Pre-surgery kuntoutusta, post-surgery kuntoutusta ja kuntoutusta ihan muuten vaan, sitä on ollut tämä vuosi. Wow!
Tänään keskustelin leikkaavan osaston koordinaattorin kanssa ja marraskuun lopulla on odotettavissa olkapään ja hauiksen kanssa melkoista temmellystä leikkurissa. Vanhojen kolhujen paikkaamista ja silottelua. Odotan kyllä leikkuria kovasti ja kuten instassa olen marissut, tekisi mieli jo käsipainojen ja tankojen kanssa päästä painimaan.
Pääsimme ortopedin kanssa hyvään lopputulokseen suunnitellessamme tähystystä ja mikä tässä lämmittää mieltäni, pääsen sitten sen ajankohdan tullessa, jo heti seuraavana päivänä liikuttamaan kättäni. Ei siis mitään 4 viikkoa kantositeessä käden kanssa. Awwwww yeaaahh!!
Leikkuriin asti fysioterapeuttien parissa ylläpidämme olkapääni ja käsivarteni (ja tietty ihanan hauikseni❤️) massaa ja voimaa yllä parhaamme mukaan. Tällöin kuntoutuksen aloitus ei lähde nollasta, käyttämättömän käsivarren kanssa.
Totta puhuakseni, niin päteviä ja toimivia sekä vaihtelevia harjoituksia noilla vastuskuminauhoilla pystyy tekemään niin silti… Olen näitä verkassa käyttänyt pitkään mutta, silti tahtoisi jo taas enemmän. No, sellainen se ihmismieli on.
Lähden nyt (taas) tälle tielle kyllä positiivisin mielin ja kovalla tsempillä. Pääsen kivuista eroon, nyt todella elämääkin häiritsevistä säryistä, sillä joudun olemaan sairauslomalla töistäni ja kyllähän säryt yöuiniakin ajoittain katkaisee.
Mikä luo myös positiivisuutta tulevaan, on viime toukokuun polven tähystys ja polvikierukan korjaus. Siinä tehtiin Porvoon HUSsin kirurgian polilla huippu duunia ja nopeasti. Mainioitten fyssareiden ohjeiden ja todellakin säntillisen oman kuntoutuksen myötä, olen itsestäni niiiiin ylpeä, kuntouduin polven suhteen reilusti alle kuntoutus odotusten keskimääräisestä ajasta.
Ou jeeee!
Juustolan Elämää 