovin, kovin monenlaista. Lääkinnällistä, kasvatuksellista, sosiaalista, lääkinnällistä jne.

Minun osallani kuntoutus on kohdennettu toiminnalliseen kuntoutukseen. Tarkoitus siis löytää uudelleen askel kohdalleen lonkkien tekonivelleikkauksen jälkeen.

Itselläni ollut monenmoista kuntoutusta. Olkapään kuntoutusta. Hauiksien kuntoutusta. Polven kierukkatähystyksen jälkeistä kuntoutusta. Nämä siis tapaturmista koska Tapaturma-Altis Timo. Pään terapeuttista kuntoutusta. Nyt sitten lonkkien tekonivelten sovittamista omaan lihaksistooni.

Suora lainaus Coxan oppaasta ”Pelkkä tekonivelleikkaus ei tuo kivuttomuutta ja paranna toimintakykyä, mutta luo edellytykset niiden saavuttamiselle pitkäjänteisen harjoittelun kautta.”

Eli kaikenlaista ja kaikki kuntoutukset ovat olleet yhtä tärkeitä. Kuntoutuksen tärkeyttä ei voi millään mittarilla vähätellä. Se on TÄRKEÄ osa toimintakyvyn ylläpitämiseksi!

Nimenomaan itse painotan tuota pitkäjänteistä harjoittelua!

Mitä sitten minun kuntoutukseeni kuului?

Pienin askelin menestykseen.

Coxan oppaassa annetaan hyvinkin selkeät ja mainiot ohjeet kotikuntoutukseen. Tyvestä puuhun noustaan, näin klassista kliseetä käyttäen.

Myönnän että olin hieman turhautunut alkuvaiheessa, itseni mielestä kevyiden harjoitteiden suhteen. Muistutin kuitenkin itseäni siitä, että painotan myös asiakkailleni, ettei kannata kiirehtiä, ei kuntoutuksessa eikä yleensäkään lihaskuntoharjoittelussa.

Kuntoutuksessa aloitettiin, puudutuksen poistuttua nilkkojen pumppauksella, polven ja lonkan koukistuksella jo sairaalassa illalla. Näitä tietenkin tein vielä kotonakin ja paljon muuta näiden lisäksi, asteittain vaatimustasoa nostaen.

4 viikkoa leikkauksesta oli kotialueen fysioterapeutilla käynnin aika, jossa päästiin jo enemmän ja voimakkaammin itse asiaan kiinni. Aloitimme siis jo erilaisia matalia yhden jalan kyykkyharjoituksia steppilaudalla seisten, jotka alkuun tuntuivat raskailta. Tämä oli minulle paikallaan tällainen maan tasalle palautuminen, vaikka alussa koin turhautuneisuutta mukamas keveissä harjoituksissa. Olinhan kuitenkin jo melkein puoli vuotta kulkenut kyynärsauvoilla, joten ei ihme, että steppilaudalta yhden jalan kyykyt tuntuivat raskailta.

8 viikkoa leikkauksesta oli jälleen käynti fysioterapeutilla Loviisassa ja oli todella hienoa nähdä fyssarin kanssa, että liikkuvuus oli parantunut ja paljon lonkan alueella! Syvempiä kyykkyjä tuli harjoitteisiin, erilaisia aitajuoksuliikkeitä edelleen lonkkien alueen parantamiseksi sekä TÄYSI voimaharjoittelulupa. Se oli aivan mahtava fiilis. Ymmärsin tietenkin, ettei se nyt tarkoittanut, että saman tien Loviisan Sykkeellä koettaisin 1RM eli kyykkyennätystä, vaan nousujohteisesti pääsen kehittämään voimatasojani painoharjoittelulla. Fyssarinikin oli huomannut nopeasti, kuten Coxankin fyssari, että painottavat minulle malttia ja vielä kerran malttia!

Pääsin siis vihdoinkin rakastamani Hack-kyykyn armolliseen syliin Loviisan Sykkeen salilla!

Miltä kuntoutus tuntui?

Toki ihan alussa vielä hakaset kiristivät leikkaushaavoissa ja hakasten poistonkin jälkeen, kuntoutuksen eli rasituksen myötä leikkauskohdat tuntuivat ikään kuin turvatyynyiltä lonkissa 😊Kudoksillahan tietty kestää tovi parantua, joten tällainen oli siis ihan normaalia.

Minä olen aina rakastanut kuntoutusta ja uskon että siksi olenkin aina kuntoutunut ennätysajoissa, niin kuin nytkin.

Ihan viimeisimpänä edistymisenä, juuri kyykkäsin syväkyykyn peppu reiluun 20 senttimetriin maan tasalta! Tähän on edetty sitkeällä kuntouttamisella, keskimäärin viime aikoina noin 3 tuntia päivässä. Mutta hei, lääkärit ja hoitohenkilökunta Coxassa tekivät upeata työtä, joten minun työnäni oli hoitaa ja kuntouttaa itseäni kotona.

Apunani on myös Limitless Recovery Center Loviisa ja etenkin huippukylmä X°CRYO polveen kohdistettuna, teki hyvää! Huonon asentotunnon iskettyä kävelyyn, niin ei tässä pelkästään lonkkia olla kuntoutettu. Olen meinaan tosi innokas kokeilemaan täällä Loviisan Recovery Centerissä muitakin hoitoja ja palautumisen edistämiskonsteja kuten punavalohoitoa, ylipainehappihoitoa… Nyt kun päästään taas treenin makuun, niin käydään palautumassakin välillä!

Jotten nyt ihan tässä sataa vuotta jauha uusista lonkistani, niin mennäänpä jatkossa täällä yhdessä tutustumaan mitä puuhaan Loviisan Sykkeen PT:nä tai vaikkapa Loviisan kaupungin liikuntaneuvojan ja Pt:n hommissa tai tutustutaan Timon Kyläjumppaan💪

Iloisin ja kuntoutuvin ja rentoutunein terkuin☀️

Timo

Oli varmaan ensimmäinen kerta ikinä, kun odotin syksyä, olenhan äärimmäinen kesä- ja kevätihminen ja rakastan lämpöä, aurinkoa ja hellettä ☀️

Paljon ei tässä tarvitse laskeskella kun 1 +1 tulokseksi tulee lonkkaleikkaus! Odottavan aika on pitkä mutta oikeastaan aika meni todella nopeasti, näin jälkikäteen ajateltuna. Kesäpäiväni kun olivat oikeastaan täynnään sen hetkiseen kuntoon nähden raskasta kuntoutusta, hengitysharjoituksia ja rentoutumisharjoituksia.

Iso ja suuri kiitos myös Loviisan Supersuu hammaslääkäreille ja suuhygienisteille. Minulla kun hammaskiveä rutkasti ja ientulehdustakin sen myötä. Olen hampaistani pitänyt kovasti huolta, hyvillä sähköhammasharjoilla ja manuaalisilla malleilla. Henkilökunta Supersuussa on todella ihania ja vaikka yleensä hammaslääkäri paikoista ei pidetä, minulla oli aivan päinvastoin. Oikein odotin Supersuuhun pääsyä❤️ Paikan hienous oli myös ajanvarauksissa, niitä sai nopeasti ja ihan vaikkapa iltaseitsemältä saattoi olla aika.

Nyt jännittävin osuus alkaa eli leikkauspäivämäärä oli 18.9.2025. Aiemmassa kirjoituksessani jo fiilistelin Norlandia-potilashotellia ja nyt on aika tarkentua itse Coxa Tekonivelsairaalaan. 

Osastolle ilmoittautuminen oli klo 9 ja silloin se kellon tarkkuudella napsahtikin käyntiin. Tietojen tarkistus ja oikein tarkkaa huolehtimista. Minua ajoittain oli kutittanut hurjasti lonkkien alueilta ja tietenkin olin edellisenä yönä rapsutellut oikeaa lonkkaani, joka hieman punoitti. Todella huolellista pohdintaa siitä onko iho niin pahasti rikki, että se vaikuttaisi leikkaukseen negatiivisesti. Huh, ai että kun olin helpottunut, ettei rapsutteluni haitannut eli iho ei ollut rikki. Rikkinäinen iho olisi aiheuttanut leikkauksen peruuntumisen.

Potilasvaatteet päälle, potilasranneke ja pikku kävely nilkuttaen esilääkitys osastolle. Minulla oli, näillä sanoilla, pikku humautus leikkaukseen, joka tarkoitti nukutusta ja sitä se olikin. Ei sentään ihan perinteinen nuijanukutus😂 vaan toki hienovaraisempi mutta ainakin yhtä tehokas.

Seuraava muistikuva olikin sitten heräämössä, jolla oli joku toinen nimi mutta olin niin pöpperöissäni, että oikean nimen unohdin sujuvasti.

Oli niin mahtavaa kuulla, että leikkaus oli onnistunut hyvin. Heräämössä oli hauskaa, olinhan aika lääkkeissä tippoineni päivineni ja minulle ihan luontaisesti sykkeet korkealla! Yli sadan huitelevasta sykkeestä hoitaja oli huolissaan, johon hän haki lääkärin ja jollain mömmöllä alennettiin sykkeitäni. Sekään ei sinänsä mitään huolestuttavaa.

Olin muuten alakerrasta niin puuduksissani että pissaaminen ei toiminut sitten lainkaan, mutta se hoitui taitavalla katetroinnilla. Eikä tuntunut katetrin laitto eikä poisottokaan miltään hurjan puudutuksen ansiosta.

Itselleni hämärän peitossa kauanko heräämössä ennen varsinaiselle osastolle siirtoa. Varmaan tunnin pari ehkä enemmänkin. Olin niin hyvissä fiiliksissä, siis ihan tiloissani ja tarkemmin ottaen, niin Ihan Timoissa etten kellosta paljon piitannut. Olihan mulla uudet lonkat!

Itse osastolla liikunta alkoi heti eli vessaan sain mennä itsekseni, olisikohan ollut ensimmäisen käynnin oli hoitaja kartanlukijana ja auttoi tippapullotelineen kanssa.

Oli muuten super-avaruusaikainen rollaattori millä ensiaskeleet otin!

Illallinen oli hienosti huolehdittu vegaaniseksi, niin kuin olin kertoillutkin etukäteen ja oli muuten hyvät sapuskat, niin aamiaisineen päivällisineenkin.

Huonekaverina mulla oli todella mukava kaveri Kankaanpäästä, hän sai uutta polvea. Meillä jutustelu sujui hienosti ja juttua riitti, liikunnasta metsätyökoneisiin. Toivon ettei minun puheliaisuuteni vaan rasittanut hänen toipumistaan!

Seuraavan aamuna oli fysioterapeutin näkeminen, kyynärsauvojen käytön testaaminen, aloitus kuntoutusjumpan tsekkaus ja käytiinpä jopa rapputreenit vetämässä siinä heti aamusta. Onhan minulla Juustolassa tiukat ja hienot portaat ylös asuintilaan. Arvata saattaa, että nämä kaikki sujuivat hienosti!

Osastonhoitajan ja fysioterapeutin arvioinnilla, minä olen ylpeä tilastopoikkeus, pääsin heti tuolloin seuraavana aamuna pois sairaalasta molempien uusien lonkkieni kanssa, ihan mahtavaa!

Meinasin että no mikäs tässä, minäpä köpöttelen Norlandia-hotelliin fiilistelemään ja rauhoittumaan vielä yöksi ennen ystävälleni BB-Jopelle menoa lauantaina. Hotelliyö oli mielestäni kaikkine ruokineen päivineen 90 euron hinnalla edullinen kuin mikä.

En sentään muuten itsekseni köpötellyt hotellille vaan hoitaja vei minut pyörätuolissa, erittäin jänniä maanalaisia tunneleita pitkin majoitukselle. Oli muuten jännää mennä salaista reittiä!

Hotellilla odottelin päivällistä ja aloin saman tien tekemään kuntoutusohjeiden mukaan harjoitteita. Alun kuntoutustreenit olivat hyvin varovaisia ja ulkokiertoa lonkista tuli välttää.

Fiilis oli korkealla ja päivällinen Norlandiassa vielä nosti hyvää fiilistä ihan kattoon asti!

Hassuinta oli illalla nukkumaan mennessä selällään nukkuminen, tietenkin näin ja koska molemmat lonkat uusittiin kerralla, kyljellään nukkuminen ei onnistunut mitenkään. Minulle tulikin vähän Dracula fiilis, sillain selällään nukkuessa😊

Lauantaisen aamuna, uusilla lonkilla aamiainen ja odottelemaan aina ihanaa Joppea uloskirjautumisen jälkeen.

Ja sieltähän se Joppe Norlandian liukuovista tulla tupsahtaa❤️

Joppe kokkaili kivaa sapuskaa, vegepuikkoja ja ranskalaisia super namilla majolla!

Tästä siis kiva alkaa paraneminen ja kuntoutus leikkauksen jälkeen.

Kuntoutuksesta laittelen ihan omia osioita, sillä siitä riittää asiaa!

Kuntoutuva Timo💪

Siis vihdoinkin tuolla koitti se The Päivä! 😊

Sain 18.9 torstaina uudet lonkat eli olin molempien lonkkien tekonivelleikkauksessa Tekonivelsairaala Coxassa Tampereella!

Jukran pujut että jännitti mutta onneksi leikkaukseen kuului potilashotelli Norlandia jossa vietin iltani ja yöni sekä sain hengitellä rauhassa, valmistautuen seuraavan aamun ilmoittautumista itse jännittävään Coxaan. Aivan ihana paikka valmistautua leikkaukseen ja henkilökunta kauttaaltaan olivat ihania ja erittäin tietoisia siitä että minua ja varmaan montaa muutakin odottelevaa potilasta, jännitti aika hurjasti.

Lähdetään nyt kuitenkin hieman kauempaa liikkeelle. En vain malttanut alussa mainita tätä itselle tärkeätä hommaa.

Pre-operatiivinen kuntoutus?

Kuulostaa jännältä ja mitähän sillä tarkoitetaan? No ”pre” tarkoittaa ennen tai vaikkapa edessä ja operatiivinen taas operaatiota eli tässä tapauksessa minun molempien lonkkien leikkausta edeltävää aktiivista kuntoutusta.

Aloin tekemään tällaista valmistavaa kuntoutusta jo talvella, kun selvisi leikkausajankohta. Tällä pyrin pitämään itseni ja etenkin jalkojen lihakseni niin hyvässä kunnossa kuin mahdollista. Tietenkin isolta osalta tämä myös piti päätäni kunnossa, että pystyin edes jotain tekemään. Rajoituksia oli todella paljon, vaikkapa jalkakyykyt menivät koko ajan huonommin ja huonommin ja loppujen lopuksi kuten arvata saattaa, eivät menneet ollenkaan mihinkään. Oli siis etsittävä ja eritoten kokeiltava erilaisia liikkeitä, jotka onnistuisivat kivuitta. Tarkemmin sanottuna, mahdollisimman vähällä kivulla, koska lähes kaikki tekeminen teki kipeää lonkan alueella.

Monissa harjoitteissa, jo tiettyihin istuma-asentoihin pääsemisessä, ajatuksena oli sitkeästi kipua kohti.

Yläkehon harjoitteissa ei sinänsä ollut ongelmaa, toki nekin täytyi soveltaa kaikki istualtaan tehtäviksi. Lonkkien päällä, kun ei painoa pystynyt pitämään. Onneksi istualtaan tehtävät polven ojennukset ja polven koukistukset sujuivat. Kotisalilla teki todella paljon työtä päästä yhdistelmätaljalaitteen päälle istumaan, joten pyrin tekemään, ihan jo omaksi ilokseni, nämä liikkeet työpaikallani Loviisan Syke kuntosalilla. Siellä kun upeat ja uudet laitteet, jotka antoivat mahdollisuuden livahtaa sivusuunnassa penkille istumaan ja ei muuta kuin treenaamaan jalkoja. Tein jalkojen osalta harjoitteet ns. Bull Dozer – tekniikalla (lyhyet palautukset) tai käytin avukseni BFR-nauhoja (Blood Flow Restriction).

Näillä ja näin tehtyinä, painomäärien ei tarvinnut olla suuria mutta harjoitus tuli silti tehokkaaksi.

Kaikesta huolimatta, innostani huolimatta, painoni putosi toukokuun ja syyskuun välillä hieman yli 12 kiloa. Varsin lyhyessä ajassa siis. Nämä kilot lähtivät pitkälti lihasmassasta, etenkin jaloista. Onhan minulla ollut aina vahvat jalat, pyöräilijän jalkalihakset enkä tietenkään, ole koskaan halunnut skipata jalkapäiviä.

Kiinnostavaa dataa saimmekin Sipoon Syke kehonkoostumusmittauksessa Antonin tarkkaavaisessa seurannassa. Siellähän se jo omalla silmällä ja tuntemuksella havaittu lihasmassan katoaminen todentui. Onneksi ei kuitenkaan niin rajusti, kuinka oma kriittinen mielialani asiaa käsitteli. Tämä antoi kyllä rutkasti lisätsemppiä tulevaan leikkaukseen.

Voin siis kokemuksen syvällä rintaäänellä sanoa, vai pitäisikö sanoa jalkalihasten syvällä reisiäänellä, ennen leikkausta tehtävä harjoittelu/kuntoutus kannattaa. Enkä malta taaskaan mennä asioiden edelle. Olin tilastopoikkeus jo osastonhoitajan mielestäkin, pääsinhän jo seuraavana aamuna tupla-lonkkaleikkauksesta osastolta pois! Tähän siis vaikutti aktiivisuuteni ennen leikkausta, vaikka kipeää se teki ja välillä vedet silmissä tein raskaita ja kipeitä harjoituksia…

Äärimmäisellä mielenkiinnolla odotan tästä leikkauksesta reilun kahden kuukauden jälkeen tehtävästä uudesta kehonkoostumusmittauksesta tuloksesta, mihin on edetty ja ollaanko päästy lähelle aiempaa? 

Seuraavassa kirjoituksessa mennäänkin jo ihan sitten ihan asiaan eli Coxan niin jännittäviin tapahtumiin!

Uusin lonkin, iloisin terkuin, Timo

Tästä blogikirjoittelusta onkin mennyt aikaa, kun viimeksi täällä kirjoittelin. Nyt aionkin taas innolla jatkaa tätä blogiani, koska on ihan hirveästi uutta ja jännää kerrottavaa!

No kerrottavaa olisi vaikka pienehkön kirjan verran! Tekisi mieli kirjoittaa kerralla kaikki mitä kivaa ja jännää, joskus vähän tylsempääkin (lue: lonkkaproteesit tulossa). Yritän kuitenkin jakaa ajatuksiani sekä tuntemuksiani, hieman pienemmissä palasissa.

Suurin asia tai oikeastaan kaksi suurta asiaa tulee heti mieleen, mutta nyt ensiksi vielä lyhyehkösti minun koulutukseni pariin.

Valmistuminen Pajulahdesta keväällä 2024, liikuntaneuvojaksi ja personal traineriksi, oli kyllä upea hetki. Urheiluopiston päättäjäiset Pajulahdessa oli aivan upeat ja minähän kun liikutun kovin helposti, niin itkin kyllä aika vuolaasti. Upea palkinto oli, eikä pelkästään se mieletön määrä tietoa mitä opin liikunnasta ja urheilusta, oli se että valmistuin stipendioppilaana!

Liikunnan ja valmennuksen ammattitutkinto,
liikunnan osaamisala, liikuntaneuvoja
Lisäksi personal trainer -opinnot
Pajulahden urheiluopisto.

Teimme myös matkastani koulussa tosi kivan tarinan, miten päädyin opiskelemaan ja yleensäkin ajatuksiani Pajulahden urheiluopistosta, yhdestä Kolmen Kampuksen Urheiluopistosta. Sen pääsee lukemaan täältä Tämä on paras koulutus, missä olen ikinä ollut

Ehkäpä arvaatkin haastattelun otsikosta, kuinka paljon tykkäsin opiskelustani. Kiitos miljoonasti Pajulahden kampus!

Seuraavassa kirjoituksessani sitten loikataankin työelämään!

Pian kuullaan ja nähdään!

Muutokset ovat pelottavia, vai ovatko ne? Ehkä ne kuitenkin ovatkin sitä mitä elämämme tarvitsee, jotta pysymme elossa.

Elossa pysymisellä en tarkoita lääketieteellisesti määriteltyä elimistön toimintaa vaan, oho, alkaapa kuulostaa aika synkältä mutta pysy mukana, kyllä tämä tästä hyväksi vielä muuttuu.

Olen kirjoittamassa tässä siitä, kuinka muutokset elämässä vaikuttavat meihin monella tavalla. Muutoksia on monenlaisia, on avoeroja, avioeroja, työpaikan vaihto itsestä riippumattomista syistä jne. mutta on myös toisenlaisia muutoksia, uusi rakkaus, lapsen syntymä, uusi ystävyys, uuteen innostavaan työpaikkaan meno jne. Nämä ovat helposti eroteltavissa, toiset koetaan positiivisina muutoksina ja toiset negatiivisina. Vaan ovatko ne kaikki todella näin helposti rajattavissa?

Usein alkuun muutokset tuntuvat vaikeilta, todella vaikeilta edes ajatella. Rakkauden liekin hiipuessa parisuhteessa, kuinka vaikea onkaan ajatella koskaan rakastavansa uudelleen? Vuosikymmenten jälkeen työpaikan vaihto, tutut turvalliset työmatkat ja rakkaat työkaverit muuttuvat täysin?

Entäpä uuden rakkauden löytyminen? Sekin tuntuu pelottavalta, vaikka se olisikin äkkiseltään rajattavissa aiemmin mainitsemiini positiivisiin elämänmuutoksiin. Ihan jo se, että voitko istua vessassa ja olla siellä rennosti ovi auki uuden ihmisen kanssa? Heräättekö samaan rytmiin? Nauratteko samoille jutuille? Pitääkö mahdollisesti uusi kumppani käärmeistäsi? Tämä viimeinen tietenkin olisi itselleni ratkaisevin kysymys! Jännittäviä asioita mutta voi, niin kutkuttavaa uusien tunteiden kokemista.

On kuitenkin tärkeätä, että uskaltaa antaa tunteilleen vallan, vaikka olisi joskus pettynytkin. Rakkaudelle on annettava mahdollisuus ja muutokselle, antaa sydämeensä tilaa uudelle ihmiselle. Vaikka se olisikin pelottavaa.

Entä sitten työelämä? Tällekin taitaa löytyä ohjeistuksia, kuten parisuhteillekin. Milloin on 7 vuoden varoituksia parisuhteista tai että kolmen vuoden välein tulisi vaihtaa työpaikkaa. Näitä ei kuitenkaan voi kukaan toiselle määrittää eikä edes arvioida, vielä vähemmän suositella, että tee niin tai näin elämällesi.

Itselleni on tulossa työelämään suuria muutoksia. Tapaturmien ja useiden loukkaantumisten myötä ja pitkän fyysisen työuran jälkeen, ensin tolppa-apinana Energialaitoksella ja sitten eläintenhoitajana realiteetti kohdallani on, että minulla on krooninen tuki- ja liikuntaelinsairaus polvissa. Tämä siis vaikuttaa siihen, kuinka pystyn ja yleensä pystynkö, kovin fyysisessä eläintenhoitajan työssä eläintarhassa työskentelemään. Tämä on pelottavaa, jos mikä? Olenhan 22 vuotta melkein kirjaimellisesti antanut elämäni eläintarhalle ja rakastanut, ja rakastan edelleen työtäni.

Nyt kuitenkin olen työterveyden kanssa käynyt keskustelua ja mahdollisuutta uudestaan kouluttautumisesta ammatillisesti ja kuntoutua uuteen ammattiin. Tähän haluan heti sanoa valtavat kiitokset Helsingin Työterveydelle ja tuelle mitä olen saanut ja saan tällaisessa pelottavassa tilanteessa.

Pyörät on laitettu pyörimään.

Olen itse sellainen, että haluan mennä eteenpäin ja koen tällaisten tapaturmien ja kulumien antamien sysäysten olevan minulle positiivista onnen potkua. Herätystä. Elämäni on täysin avoin uusille asioille. Minulla on liikunnanohjaajan haaveita, opiskelupaikkakin jo ollut tovin mutta joka koronan takia ei vielä alkanut. Ehkä olisi aika antaa isompi pala Timosta myös kanssaihmisille, kannustaa liikkumaan, kertoa kuntoutukseni pitkästä tiestä ja kuinka liikunta on tärkeätä, osoittaa että 54-vuotias ihminen voi vielä ponnistaa uuteen ja koko maailma on auki.

Rakastan puhua eläinten hyvinvoinnista, on upeaa pitää luentoja eläintenhoitajakouluissa ja kuulla että siellä jo hieman leipääntynyt opiskelija kertoo jatkavansakin opintoja, kuunneltuaan minun intoiluani matelijoiden ja sammakkoeläinten tärkeydestä ja suojelusta. Kuinka nekin upeat eläimet, vaikkapa käärmeet tarvitsevat rakkautta ja ammattilaisia huolehtimaan niiden tarpeista hoidossamme ja että hän voisi olla tällainen ihminen. Aivan parasta palautetta.

Meillä kaikille on mahdollisuus, vaikka mihin uuteen ja upeaan. Onko uusi pelottavaa, totta kai se on mutta samalla niin kutkuttavaa.

Ihana ystäväni Joel sanoi upeasti ja niin kannustavasti tästä puhuessani. Hän kertoi ensin olevan kauhuissaan, että Timoko Korkeasaaresta muihin hommiin mutta sitten muistaneensa, ei mitään hätää, sehän on Timo. Ihanasti ja niin kannustavasti sanottu, kiitos Joppe!

Uskalletaan siis elää ja rakastaa, eikä jäädä yhteen eikä kahteen vastoinkäymiseen ja mietitään, onko niissä vastoinkäymiset sittenkin tuomassa jotain positiivista elämään.

Ihanaa syksyä hyvät ihmiset!

•