Elokuva tuo todella paljon itsellenikin muistikuvia aiemmasta omasta urheiluajastani. Kilpailin maantiepyöräilyssä, radalla, hiihdossa, triathlonissa, maastojuoksussa ja missä vaan missä oli kilpailua ja fyysisen suorituksen tuomaa mielihyvää. Viihdyin myös runsaasti kuntosalilla ja voimaharjoittelu oli minulle mieluista, johon tietenkin liittyi runsas eläinproteiinin saanti kananmunien, pihvien, kanan ja tonnikalan muodoissa. Tuolloin 80- ja 90-luvulla oli kaikenlaiset sheikkereihin laitettavat proteiinilisät ainakin itselleni aika tuntemattomia. Elokuvassa esiintyvät urheilijat olivat myös tottuneet vanhanaikaiseen ajatukseen, että eläinproteiini on se juttu menestykseen ja tuloksiin, lajissa kuin lajissa. Aivan kuten itsekin tuolloin ajattelin.
Dokumentissa käydään läpi eri urheilijoiden kautta kasvispohjaisen ja myös vegaanisuuden tuomia hyötyjä urheilutuloksiin tai ihan elämäänkin, siitä miten loppujen lopuksi pieni muutos elämässä tuo positiivisia asioita moneen asiaan.

Suosittelen todellakin elokuvan katsomaan ajatuksella. Tarkoitukseni ei ole tuputtaa kasvissyöntiä tai veganismia, ei todellakaan. Totta puhuen minulle on aika sama mitä juuri sinä syöt koska sehän on sinun asiasi. Minun juttuni ei ole myöskään syyllistäminen tai kauhukuvien näyttäminen lihansyönnin syyllistämiseksi. Teen omaa juttuani, noudatan vegaanista elämäntapaa, olen siis vegaani eläinten puolesta, joka tuo minulle niin fyysisesti kuin henkisestikin elämäniloa ja pidän kunnostani huolta. Mikäli joku, edes yksi ihminen, havaitsee somesta tai täältä blogista, minun elämästäni pikkiriikkisiä sopivia paloja omaan elämäänsä, se on enemmän kuin hienoa!
Saa kopioida!

Ei tarvitse olla huippu-urheilija noudattaakseen vegaanista ruokavaliota.

Ei tarvitse olla kovatuloinen noudattaakseen vegaanista ruokavaliota.

Ei tarvitse olla huippukokki noudattaakseen vegaanista ruokavaliota.

Tarvitsee olla vaan tahtoa pitää ympäröivästä maailmasta ja itsestään huolta.

Tämä vuosi minulla on mennyt loukkaantumisten korjailuissa, olen se tapaturma-altis kaveri. Yllättävää on ollut se, kuinka moni on jaksanut miettiä, onko esimerkiksi tapaturmainen polvikierukkani repeämä johtunut vegaanisuudesta? Yksi asia myös hieman hämmästyttää, aikoinaan ei kukaan kysynyt loukkaannuinko katolta pudotessani siksi että söin lihaista makkaraa?
Urheilutaustan omaavana pystyn lukemaan kroppaani melko hyvin ja pystyn vertaamaan nykypäivän loukkaantumisia aiempiin kuntoutumisiin loukkaantumisten jälkeen, ennen vegaanista elämäntapaani. Kuntouduin viime kevään polventähystyksestä alle oletetun hoitoajan, säntillisen kuntoutukseni ansiosta. Se ei olisi onnistunut, ellei minulla olisi ollut hyvää lihaskuntoa jaloissani ennestään sekä fyysistä suorituskykyä millä tilannetta korjata, nykyisellä lihaskunnolla jonka pääasiassa olen rakentanut nykyisen vegaanisen elämäni aikana.
Kuntoutusharjoitteet leikkauksen jälkeen, nehän eivät tietenkään voi olla sitä viimeiseen toistoon asti vietyä äärimmäistä The Rock -harjoittelua, mutta kuntoutuminenkin vaatii tietyn palautumisajan säännöllisistä harjoitteista, jotka etenkin kuntoutuksen alkuvaiheessa voivat olla rankkoja. Vegaanisella ravinnolla palautumiseni on ollut helpompaa ja vammojeni korjautuminen on ollut nopeampaa. Palautuminen toimii siis samoilla säännöillä kuin raskaampienkin harjoitteiden kanssa. Nukun hyvin, aineenvaihduntani toimii hyvin ja mieli on korkealla!
Hyvä resepti!

Toki saa herkutella! Jäätelö tai suklaa on välillä ihan sallittua. Olen joskus instassakin laittanut kuinka hauskaa on olla aikuinen kun voit aamulla, sille tärkeimmän aterian suosituksille välillä antaa piupaut ja syödä epäterveellisesti. Tavaksi sitä ei kuitenkaan kannata ottaa.

Nyt erinäisten kropan korjausten lomassa, kuten kevään polventähystyksen kuntoutuksen jälkeisenä aikana ja nyt odotellessa olkapään remonttia, on ollut ja on taas aikaa kunnon aamiaiselle. Aamiaiseen minulla on kuulunut koko elämäni enemmän ja vähemmän puuro. Kunnon rauhassa hauduteltu kaurapuuro! Nam!
Tämän aamuisen tavan opin äidiltäni, Viiviltä ja hyvä oppi olikin. Kaurapuuron hyödyistähän löytyy nykyään lukuisia tekstejä, joihin yhdyn täysin. Sanotaanpa sitä jopa trendiruoaksikin. Vau!
Treenipäivinä (nyt kuntoutustreenipäivinä) pyrin aina kaurapuuron nauttimaan aamulla, sillä siitä saa mainion boostin aamutreeneihin ja ilman sitä raskasta painoa vatsassa.
Puuroon en juurikaan mitään vegaanisia proteiinilisiä laita, mutta olit sitten vegaani tai et, sekin mahdollisuus on erilaisilla proteiinilisillä. Itse haluan nauttia puuron puurona, lisukkeiksi marjoja tai pähkinöitä.

Entäpä se herkuttelu? Miten se osuu tähän kaurapuuron ylistykseen?
Helposti. Kaurapuurosta voit tehdä puolukkaista tai mustikkaista lisäämällä tekovaiheessa puolukkamehua ja nyt tulee hauska juttu – kaakaota! Mitä, suklaapuuroa aamiaiseksi? Uskomatonta kyllä, ruokalusikallisella kaakaojuomajauhetta puuron maku ja väri ovat hauskoja. Eikä tämä pikkuinen lisäys todellakaan tuo mukanaan sitä suklaalevyn kalorimäärää annokseen. Todellinen win-win siis kuituineen päivineen.
Mieli ja masu tykkää!

Tänä aamuna ulkoiltuani koirieni Ella Doukian ja Viljan kanssa myrskyisessä jokirannassa, puuronautintoni asettaa maanantain siihen ”oikealla jalalla heräämisen” kategoriaan😊
Tein klo 5:00 aamujumpan jonka jälkeen laitoin mannapuuron muhimaan puuhellalle! Mannasuurimoista tehty mannapuuro, kaurajuomaan tehtynä kuten muutkin puuroni, on niin pehmeätä ja herkullista. Tämä puuro siis asettuu siihen herkkukategoriaan mutta ei nyt onneksi aivan siihen suklaalevyn rinnalle kuitenkaan. Mannasuurimothan muuten ovat raffinoituja jolloin jyvien kuorikerroksia on poistettu ja kuten kaikki tiedämme, kuorien myötä häviää niitä ah niin tärkeitä vitamiineja ja hivenaineita sekä tietenkin kuituja. Tämä asettaa tämän puuroon sinne herkkuihin.
Mannapuuroon – nyt etusivu uusiksi – rauhassa haudutettuun ja pehmeään, kun laitat sen kaakaojuomajauheen ihan vaan ruokalusikallisen valmistusvaiheessa, niin herkku on todellakin siinä. Etenkin hieman jäähtyneenä ja jopa kylmänä, päihittää mennen tullen tylsän suklaapatukan!
Tänään maanantaina laitoin tekovaiheessa puolet peruskaurajuomaa ja puolet baristakaurajuomaa – tulee aivan häkellyttävän hyvää!

Nyt on aika nautiskella aamiaisella suklaista mannapuuroa ja nauttia ihanaa Pupa-kahvia http://www.kavapupa.lt/en/pupa/ jota toin mainiolta Liettuan matkaltani.

Ihanaa maanantaita siis kaikille, nautiskelkaa, herkutelkaa ja kannattaa muistaa, se paljon puhuttu ja tärkeä terveellisyys, ei sulje pois sitä etteikö elämästä voisi nauttia myös aamiaisella❤️

Pre-surgery kuntoutusta, post-surgery kuntoutusta ja kuntoutusta ihan muuten vaan, sitä on ollut tämä vuosi. Wow!
Tänään keskustelin leikkaavan osaston koordinaattorin kanssa ja marraskuun lopulla on odotettavissa olkapään ja hauiksen kanssa melkoista temmellystä leikkurissa. Vanhojen kolhujen paikkaamista ja silottelua. Odotan kyllä leikkuria kovasti ja kuten instassa olen marissut, tekisi mieli jo käsipainojen ja tankojen kanssa päästä painimaan.

Pääsimme ortopedin kanssa hyvään lopputulokseen suunnitellessamme tähystystä ja mikä tässä lämmittää mieltäni, pääsen sitten sen ajankohdan tullessa, jo heti seuraavana päivänä liikuttamaan kättäni. Ei siis mitään 4 viikkoa kantositeessä käden kanssa. Awwwww yeaaahh!!
Leikkuriin asti fysioterapeuttien parissa ylläpidämme olkapääni ja käsivarteni (ja tietty ihanan hauikseni❤️) massaa ja voimaa yllä parhaamme mukaan. Tällöin kuntoutuksen aloitus ei lähde nollasta, käyttämättömän käsivarren kanssa.
Totta puhuakseni, niin päteviä ja toimivia sekä vaihtelevia harjoituksia noilla vastuskuminauhoilla pystyy tekemään niin silti… Olen näitä verkassa käyttänyt pitkään mutta, silti tahtoisi jo taas enemmän. No, sellainen se ihmismieli on.

Lähden nyt (taas) tälle tielle kyllä positiivisin mielin ja kovalla tsempillä. Pääsen kivuista eroon, nyt todella elämääkin häiritsevistä säryistä, sillä joudun olemaan sairauslomalla töistäni ja kyllähän säryt yöuiniakin ajoittain katkaisee.
Mikä luo myös positiivisuutta tulevaan, on viime toukokuun polven tähystys ja polvikierukan korjaus. Siinä tehtiin Porvoon HUSsin kirurgian polilla huippu duunia ja nopeasti. Mainioitten fyssareiden ohjeiden ja todellakin säntillisen oman kuntoutuksen myötä, olen itsestäni niiiiin ylpeä, kuntouduin polven suhteen reilusti alle kuntoutus odotusten keskimääräisestä ajasta.

Ou jeeee!

Kaikille käy kommelluksia ja vahinkoja, se on selvä. Toisille vähän enemmän ja rajummin. Joitain jopa sanotaan tapaturma-alttiiksi. Itse kuulun tuohon viimeisimpään, enkä ole edes itse itseäni tuohon luokitellut vaan ystäväni, työtoverini ja lääketieteen ammattilaiset. Kaikki täydellä sydämellä ja huolenpidolla. Toipuessani tässä vieläkin hieman polven tähystysleikkauksesta ja nyt odotellessani olkapään ja hauiksen tähystysleikkausta (tapaturma-altis, miten niin?) oli mahtavaa seurata Dohan 2019 yleisurheilun maailmanmestaruuskisoja ja todellakin, kisojen seuraaminen oli ja on motivoivaa omien vammojeni suhteen. Miksikö? Seuratessani näitä upeita urheilijoita, heidän tarinoitaan, en voi muuta kuin kunnioittaa niitä menestystarinoita ja heidän henkistä voimaa loukkaantumisten jälkeen. Mikäli urheilija jonkun pysäyttävän vamman jälkeen, nousee maailman huipulle niin aivan varmasti minäkin nousen Juustolan huipulle!

Kasaan juuri kirjaamiani tuloksia polven kuntoutumisesta ja pian ne analysoituani, voin täällä niitä pohtia. Aivan varmasti myös pohditaan sitä, kuinka tärkeä osa tässäkin kohtaa elämässäni on ollut ihanilla koirillani, Viljalla ja Ella Doukialla ❤️