Tämä vuosi on todellakin mennyt kiitollisissa ja opettavaisissa merkeissä kuntoutumisieni parissa ja olen oppinut myös todella paljon omasta kropasta korjailujen myötä sekä myös suomalaisesta terveydenhuollon järjestelmästä.
Ortopedien tekemät taitavat ihmeteot ja fysioterapeuttien korvaamaton apu kuntoutusvaiheissa, työterveyshuollon minulle antama suuri tuki tämän vuoden aikana
Paikallisen Loviisan terveyskeskuksen ihmistä ymmärtävä toiminta on ollut kuntoutumiseni pohjana.
Suomalainen terveydenhoito sekä siihen liittyvän tukiverkoston kuten Kela toiminta ja sen virkailijoiden päätöksenteon nopeus ja joustavuus sekä sen henkilökunnan ymmärtäväisyys ansaitsevat myös omat halauksensa.
Nämä kaikki vahvistavat kyllä käsitystäni siitä että asiat ovat Suomessa ihan hiton hyvin!
Esitän tässä siis suurimmat ja nöyrimmät kiitokseni hymyn kera edellä mainituille.
Toivotan huimasti tsemppiä uuteen vuoteen 2020!
Keep up the good work!💪
Tiedän että monet ajattelevat samoin kuin minä, teitä edellä mainittuja tahojen palveluita arvostetaan todella paljon mutta kuten tiedämme, niitä kiitoksia kun harvemmin tuodaan julki. Siellä niitä kiitoksia kuitenkin leijuu.
Nykypäivän sosiaalisen median pahoinvointia seuratessa voisi kuvitella kuitenkin aivan toisin. Toivoisin että suomalainen(kin) osoittaisi rohkeasti ympäröivälle omalle maailmalleen MYÖS sen oman pienenkin hyvänolon jota päivästään löytää, mikäli siellä somessa on muutenkin ahkerasti päivittelemässä.
En tarkoita etteikö niitä kurjiakin juttuja voisi sinne ladata myös, toki.
Tiedän myös että somessa usein ne päivitykset ”Eniten vi****aa kaikki” tai ”Tiedättekö tunteen kun taas päivä oli niiin p*****stä” saavat usein eniten liketyksiä ja kommenttiosioon tsemppejä. Ymmärrän myös niiden lukemisesta saadun mielihyvän, onhan se ehkä nastaa saada tukea omille harmaille ajatuksilleen ja parasta on jos vielä muillakin nähtävästi menee niin sanoen vi***ksi.
Monella some saattaa olla se tärkein tai jopa ainoa väylä purkaa tuntojaan, mikä sosiaalisen median hyödyksi laskettakoon. Some on siis yhteydenpitoon mainio paikka. Toki sen ei soisi olevan kenellekään se ainoa sosiaalisen elämän ylläpitäjä. Mikään kun ei korvaa hetkeä kun hymyilet kadulla tuntemattomalle ihmiselle joka hymyilee takaisin tai kun halaat ystävää tai vaikkapa juuri tutustumaasi ihmistä ihan lähikaupassa. Uskon että tuo toinen ihminen silloin jatkaa hymyn viestinviejänä katua eteenpäin. Sellaista lumipalloefektiä me tarvitsemme, hymyjen lumivyöry kun ei aiheuta tuhoa vaan päinvastoin rakentaa sitä hyvinvoivan mielen lämmintä lumilinnaa.
Ollaan siis somessa mutta ollaan myös ihmisten ilmoilla ja uskalletaan rohkeasti näyttää tunteemme ja kehua toista, nostaa juuri ne lämpimät ja iloiset tunteet molemmissa todellisuuksissa päällimmäiseksi. Kyllä, somekin voi olla todellista elämää.
Harmittavasti some kyllä myös antaa mahdollisuuden purkaa suoraan ihmisen pahaa oloa hyökkäävästi muita kohtaan. Vuosien varrella some onkin kehittynyt niin että ihmiset kuvittelevat siellä olemisensa olevan kuin aikoinaan Ruotsin risteilyillä. Siellä taxfree-putelin tyhjennyttyä se kaikkein hellyttävinkin nallekarhu-isukki repi paidan päältänsä viimeistään illan buffetissa twerkatessaan housuitta suklaavanukkaassa tai se pullantuoksuisinkin kotiäiti lähetti pullopostilla mielenosoituksellisesti tangansa merille. Mikä tapahtui risteilyllä jäi myös risteilylle.
Somen kanssa tilanne on aika sama kuin noilla risteilyillä. ”Mitä kirjoitin someen jäi myös someen” on monen ajattelutapa. Tiedoksi, se muuten JÄÄ verkkoon tavalla tai toisella. 90-luvulla laivasekoiluista ei kuvakaappauksia otettu.
Somessa ikävä kommentti esitetään usein tavalla jota harva kasvokkain ikinä ilmaisisi. Twitterissä vaikkapa pystyy tuottamaan hyvin loukkaavaa tekstiä 140 merkillä, ei käytetä edes omaa nimeä, sekoitetaan vaan tahallisesti pakkaa. Mikä huolestuttavinta, disinformaation eli tahallisesti levitetyn, väärän tiedon julistaminen on yleistynyt huolestuttavalla tavalla. Tahatontakin se voi toki olla mutta monesti niin tapahtuu tahallisesti jotta aiheutettaisiin suoranaista sekasortoa kansan keskuuteen. Tieto on yleensä negatiivista ja tarkoituksella paha mieltä aiheuttavaa. Siihen kun liitetään tahallinen väärinymmärrys, niin soppa on valmis. Tällaisen tiedon leviäminen ja siihen liitettynä mukaan rikkinäinen puhelin ja nykyään voisikin sanoa, rikkinäinen some, vaikuttaa moneen asiaan ja myös itse ihmiseen.
Mikä surullisinta, se lisää ihmisten pahoinvointia luomalla epäuskoa tulevaisuuteen sekä lisäten yksilön tunnetta ”En mäkään voi varmaan sitten onnistua kun kaikki on muutenkin pilalla”😪Sellaisen ajattelutavan lisääntyminen sosiaalisen median myötä, ei edistä kenenkään asiaa ja elämänlaatua.
Seuraavan kerran kun olet aikeissa kirjoittaa aiheesta kuin aiheesta hieman mieli kireällä, pirullinen ilme kasvoillasi tietäessäsi että tekstisi lyö kovaa toista ihmistä, niin mieti pääministerimme Sanna Marin sanoja ”Eikö teitä hävetä”. Nämä hyvät sanat kun sopivat moneen tilanteeseen.
Tee siis siinä pirullisimmassa hetkessäsi hetki jotain muuta. Halaa koiraa. Halaa kaveriasi. Halaa vaikka telkkaria. Syö banaani poikittain tai hengittele syvään hetki. Mieti sitten viestiäsi, kannattaako sitä laittaa eteenpäin… Yleensä tulet toisiin ajatuksiin.
Minut muuten luokitellaan yltiöpositiiviseksi kaveriksi😀 joka kyllä näkynee minun somepuuhailuissa. Tuo on siis niin totta ja olenkin hitsin ylpeä siitä arvonimestä. Minulta on usein kysytty että eikö minua vi***a milloinkaan tai enkö voisi olla edes joskus harmissani jostakin?
Varmasti noitakin hetkiä minullakin on mutta kun minun aivoni toimivat niin että tuollaisten muutamien ikävien nanosekunttisten välähdysten aikana alan jo keskittymään asian hyviin puoliin.
Olen erittäin itsetietoinen, myös sopivasti narsistinen (niin ne kaikki narsistit sanovat…) joten en koe että asiat tapahtuisivat minua vastaan vaan lopulta (paino sanalla lopulta) ne tapahtuvat minun hyväkseni. Silloin ne ikävätkin asiat kääntyvät hyväksi, jolloin niihin aiempiin ongelmiin on helpompi keskittyä koska – ne ovat muuttuneet hyviksi! Puffff! Voin siis jatkaa kohti uusia onnistumisia!
Anna Abrey laulaa muuten just biisissään Ayo, minun kirjoittelun taustamusana ihanasti –
”Jos sää näyttää harmaalt,
niin se on harhaa
Joo, kesämieltä ei oo vaan tarpeeks jee”
Muistakaamme vielä myös tämä
”I think like a proton, always positive” joka on mainiosta elokuvasta Chopsticks ja aina ihana Mithila Palkar ❤️
Ollaan siis hyviä ja kannustavia toisillemme, niin sosiaalisessa mediassa kuin tosielämässä. Somessakin kannattaa ennemmin virtuaalisesti halata kuin hyökätä.
Ihanaa joulua ja uutta vuotta rakkaat lukijani❤️
Juustolan Elämää 