Veikkaanpa että tänään tammikuun alkupäivinä on kaikenlaiset uudenvuodenlupaukset ovimagneeteilla vielä tiukasti jääkaapin ovissa ja aamulla herätään puhelimien pimputteluihin tsemppilauseineen ja luurien taustakuvissa vilisee ”Uusi vuosi, uudet kujeet” kaltaisia tsemppimeemejä.
Mikä vaan tsemppaa eteenpäin tai pitää mielen korkealla, on hyvä juttu!
Näinä vuoden alkupäivinä saa lueskella neuvoja siitä kuinka pidät lupauksesi juuri tälle vuodelle. Sehän on sanomattakin selvää että kaikillahan on salikortit hankittu hamaan tulevaisuuteen, kalorilaskurit on ladattu puhelimeen, somessa on jaettu omat päätökset ja lupaukset jotta niihin lupausten pitämiseen tulisi ulkopuolista painetta. Olethan juuri luvannut olla jotain mahtavaa ja huippua ja muuttua paremmaksi ihmiseksi ja alkaa syömään vähemmän lihaa ja ajattelemaan enemmän ympäristöä ja alkaa kierrättämään ja… no ymmärrät pointtini.
Se sinun uudenvuodenlupauksesi oli se sitten mikä hyvänsä, sehän on juurikin SINUN itsesi tekemä lupaus sinulle. Eikö vain?
Mitä jos suklaalakkosi kestääkin vain ensi viikonloppuun asti ja ostatkin jo ensimmäisen viikon lauantaina sen joulunjälkeisen alennusmyynnin ihanan Wiener Nougat -laatikon leffailtaan?
Ehkäpä salikortin käyttö jää vähemmälle jo tuolla tammikuun kolmannella viikolla, kun sinne kesäänkin on aikaa ja rantakunnossa ei tarvitse keskellä talvea olla (ellei tee niin kuin minä eli ole biitsillä ja kondiksessä myös talvella💪!!)
…tai jo viimeistään helmikuussa mahdollisesti jo jalkapäivistä napataan kyykyt pois ja tehdäänkin vain ”kivampia” jalkaliikkeitä kun kaiken lisäksi ne TWD:nkin uudet jaksot alkaa telkusta.
Tuo kaikki lipsuminen on kuitenkin kuule ihan okei! OIKEASTI!
Nyt kuulen selkeästi kuinka siellä sun täällä ihmisten sorminivelien nivelonteloiden paineen vaihtelut aiheuttavat voimakasta napsahtelua kun luurien näytöille ilmestyy kommentointia valmiina lähdössä eetteriin. Juuri tällaisestahan lusmuiluun ja selkärangattomuuteen kannustavasta ohjeistuksesta on lupa somessa pöyristyä. Sekin on ihan okei. Saa minun jutuistani pöyristyä.
Olen kuitenkin kaikista mahdollisista napsahteluista huolimatta sitä mieltä että – EI ole vaarallista lipsua jo aika piankin niistä vaikkapa kuntoiluun liittyvästä uudenvuodenlupauksesta. Mielestäni tuhoisampaa olisi jyrätä eteenpäin hampaat irvessä lupauksissaan, vastoin kaikkia oman kalenterin ja oman ajankäytön tai jaksamisen lakeja vastaan. Tällä pakonomaisella jyräämisellä ja ”No mutta kun tein sen uudenvuodenlupauksen…” ajattelumallilla, mahdollisesti se kuuluisa lopunalku häämöttää aloitetuissa treeneissä. Itsellesi tehtyjen lupausten tarkoitus ei ole stressata sinua heti uuden ihanan vuoden alussa. Voit ajatella uuden uutukaista vuotta vaikkapa uutena vihkona. Siihen on kiva tehdä viivoittimella marginaalit mutta siinä vaiheessa ei ole tarvetta stressaantua tyhjistä sivuista ja väen väkisin saada niille merkkejä.
Usein uudenvuodenlupaus on perustunut himpunlaiseen oman itsensä yliarviointiin tai ennemminkin, sen oman ajankäytön väärin arviointiin siinä uuden vuoden lupaushuumassa sekä tulevaisuudennäkymissä.
Parasta tässä hommassa on kuitenkin se että sinä olet päättänyt tehnyt JOTAIN, alkanut pohtimaan omaa elämääsi. Yleensä nuo lupaukset pohjautuvat kivoihin juttuihin, kuten oman terveyden parantamiseen suuntaaviin lupauksiin. Harvemmin uudenvuodenlupauksissa päätetään aloittaa tupakointi-harrastus oikein täysillä – oikeasti todella toivon ettei se olisi kenenkään lupauslistalla!! 🙄
Minun elämäntapamuutokseni ja tavallaan lupaus itselleni, näin 4. vuoden käynnistyessä vuonna 2020, on edelleen opiskelua omasta itsestäni. Niin urheilullisesti fyysistä hyvinvointiani ajatellen kuin myös henkiseltä kantilta. Sellaista se tulee olemaan loppuikäni, niin kuin meillä kaikilla. Mikä on itse asiassa mahtavaa. Olisi kurjaa jos olisimme yhtäkkiä valmiissa maailmassa valmiina, ilman mitään parannettavaa itsessämme tai uuden oppimisen ihanuutta. On siis hienoa että voimme kasvaa elämässämme.
Minä en tehnyt, en muista olisinko koskaan tehnyt uudenvuodenlupauksia vaan ennemmin teen pitkin vuotta hyvinvointipäätöksiä itselleni, mikäli koen sen tarpeelliseksi tai kun vaikkapa opin uusia asioita jotka tekisivät minusta paremman Timon. Eikä sellaista vuotta ole mennyt ettenkö olisi huomannut parannettavaa itsessäni tai huomannut että toimintatavoissani olisi todellakin parempi tapahtua muutos parempaan.
Antakaamme siis anteeksi itsellemme jos äsken kuplivan skumpan voimin tehty uudenvuodenlupaus, niiden treenipäätösten tai dieettien alkuhuumainen rynnistys hiipuu puoleen suunnitellusta jo muutaman viikon päästä tai mahdollisesti olet luvannut huomioida paremmin ihmisiä ympärilläsi mutta et jaksakaan siellä tammikuun puolivälin räntäsateessa väläyttää pepsodent-hymyäsi ruokakaupan parkkipaikalla. Ei se mitään.
Koeta kuitenkin silti sen pikkusen verran pitää kiinni tekemästäsi lupauksesi kulmasta, siellä on todennäköisesti ollut fiksu elämäntapamuutoksen siemen itämässä, juuri sinun oman itsesi kehittämiseen ja parantamiseen.
Liikunnallisesti ajatellen, kun oikeasti ihan se pienikin salilla käynti on parempi kuin ei salilla ollenkaan!!
Olen varma että yksi suosituimmista uudenvuodenlupauksista liittyy painonhallintaan erilaisten jumppasuunnitelmien kanssa, enemmän tai vähemmän. Unohtakaa kuitenkin kaiken maailman pikadieetit tai nesteenpoistosuperduperteekapselit. Syökää ihan normaalisti, älkää pelätkö hiilareita, liikkukaa, nukkukaa, rakastakaa ja voikaa hyvin ❤️
Ennen kaikkea – rakastakaa itseänne❤️
Siispä, tähän pirtsakkaan vuoden ensimmäisen päivän auringonlaskun uintihetkeen: HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2020!!🌞
Juustolan Elämää 