
Kaikille käy kommelluksia ja vahinkoja, se on selvä. Toisille vähän enemmän ja rajummin. Joitain jopa sanotaan tapaturma-alttiiksi. Itse kuulun tuohon viimeisimpään, enkä ole edes itse itseäni tuohon luokitellut vaan ystäväni, työtoverini ja lääketieteen ammattilaiset. Kaikki täydellä sydämellä ja huolenpidolla. Toipuessani tässä vieläkin hieman polven tähystysleikkauksesta ja nyt odotellessani olkapään ja hauiksen tähystysleikkausta (tapaturma-altis, miten niin?) oli mahtavaa seurata Dohan 2019 yleisurheilun maailmanmestaruuskisoja ja todellakin, kisojen seuraaminen oli ja on motivoivaa omien vammojeni suhteen. Miksikö? Seuratessani näitä upeita urheilijoita, heidän tarinoitaan, en voi muuta kuin kunnioittaa niitä menestystarinoita ja heidän henkistä voimaa loukkaantumisten jälkeen. Mikäli urheilija jonkun pysäyttävän vamman jälkeen, nousee maailman huipulle niin aivan varmasti minäkin nousen Juustolan huipulle!
Kasaan juuri kirjaamiani tuloksia polven kuntoutumisesta ja pian ne analysoituani, voin täällä niitä pohtia. Aivan varmasti myös pohditaan sitä, kuinka tärkeä osa tässäkin kohtaa elämässäni on ollut ihanilla koirillani, Viljalla ja Ella Doukialla ❤️

