Oikeasti – se on totta.
Ihan kaikessa ja niin monella erilaisella elämänalueella.
Puhutaan sitten kotoa lähtemisestä, jumppaamisesta, ihmisiin tutustumisesta, sairauslomalla jaksamisesta, avio/avoero/seurustelun kariutumisen jälkeisistä ajoista tai ihan mistä vaan.
Tiedän tunteen, aina ei halua jutskata tai olla sosiaalinen, vaikka olenkin hieman jäävi juuri tästä kirjoittamaan. Itse kun olen ulospäinsuuntautuva eli juuri se monen suomalaisen mielestä ärsyttävä bussissa ventovieraalle jutteleva tyyppi tai kadulla vastaan tuleva hymyilevä outo lintu enkä itse oikeastaan kauaakaan sure menneitä tai taakse jääneitä asioita. Silti. Älä jää paikallesi. Pyrin siihen itsekin.

Itselläni tämä kirjoitus aktivoitumisesta tuli mieleen kiitoksistani Kelalle. Ei Anssi Kelalle(vaikka toki kivasta musasta kiitokset hänellekin) vaan kiitokset sinne kaikkien varoittelemaan ja ehkä vähän pelkäämäänkin virastoon.
Olen ollut pitkään ja olen vieläkin sairauslomalla ja tällä hetkellä jo omalla sairauspäivärahalla. Kuinka pitää itsensä virkeänä näinkin syrjäisessä Juustolassa asuvana kuin minä olen?
Itse tarvitsen elämääni haasteita, isoja sellaisia ja tunnen eläväni kun haastan itseni erilaisiin, myös hankaliin ja monimutkaisiin tilanteisiin. Esiintyminen on yksi asia jota rakastan ja jossa tunnen haasteen ja jota rakastan silloin vielä enemmän kun esiintymiselläni on merkitystä, etenkin eläinten hyväksi.
Olen pian 30 vuotta keskittynyt elämässäni matelijoihin, sammakoihin ja hyönteisiin. Myönnän, näiden suojeluun keskittyminen on ylittänyt tärkeät ihmissuhteet elämässäni. Eipä ihme että edelleen tai taas, olen sinkku-statuksella someissa 🙂
Matelijoiden elämä, niiden hyvinvointi meidän ihmisten hoivissa sekä viime vuosina keskittyen niiden suojeluun luonnossa, niiden elinympäristöjen suojeluun ovat menneet kaikkien ihmissuhteiden edelle. Voin siis sanoa että olen todellakin asiantuntija niistä puhuttaessa. Niin eläinten suojelutyössä kuin möhlityissä ihmissuhteissa 😉

Itselleni on tärkeätä että pääsen jakamaan laajaa asiantuntijuuttani matelijoista ja sammakoista, koska eihän saavutetulla tiedolla ole merkitystä mikäli sitä ei jaeta kaikkien käyttöön. Eikä minua turhaan guruksi tällä saralla sanota, joten olen hyvinkin oikea ihminen tätä tietoa jakamaan.
Olinkin eilen Kelan hyväksyttämällä keikalla luennoimassa eläintenhoidon opiskelijoille tuolla aina yhtä ihanassa Keudan oppilaitoksessa Mäntsälässä, matelijoiden ja sammakoiden lajien monimuotoisuudesta ja hyvinvoinnista.

Ei kuitenkaan pelkästään työ aktivoi ihmistä. Ihmissuhteet ovat TODELLA tärkeitä vaikka olenkin hieman vajavainen asiaa syvemmin tuntemattomana asiasta kirjoittamaan…
Olen helppo tutustumaan ihmisiin, onpa minua sanottu jopa hurmaavaksi mutta silti, syvemmän ihmissuhteen luominen ei ole helppoa ainakaan minulle. Erään minulle rakkaan henkilön sanomana, minulla on paksumpi kuori itseni suuntaan kuin kukaan voi maailmassa kuvitellakaan ja olevani empatiakyvytön. Kunnioitan tuon sanomaa henkilöä todella paljon. Tunnenkin usein samaistuvani Dolly Partonin Joleneen, etenkin tänään katsottuani Dolly Parton’s Heartstrings… Surullista vai ei, siihen en osaa itse vastata. Luulenpa sen olevan surullista 😪

Viimeiset muutamat päivät ovat kuitenkin kaikin puolin olleet juhlavia, olen rentoutunut ihanien leffojen parissa kuten vaikkapa The Knight before Christmas ja kyllä, itkin ihan oikeesti leffan aikana Juustolassa. Suosittelen tätä romanttiseen hömppähetkeen ❤️ Ihana leffa!

Viikko kruunautuu tähän nyt kohta alkavaan lauantain iltaan.
Odotellessani kaunista iltaa ja itselleni yllättävänkin söpön jännityksen vähentämiseksi tämä pienimuotoinen, osaltaan itseriittoinenkin😀 blogi-avautuminen oli minulle enemmän kuin paikallaan. Ihanan Whitney Houstonin ja Kygon ”Bring Me a Higher Love” soidessa taustalla tai vaikka Taylor Swiftin The Man, niin mikä onkaan romanttisempaa kuin rakennella hieman vegaanista herkuttelua iltaa varten…

ja kynttilänvalossa Juustolassa ihanan ystävän kanssa hyvää Etelä-Afrikkalaista punaviiniä. AWWWWWWWWWWWWW ❤️❤️❤️

Uskaltaudun siis minäkin aktivoitumaan myös muullakin saralla kuin työhön liittyen.
Treffailu uuden lähes tuntemattoman ihanan ihmisen kanssa on PAAAALJON jännittävämpää kuin vaikkapa esiintyä täydelle Messukeskukselle tai olla kuvattavana YLEn luonto-ohjelmaan kyyn suojeluun liittyen, ohjelmaan jolla yli puol miltsiä katsojaa….

Nyt siirryn odottamaan lauantai-iltaa!

JOTEN IHANAA ILTAA MYÖS SINULLE RAKAS LUKIJANI ❤️

Itselläni vastaus on helppo, olen aamuihminen ehdottomasti.
Uh, aamut, siis aiiiiiikaiset aamut, ovat vaan niin parhaita. Aamuisin ainakin minä olen luovimmillani ja herkimmilläni näkemään kivoja kuvausjuttuja, kirjoittamaan tai meditoimaan sekä myös jumppaamaan, oli se sitten salilla kuntoutusta tai voimaharjoittelua.

Tänään aamulla meditoin noiden jokirannassani olevien ikivanhojen aidanseipäiden ja kuunvalon katveessa ja voisi luulla että tuolla mieleen hiipisi kauhufiiliksiä mutta ei todellakaan, jotain todellakin muuta, aivan päinvastaista
Oli aivan hiljaista, jossain ulvoi hiljaa koira ja joen kaislat kahisivat. Awwwwww, upea aamu ❤️

Enkä todellakaan tahdo herätellä (sananmukaisesti) tänne vertailua aamu- ja iltatyyppien välille joten ei pelkoa, minun blogi ei ole tehty sellaisiin rajauksiin kenenkään välillä. Olet sitten aamukukkuja tai iltakukkuja, tai vaikkapa torkkuja-ihmistyyppi tai iltapäivä-ihmistyyppi (näistä linkit alinna) tai mikä vaan sinulle sopii, koeta elää sen mukaan. Ainakin niinä vapaapäivinä tai lomapäivinä tai milloin vain, jolloin se tuntuu hyvältä tai mahdolliselta.

Ehkäpä aamujen viehätys on siinä, mikäli olet vaikkapa tooooosi aamuihminen niin kuin minä, että muut eivät ole vielä heränneet joten saat sitä kallisarvoista omaa aikaa. Tarvitsit sitä omaa aikaa sitten mihin vaan.
Itse rakastan aamuja varmaankin juuri tämän takia ja saan aamusta voimaa tulevan päivän koitoksiin. Aamukahvi jokirannassa koirien kanssa, meditointi aamuaurinkoa odotellessa tai kuunvalossa, jooga tihkusateessa tai pikku pakkasella, aamukahvi Latviassa, aamuinen Rooibos Etelä-Afrikassa, kuntosali kaurajuomaan haudutetun aamuisen kaurapuuron jälkeen. Ne ovat minun juttujani.

Tänä aamuna viehätys löytyi meditoinnissa kotonani Juustolan pimeässä jokirannassa ja aamun hiljaisuudessa, joka ei kuitenkaan ollut hiljaista. Se oli vaan ihanaa aamuhiljaista, jos semmoista sanontaa edes on olemassakaan.

Hauskaa aamua juuri sinulle! 💚

Maailmassa ei olekaan pelkkiä aamu- ja iltaihmisiä! Nyt löytyi kaksi uutta ”unityyppiä” – oletko jompikumpi?
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/maailmassa-ei-olekaan-pelkkia-aamu-ja-iltaihmisia-nyt-loytyi-kaksi-uutta-unityyppia-oletko-jompikumpi/7443306#gs.g4bw88

Are You a Morning Person, Night Person, or Neither?
https://www.psychologytoday.com/au/blog/social-instincts/201906/are-you-morning-person-night-person-or-neither

Kaikilla pitää olla oma hemmottelupäiviä, ihan kaikilla. Oikeasti. Olit sitten kuka vaan. Kukaan ei jaksa vaan olla kaikkien käytettävissä tai olla ihana ainoastaan muille. Meidän pitää tehdä mehuu silloin tällöin ihan vaan meille itsellemme ja vähät välittää muista.
Itsensä hemmottelu. Mitä se on? No, se kun voi olla IHAN sitä mitä vaan ja just sitä mistä juuri sinä tykkäät. Mennä metsään yksin tai jonkun kanssa yhdessä, syödä suklaata, mennä salille, katsoa Netflixiä, ottaa ihkua punkkua (ei nyt ehkä ihan aamusta asti kannnata kuitenkaan), mennä kampaajalle, mennä parturiin, tehdä kunnon ihokuorinta ja siihen päälle koko kropan rasvaus huipputuotteilla, hakata puita, korjata auton turboa, syödä (ja laittaa) hyvää ruokaa, olla läheisten ja rakkaidensa kanssa. Kaikki käy mistä tulee hyvä olo ja ihan just sulle itsellesi.

Minun aamu alkoi tänään kotona Juustola Gymin aamujumpalla ja minun liikkuvuuteni oli just niin smoothia kuin hyvään päivän aloitukseen voi vain toivoa. Se kuuluisa oikealla reidellä herääminen oli niin totta. Oikeasti se spagaatti tulee taas vielä pian olemaan totta. Tämän aamuisen fyysisen euforian jälkeen minun teki mieli saada myös pää eli mentaalipuoli kuntoon eli haaveilin saavani parturiaikaa ihanalle Patskulle Naps Porvoo Kas, Patskulle oli aika klo 14:30. Mahtavaa! Niin kuin Aleksi Hakaniemi laulaa ”nostat sun kädet ilmaan, hittipotpuriin” ja minulla oli oikeesti tällainen fiilis kun lähdin Porvoon suuntaan.

Tästä siis jatkui minun hemmottelupäiväni ja oikeasti, autossa ei tullut radiosta Kissiltä mitään muita biisejä kuin mun suosikkeja ja nyt pienenä spoilerina, tiesin että minun päivä tulee olemaan NIII’IIIN onnistunut.
Ennen Naps Porvoota, minulla kävi elämäni tuuri. Ajattelin illan lämmitykseksi hakea viinipullon mutta yllättäen sen kauppareissun pysäytti eräs myyntipöytä – Sea Spa Products ja kyllä, joku voisi sanoa että menin lankaan mutta en todellakaan sanoisi noin, päinvastoin minulla kävi hyvin. Aluksi sain mahdollisuuden myyntipöytien myyjien kanssa testata Kuolleenmeren suolakuorintaa ja mikä hauskinta, yhtenä vaihtoehtoina oli juurikin orkidea, olenhan orkideoihin ollut rakastunut jo vuosikymmeniä.

Sain kuorinnan käsiini ja se tuntui oikeasti aivan ihanalta. Mietin heti että tämä kyllä päihittää kasvoihini tekemäni halpis-kuorintavoiteet, joten loppu oli minun osalta oikeastaa vain kaupankäyntiin ja tinkaamiseen liittyvää retoriikkaa 😉. Olin siis jo oikeasti sen ensituntuman myötä jo myyty ❤️ sillä niin mukavilta kädet tuntui Suolakuorinta tuotteen jälkeen. Kaupat tuli! Käsien kuorinnan jälkeen sain testatakseni näille minun kovan voimaharjoittelun, tolppa-apinan ja eläintenhoitajan duunin kovettamille käsille myös vartalovoi-tuotetta Vartalovoi

Paloin siis halusta päästä tätä testaamaan myös kasvoilleni. Harmikseni muihin tuotteisiin tutustuminen jäi kesken koska Naps Porvoon parturiaika kilkatti luurissa. Mutta pysy mukana, tänne vielä tälle ihkulle myyntipöydälle palataan….

Nyt sitten sitä myös sitä tärkeätä tukka-asiaa. Enpä voi parempaa tuuria toivoa parturin löytymisen suhteen kuin NAPS Porvoo   Taustatietona muuten kuka minusta ei ole kartalla, olin viimeiset noin 10 vuotta vapaaehtoisesti kalju, jätin hiukseni tuolloin aikoinaan Etelä-Afrikkaan, Kapkaupungin sivukujien hiussalonkiin vuonna 2010! Se kun tuntui vaan hyvältä ja oikealta silloin, olenhan sen mukaan tottunut elämään mikä tuntuu hyvältä just sillä hetkellä! On se sitten vaikka ajatus vetää kaljuksi jossain Afrikassa😀

Tuossa yllä on aina muotia tuolta YsäriBoi (Oku Luukkainen biisi ❤️) ajoilta asti!
Päätinpä kuitenkin nyt viime keväänä taas panostaa hiuksiin, onhan mulla hienon tuuhea kuontalo! Suuri kiitos muuten minun ihanalle ex-avopuolisolleni Alinalle, hän kun suositteli minulle juuri Naps Porvoota. Josta löysinkin sen tukkakotini. Tänään olikikin minulle hauska yllätys, Naps oli vaihtanut naapuriin ja mikä upea vaihto se olikin. Uusi paikka on aivan upea ja aivan hitsin kodikas!

Napsin entisiin tiloihin on kuulemma tulossa tatskamesta, makeeta sillä onhan mun kroppa täynnä käärme- ja matelijatatskoja koska #snakesneedlovetoo 🐍❤️

Tänään muuten kun ihailin Naps Porvoon sisustusta, kuulin Patskulta että Naps Porvoon seinillä olevat taideteokset ovat Marian taiteilemia ja ne ovat aivan upeita. Saatanpa kysyä, ihan vakavasti, seuraavalla kerralla että saanko käyttää uuden tatuointini mallina yhtä seinällä olevaa taideteosta?

Parturihetki Patskun kanssa oli odotetusti aivan mahtava. Rönsyilevää keskustelua, sinne tänne, sekavasti joka on juuri sitä mistä pidän. Todellakin, nautin aina meidän keskinäisistä keskusteluista ja juu’u, se paljon puhuttu terapeuttinen ja voimauttava hetki sen oikean parturin kanssa, on ihan täyttä totta ❤️

Uudella pörheällä tukalla siis suuntasin takaisin Porvoon K-Supermarkettiin jossa tarkalleen ottaen minun kaupat olivat oikeastaan vielä kesken, olinhan lupautunut hakemaan aiemmin puhutun vartalovoin ja kun jotain luvataan, mielestäni se täytyy pitää. Vartalovoi sujahti siellä laukkuuni, toki ihan maksettuna 😉
Kiitos sinulle ihana Nicola, olen niin iloinen että pääsin tutustumaan tuotteisiinne ja myös teihin ❤️

Olen nyt naputellut tätä blogitekstiä noin tunnin verran kerran ja kyllä, näppäily läppärillä sujuu niin paljon mukavammin ja sujuvammin kun käsien iho on kuorittu ja rasvattu. Siis AWWWWW Sea spa products   

Minun päivän kruunaa nyt illan pimennyttyä, lasillinen tai pari punaviiniä. Kuuntelen siis ihanaa Lxandraa ja Gonna dip, my, dip my heart in Confetti💚

Tällainen oli siis mun hemmottelupäivä. Millainen sun oli? ❤️
Ihanaa iltaa ja hemmottelupäivää just sulle mussukka!

Tieto on valtaa. Tieto lisää tuskaa. Mihin tietoa tarvitaan? Minkälaista tietoa on maailmassa? Onko maailmassa väärää tietoa, harhaanjohtavaa tietoa? Voiko kaikkeen tietoon luottaa? Pitääkö aina stressata toiminko juuri nyt viimeisimmän oikean tiedon pohjalta? Tätä voisi jatkaa pitkään… Tästä voisi jopa stressaantua.

Me tarvitsemme tietoa, tutkittua ja todistettua tietoa. Se on selvää. Tarvitsemme sellaista ihan jokapäiväisessä elämässämmekin. Kuinka syödä oikein. Kuinka menestyä työelämässä tai harrastuksissa. Kuinka pitää huolta parhaimmalla tavalle rakkaista lemmikeistään.
Pärjäämme toki mutu-tuntumalla hyvinkin tietyissä asioissa, vaikkapa ”Kupillinen kahvia tekee minulle hyvää aamulla!” Se on ihan ok mutua ja onpa moisesta jopa varmasti tehty kunnon tutkimuksiakin. Mikäli taas mietitään, onko 17 litraa kahvia päivässä terveellistä, siitä aiheesta on syytä hankkia hieman taustatietoa enemmän eikä vaan uskoa sitä tärisevää, seinille hyppivää kaveria jonka henk.koht mielestä se ehkä on ok.
Itse olen hanakka etsimään tietoa, monelta taholta ja perusteluita tekemisiini. Enkä todellakaan luota ensimmäiseen nettikirjoitukseen, jonka löydän tai edes sieltä löytyvään artikkeliin. Myönnän, ajoittain se rajoittaa tekemisiäni aika rajustikin tai ainakin hidastaa asioiden aloittamistani. Sitä hidastumista missään hommissa ei kyllä uskoisi, kun katsoo Omakanta-palvelun potilastietojani, sieltä kyllä näkyisi tapaturma-alttiuteni melkoisen selkeästi. Vauhtia liikaa 😀 on kuultu monesti mutta lohdutuksekseni minulle on myös sanottu, johon yhdyn täysin ”Jos ei tee mitään, niin ei mitään satukaan”.

Työskentelen eläinten, etenkin matelijoiden ja sammakkoeläinten hyvinvoinnin eteen ja niiden suojelemiseksi luonnossa ja etenkin niiden apua tarvitsevien parissa kuten kyyn suojelun edistämisessä. Kannattaa seuraavia sivustoja lueskella mikäli olet kiinnostunut upean kyykäärmeen suojelusta 🐍
Kyyn suojelu sekä Kyyn suojeluhanke Suomessa
Yleensä suojelutoimien edistämiseksi ja jotta suojelutyö koettaisiin hyödylliseksi sekä tarpeelliseksi, tieto ja oikea vääristelemätön tieto on tärkeätä. Liioittelemalla jonkun eläinkannan vähälukuisuutta tai alueen suojelutarpeita, ei saavuteta kauaskantoisia vaikutuksia suojelutoimenpiteiden saavuttamiseksi. Tiedon tulee olla todistettavissa ja selvitettävissä. En todellakaan tässä lähde ilmastonmuutoksen pariin vaikka mieli tekisi ja jonka parissa olen opiskellutkin. Ajatuksiini pääset sisään kuitenkin miettimällä että tieteelliseen tutkimukseen kannattaa ja tuleekin antaa painoarvoa. Kehittelemällä niitä vaarallisiakin ”musta tuntuu” -ajatuksia ja laittamalla ne hauskasti twiittiin voidaan saada tykkäyksiä mutta… Ehkä hetkellinen piikki suuren yleisön mielipiteissä saavutetaan sille omalle yksinäiselle ajatukselle saadaan mutta kuten tiedämme, perustelemattomalla ja tyhjällä ajatuksella ei paljon saavuteta.

Tästä hyppäämmekin sitten kuntoilun tai urheilun pariin. Miltä se mutu-tieto siellä tuntuu? Toki, itsekin noudatan ja pidän tärkeänä tunnetta ”Nyt musta tuntuu hyvältä tai musta tuntuu huonolta”. On siis toki tunnettava itsensä, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Jälleen tunnustus, joita minulla tuntuu riittävän, ongelmani on jo nuoresta pitäen ollut heikohko itseni lukeminen eli ylikuntomittari paukkui punaisella maantiepyöräilyn tai triathlonin aikakausina. Siihen on tullut nyt parannusta, huomattavaakin sellaista eli onneksi osaan todellakin levätä harjoitteideni välissä. Jopa niiden omasta mielestäni lepsujen kuminauhajumppien välissä joita kuntoutuksissani tänä vuonna olen tehnyt, paljon.
Kuinka olen sitten löytänyt tämän kultaisen keskitieni harjoittelun, levon ja muun elämän pyörityksessä?
Valtavana apuna sille on ollut 3 vuotta sitten tekemäni elämäntapamuutos, jolloin aloin vegaaniksi ja keskityin itseeni kunnolla. Aloin myös joogaamaan sekä meditoimaan, jotka toivat toimintaani tiettyä maltillisuutta, ainakin joillain elämänalueilla.

Tämän maltillisuuden myötä olenkin pyrkinyt laittamaan hetkeksi sivuun 30-vuoden takaiset Keskuskoulun alakerran painonnostosalilla hankkimani tiedot mutta pitää muistaa myös se ettei aina tarvitse sitä kuuluisaa pyörää keksi uudestaan.

Aloinkin selvittämään mitä se viisikymppisen ruumis ja mieli tarvitsee ollakseen tikissä. Tähän tietysti ensin välähtää ajatus, että HITOSTI KOVAA treeniä ja aina sinne loppuun asti täysiä, uupumukseen asti meneviä sarjoja. Totta, niitäkin tarvitaan mutta niiden edelle menee lepo ja ravinto, etenkin nykyään. Ah mutta kuinka sitä malttaisi muka levätä tai laittaa sapuskaa, kun pitkän harjoittelutauon jälkeen alkaa nopeastikin ne tykinkuula olkapäät näkymään paidan alta, joten ei muuta kuin pökköä pesään! Osasin ja osaan onneksi sanoa itselleni että lepo ja ravinto edellä ja sitten kun ne ovat kondiksessa, keskitytään treenaamiseen.

Nykyään olenkin hankkinut itselleni kurssituksien kautta sekä kirjallisuuden myötä sitä tuiki tärkeätä taustatietoa. Viimeisimmät hankintani ovat olleet VK-Kustannuksen kautta hankkimani kirjat Lihaskuntoharjoittelu ja venyttely VK-Kustannus sekä todella upea teos Voimaharjoittelu VK-Kustannus ja tämä Voimaharjoittelu – teoriasta parhaisiin käytäntöihin -teos on tukenut loppukuntoutumistani viime keväisen polven tähystysleikkauksen jälkeen ja on sopinut upeasti jo omaksumani henkisen hyvinvoinnin ja jaksamisen tueksi. Teos tulee olemaan arvokas apu tulevassa olkapään korjaustähystykseen jälkeisessä ajassa, onhan siellä jopa luku Fysioterapiasta voimaharjoitteluun jossa myös olkapäät käydään läpi! Kuin minua varten tehty!  Voimaharjoittelu-kirjan myötä on ollut mielenkiintoista ymmärtää tarkemmin harjoittelun jaksottamisen tärkeydestä, harjoitusohjelman suunnittelusta tai vaikkapa harjoitusvolyymistä.  Nyt kun palataan tämän blogi kirjoitukseni alkuun, siihen tiedon hankkimiseen ja löydetyn tiedon tarkistuksiin sekä lähdekritiikkiin, Voimaharjoittelu-teoksessa on jokaisen luvun lopussa lähteet mainittuna. Mahtavaa!
Suosittelen todellakin tutustumaan Voimaharjoittelu-kirjaan eikä tarvitse olla alan ammattilainen tai tuntea voimailusanaston jargonia. Teksti on selkeätä ja ymmärrettävää sekä helposti luettavaa alkavallekin kuntovoimailijalle. Kirjan kanssa ei tapahdu, ainakaan helposti sitä mitä aloittelijalle ensimmäisten salikertojen jälkeen tapahtuu, että paikat olisivat (tässä tapauksessa aivot) aivan jumissa tai tuskaiset ja käynnit tyssäävät siihen. Itselläni ”vaarana” on kirjan tuoma motivaatio ja kannustus itsensä kehittämiseen ja oppeja haluaisi tehdä HETI. Maltan kuitenkin vielä kun kuntoutumisvaiheessa olen! Tästä tullaankin tuolla aiemmin mainitsemaani itsensä tuntemiseen ja jos vielä seuraat kirjan ohjeistusta soveltaen sitä juuri omaan tilanteeseesi, huomaat että kaikki menee kohdallasi putkeen. Kirja tulee olemaan yksi parhaista treenikavereistasi, uskon niin.
Kirja on antanut erinomaista taustatukea kuntoutumiseeni keväisen polven tähystyksen jälkeisessä myllerryksessä. Motivaation luomisessa kuminauhajumppaan, tämän kirjan aukaisu antaa jykevän suunnan siihen että jossain vaiheessa niitä maveja pääsee tekemään täysipainoisesti. Siihen asti opitaan uutta ja kerrataan voimaharjoittelun eri osia.
Eikä kirja jatkossakaan huomiotta jää, korjattavaa ja kehitettävää kun on meissä kaikissa, joten luettavaa ja opiskeltavaa riittää.

Kiitos VK-Kustannus Oy 💚💪

Nyt kun korjaukset jatkuvat kohdallani olkapään osalta, on hyvää aikaa opiskeluun, myös itsensä opiskeluun. Opiskeluistani tulen täällä jatkossa kirjoittamaan paljon. Onhan minulla tulossa mukavia ja kiinnostavia opintoja niin ammattikorkeakoulun kuin avoimen yliopiston liikunta- ja elämäntapamuutosten opintojen parissa.
Pysy ihmeessä siis seurassani jatkossakin! Tulen todellakin jakamaan saamaani oppia ja tietoa sekä tietenkin omaa kokemustani jota opiskeluissani käytän apuna. Onkin yleisesti tiedossa että kun jostain asiasta innostun niin siitä puhuminen tai kirjoittaminen ei helpolla pysähdy. Kohdallani se ei siis ole varsinaisesti niinkään hiljaista tietoa! Olen aina sanonut että saatua tietoa pitää jakaa, muuten tiedosta ei ole mitään hyötyä.
Treenataan, jumpataan, hypitään, pompitaan, nostellaan puntteja, tehdään kuminauhajumppia, kuntoudutaan ja ihan mitä vaan mutta tehdään niitä ajatuksella ja hyvien oppien avulla oikein.
Aina joku tietää enemmän jostain asiasta. Hyödyntäkäämme siis tämä omassa kehittymisessämme!

Uskomatonta. Olen nyt katsonut dokumentin The Game Changers 4 kertaa!
Sehän on dokumentti kasvissyönnistä ja siitä voiko kasvissyöjä olla urheilija (plant-based athlete)?
Helppo vastaus – totta kai voi olla! Vai voiko?

Vastaus ei kuitenkaan ole ihan yksiselitteinen sillä siihen vaikuttaa moni asia. Eikä vähiten oma viitseliäisyys. Urheilija tai yleensä vaikkapa ahkera kuntosalilla kävijä, yleensä laittaa itselleen tavoitteita ja tavoitteiden saavuttamiseksi ei useinkaan ainoastaan yksi osa-alue riitä.
Halutessasi lihaksia tai hyvää fyysistä kuntoa, täytyy harjoittelun olla riittävän tehokasta ja oikein kohdistettua sekä tasapainotettua aina niin tärkeän levon kanssa SEKÄ ravinnon suhteen.
Pullalla tai mäkkärin ruoalla ei pitkälle pötki, eikä siis ihan sananmukaisesti pihveillä tai lihaa syömällä. Suosittelen välttämään näitä suuremmissa määrin, vaikka silloin tällöin se kärkkäri (grillimakkara) varmasti houkuttaa. Minuakin edelleen 😮 vaikka 3-vuotisjuhla vegaanina onkin pian!

Takaisin dokumentin pariin.
The Game Changers on herättänyt tunteita, eikä vain minuun Arnold fanina mutta myös asian parissa ei niin paljon olleiden keskuudessa. Suurimmaksi osaksi onneksi todella positiivisesti. Twitterissä olen lukenut mieluisia twiittejä kuinka ihmiset ovat dokkarin myötä kallistuneet kasviksien suuntaan ja onpa joissakin twiiteissä jopa vegaaniksikin harkittu siirtyvän 🌱👍

Inhoan lauseen aloitusta sanalla mutta.
Mutta jotkut vegaanituttavani ovat kritisoineet rankasti dokumenttia siitä, että se nostaa vain huippu-urheilijat jalustalle ja ihannoi ihmisen suorituskykyä tai paheksuvat erektion parantumista ohjelmassa (suomeksi siis: vegaanilla stondaa kovemmin). Vink vink! 😘
Okei. Ymmärtäisin jos lihan-puputtajat olisivat etenkin viimeksi mainitusta kateellisia (niin kuin varmaan ovatkin) mutta miksi ihmeessä dokumentissa nämä asiat häiritsevät vegaaneja?
Uskon että sinä blogini vegaani-seuraaja jo arvaatkin mikä tässä kokonaistilanteessa häiritsee?
Dokumentissa kun ei painoteta tuotantoeläimien kohdalla olevista epäkohdista, siitä mitä kärsimystä yhä useammalle tuntevalle eläimelle aiheutuu aina vaan kasvavan lihansyönnin myötä. Se on kuitenkin tärkeä asia.

Olen henkilökohtaisesti ollut itse myös hieman samankaltaisen kritiikin kohteena kuin mitä dokkariin yhdistetään..
Minulla on pian 3-vuotisjuhla vegaanina. Tuolloin kolme vuotta sitten suurin motiivini oli oman fyysisen sekä henkisen terveyden sekä hyvinvoinnin parantaminen. Henkinen puoli oli alkanut kiinnostamaan yhä enemmän joogan ja meditaation parissa. Mielessäni pyöri koko ajan voinko vaikuttaa ympäröivään maailmaan ihan vaan sillä mitä ruokalautasella olisi. Spoiler: KYLLÄ voi vaikuttaa. 
Pääasiallinen ajatukseni tuolloin oli kuitenkin hyvin itsekäs eli vegaanisella ravinnolla (kuten vegaanin tuolloin vielä hyvin suppeasti käsitin) parantaisin terveyttäni entisestään.
Tästä 3-vuoden takaisesta aloitusmotiivista johtuen vegaanisuuteni ei ole vieläkään eikä ollut alkaenkaan oikeanlaista vegaanisuutta joidenkin mielestä, koska en alkanut vegaaniksi VAIN eläinten takia…
WTF! Lentokoneessakin laitetaan happimaski ensin itselle…
Hyvin nopeasti aloittaessani syömään täysin kasvispohjaisesti (vegaanisesti) niin jo muutaman kuukauden päästä ymmärsin kuinka hyödyllistä tämä on itselleni, samalla tajusin myös siitä kuinka paljon enemmän siihen elämäntapaan liittyy.
Ja hei, nykyään jopa uusimmat nyrkkeilyhanskani ovat vegaaniset Venum Challenger hanskat!

Joten ihan rauhassa vaan!

Nyt ennen kuin kaikki käsittävät väärin, herkkä aihe, niin ymmärrän että tuotantoeläinten kärsimyksistä tulee puhua ja turkiseläinten järkyttävän pienten elintilojen kuvauksia tulee olla näkyvissä ja ihmisten tietoisuudessa. Arvostan ihmisiä jotka näitä laittavat meidän kaikkien nähtäväksi niin kauan kuin asia ja tapahtumat pysyvät todellisina.
Näiden esittäminen ei vaan yksinkertaisesti ole minun juttuni, eivätkä ne olisi tuoneet tuohon dokumenttiinkaan mitään lisävaikutusta. Uskon vakaasti että tässä tilanteessa päinvastoin.
Olen sivutyöltäni, voisin sanoa puhetyöläinen eli luennoin paljon suojelutyöstä luonnossa (kyykäärmeen suojelu on sydäntäni lähellä) sekä eläinten hyvinvoinnista hyvin erilaisissa tapahtumissa kuin myös ihmisen hyvinvoinnista. Voin siis sanoa että tapaan HYVIN erilaisia ihmisiä niin maaseuduilla kuin kaupungeissa.
Pitää siis osata ”käyttäytyä”. Monet ihmiset, siis paino sanalla monet asettautuvat heti puolustuskannalle mikäli keskustelu alkaa sillä että olet murhaaja koska syöt lihaa! Lainsäädännöllisesti asia ei edes ole niin. Haa, noin siis keskustelu etenisi eli ei siis kovin hyvin. Ihminen kun hyvin nopeasti sulkee silmänsä ikäviltä asioilta.
Tähän dokumenttiinkaan ei siis olisi ollut hyödyllistä laittaa kauhuelokuvaa tuotantoeläimistä, kaikella on siis oma paikkansa joka on hyvä muistaa.

Dokumentissa kerrotaan että voit olla tikissä, kuten vaikkapa minä ⬆️ 😉vaikka et popsi pihvejä tai kananrintaa. Mikäli ihminen näkee jostain asiasta että se hyödyttää häntä, ihminen todennäköisemmin alkaa noudattaa tällaista linjaa elämässään. Dokumentin The Game Changers tapauksessa, mikäli en olisi jo vegaani niin hitto taatusti olisin nyt.
Niin kuin tiedän nyt dokkarin nähneiden jättäneen lihan pois lautaselta ja ostaneen kauramaitoa. Mahtavaa!
Tämä dokkari on siis ollut hyvä alkusysäys monelle ja mistäpä tiedämme vaikkapa nämä nyt siitä innostuneet, olisivat ensi vuonna vegaaneja! ❤