Oma mielipiteeni on että eteenpäin, jos se tuntuu oikealta. Muutos ihan vaan pelkästään muutoksen vuoksi ei kuitenkaan ole välttämättä järkevää.
Kannattaa myös muistaa sanonta ”Ei se vaihtamalla parane”.
Tuo viimeksi mainitsemani sanonta ei muuten kaikessa päde, ei ollenkaan. Tämän olen omakohtaisesti kokenut niin työpaikkojen kuin ihmissuhteiden suhteen. Tästä viimeksi mainitusta anteeksi jos joku ex-puolisoni tätä lukee ja ole hyvä vaan, jos joku ex-puolisoistani löytää tästä sen tärkeän kohteliaisuuden😉
Nyt keskityn kuitenkin hieman helpompiin, en todellakaan niin tulenarkoihin aiheisiin kuin ihmissuhteisiin, vaan ennemminkin itsensä kehittämiseen tai innostamiseen muun elämän kautta.
Tämä on helppoa. Ihmeessä syöksy vaan uuteen ja ihmeelliseen. Kehitä itseäsi. Löydä sitä kautta uusia puolia itsestäsi. Haasta itsesi. Älä jää paikallesi makaamaan.
No noita riittäisi mutta oikeasti, monella ja painotan sanaa monella tavalla, voit kyllä kehittää itseäsi.
Oikeasti, itsensä haastaminen, tapahtuu se sitten miten hyvänsä, on upeata!
Hyppää vaikka benjihyppy jos siltä tuntuu. Voin sanoa että se on oikeasti syöksy sinne ihmeelliseen tunteeseen. Hyppäsin itse Etelä-Afrikassa, Bloukransin sillalta maailman korkeimman siltahypyn 216 metriä köydessä ja olen vieläkin, en vain hengissä vaan tälläkin hetkellä vielä täpinöissäni tästä!

Aika monella meistä on joskus käynyt mielessä ne timmit vatsalihakset tai että hauikset olisivat kondiksessa ja muuta diipa daapaa aina olkapäiden tykinkuulista sinne sopivan pyöreään peppuun. Nehän saa halutessaan tiettyyn pisteeseen asti, ihan vaan funtsimalla mitä siellä keittiössä laittaa lautaselle kun vaikkapa palaa mainostauolta katsomaan Rillit Huurussa -sarjaa (mun suosikki) tai menemällä sinne salille ja lenkille liikkumaan. Nuo kaikki ovat hyvinkin suositeltavia vaihtoehtoja.
Miettikää kuitenkin myös sitä yhtä osaa meissä, joka kaipaa yhtälailla kehittämistä ja huomiota. Se on todellakin seksikäs asia, jopa seksikkäämpi kuin se hauberi tai peppu.
Se on meidän päämme ja siellä asuva älykkyys. Purrrrr!
Mikä hauskinta, sen treenaaminen on loppujen lopuksi aika helppoa. Voit treenailla omaa mieltäsi melkein missä vaan ja milloin vaan, vaikka bussissa istuessasi, jos sitä vertaa vaikkapa maratonille treenaamiseen.
Otat vaan kirjan, luet ajatuksella ja nyt tarkkana, luet sitä pidemmälle kuin vain sen 140 merkkiä mikä Twitterissä toimii. Luet vaikka tuntuisikin vähän pahalta mutta kuten voimaharjoittelussa tunnustetaan nykyään, sinne failureen eli uupumukseen asti ei tarvitse joka kerta mennä. Lue edes kuitenkin se 5 sivua ja sano minun sanoneen, lopulta hyvän kirjan ollessa käsissäsi et huomaakaan kun se 15 ja 50 sivua on mennyt. Se on upea tunne.
Itse olen aina rakastanut kirjoja. Rakastanut niiden tuoksua. Minulla on nykypäivänäkin lukunurkkaus Juustolani kirjastossani missä ahmin kirjoja matelijoiden elämästä, luonnonsuojelusta tai liikuntaravitsemuksesta kertovia opuksia.

…tai vaikkapa viimeksi uudelleen taas lukemaani, aivan ihana Osa Johnsonin kirja!

Entäpä mitä sitten ajattelen opiskelemisesta ja eritoten opiskelemisesta aikuisemmalla iällä? Onko siitä mitään hyötyä? Onhan monella kuitenkin mukava työpaikka ja duunit ja päivät menevät rutiinilla ja vaikka vasemmalla kädellä?
Mikäli sellainen sopii sinulle ja rakastat elämääsi, anna palaa tätä vanhaa polkua. Sehän just on sinulle hyväksi mutta mikäli olet sitä tyyppiä (kuten minä) että haasteettomat päivät, käyvät jossain vaiheessa raskaaksi niin siihen on ratkaisu. Ei, heti ei tarvitse lyödä duunissa avaimia pöytään ja lähteä kassan kautta kotiin. Koeta ennen sitä – opiskelemista vaikka työn ohessa, mikäli se ajankäytöllesi ja jaksamisellesi sopii. Opiskele vaikka ihan täysin muuta mitä oma työsi on tai sitten omaa ammattitaitoasi tukevaa opiskelua. Kumpikin kannattaa.
Itse olen opiskellut työn ohessa koko ikäni, enemmän tai vähemmän, jonka uskon olevan nuorekkuuteni salaisuus. Olen opiskellut ympäristötieteitä, tuhertanut iltalukiossa, kehittänyt itseäni luonnonsuojeluun liittyvillä opiskelulla… Nyt teen tällä hetkellä, täysin oman alani ulkopuolista opiskelua eli liikunta-alan teorian opiskeluja. Ihmisen anatomiaa ja fysiologiaa etäopiskeluna XAMKissa eli Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa ja Jouni Korhosen pirteitä nettiluentoja💪
Viimeksihän jo kuitenkin mainitsin että minulle on tulossa haastattelu opintoihin, eräässä toisessa opinahjossa, jännittävää ja mitä siitä seurasi?

Tämä opiskeluhan ei ole lainkaan kaukana omasta elämästäni tällä hetkellä eikä eritoten ajatellen nuoruuttani. Olenhan koko ikäni tuntenut liikunnan ja urheilun omakseni, niin suorittajana kuin valmennettavana olemisella.
Nyt pääsen opiskelemaan just sitä!! Mahtavaa!!
Kuinka näissä harrastuksissani ja töissäni asiat sitten mahdollisesti yhdistyvät? Yllättävänkin moni asia kietoo näitä ja minua yhteen. Ympäristötieteiden opintojen myötä ilmastonmuutoksen ja maapallomme tilanne on mielessäni syventynyt ja juuri siihen liittyen tulen opiskelemaan myös ravitsemustieteitä. Opiskella asioista mitä me syömme. Miksi meidän kannattaisi koettaa syödä sellaisella tavalla (edes välillä tai edes maistaa) että syömisellämme olisi positiivinen ympäristöllemme ja itsellemme, tai ainakin vähemmän kuormittava vaikutus. Täytyyhän meidän kuitenkin syödä, onhan se kivaa puuhaa, yhdessä tai ihanan ystävän kanssa joten miksemme söisi niin että siitä hyötyisi ympäristö, me ja tulevaisuus.
Näiden tulevaisuudessani lisäämieni tietojen myötä, voin toivottavasti olla mukana parantamassa ihmisten hyvinvointia sekä parantamassa toisten ihmisten fiilistä ja hyvinvointia. Oikeanlaisella sopivalla liikunnalla, ihmisen fyysinen kunto kohentuu ja yhtäkkiä onkin voimia ajatella omaa ympäristöään, on voimia hymyillä, jolloin vaikutus on kuin pyörivä lumipallo. Uskon että kyseinen hymyilevä ihminen levittää myös omaa hyvinvointiaan ympärilleen. Ihan jo omalla säteilevällä olemuksellaan. Näin ehkäpä ympäristövaikutukset muuttuvat tämän ihmisen esimerkin myötä hänen lähipiirissään positiivisiksi. Fyysisesti ja henkisesti hyvinvoiva ihminen kun jaksaa välittää myös ympäristöstään, luonnosta ja läheisistään.

Tällainen ei voi siis olla mitään muuta kuin win-win tilanne joka näkyy kuvasta🙂
Itse siis tulen lähiaikoina hyppäämään uuteen ja ihmeelliseen, monessa asiassa.
En kuitenkaan voi sanoa etteikö jännittäisi ja vähän pelottaisikin. Ihan kuin siinä benjihypyssä mutta sen jälkeen, awwww!
Voin ilokseni kuitenkin sanoa että voimabiisini tällaisessa tilanteessa on, kuten Instan stooreihinkin eräs ilta laitoin, Jannika B ja Kuu Kukkuu joka juuri nytkin soi tätä kirjoittaessani aamuyöllä klo 3. Se saa mut nauramaan ja vähän itkemäänkin tietokoneeni näppäimistölle ❤️

”Kolkuttaa muutokset ovella
Tää onni pelottaa,
Mitä jos se katoaa?
Valvottaa, maailma kutittaa,
Se saa mut nauramaan, uuteen uskomaan
Jos pilvet tippuu ja pääni irtoo,
Sen otan takas kyytiin mun kainaloon
Ei pakkopaitaa, ei kultareunaa
Mut pakosuunnitelmaa en tee”
Kohti siis uusia ja jännittäviä onnistumisia! ❤️





