Ei pelkoa. En kirjoita suoraan koronasta, en ainakaan tilastoja, ei vale-informaatiota koronasta, ei hallituksen syyllistämistä, ei mitä jos joku olisi joskus tehnyt toisin…

Haluan kirjoittaa siitä kuinka tunnen, ajattelen ja kuinka koen silloin kun kaikki ei ole kohdallaan ympäröivässä maailmassa. Siitä kuinka minä tunnen.

Olen ollut aina äärimmäisen ”hyvä” sulkemaan tunteet pieneksi palloksi sisääni ja vielä uudet tuntemukset, taas yhden pallon sisään, pallon sisässä. Tunteeni ovat olleet kuin maatuskanukke (матрёшка) sisälläni, juurikin se huonompi parillinen määrä suljettuja tunteita toistensa syövereissä. Olen aiemmin kirjoittanut, kuinka olen tunteitteni käsittelyssä nykyään pystynyt löytämään jo ehkäpä sen kultaisen keskitien ja melkeinpä uskallan sanoa, että sisälläni on suljettuna nykyään vain yksi, tyhjä tunne-maatuska kerrallaan. Työtä siis vielä on. Olen siis edistynyt, en vain ulkoisesti kuntosali saavutuksissani vaan myös sisäisesti tunteitteni osalta.

Myönnän että vaikka olen ohjeistukset ottanut tosissani tämän poikkeustilan suhteen ja ymmärrän tilanteen vakavuuden, koen että tässä maailman poikkeustilassa minua, minun oma poissulkeva maatuska-tunteiluni on osaltaan auttanut. Olenkin tämän koronan painanut sinne palloon sisälleni ja elänyt omaa elämääni korona-ohjeistusten vakiintuessa täysin elämääni. Voin sanoa että itse en ole ahdistunut tästä poikkeuksellisesta maailmantilanteesta. Minulla olisi ollut kyllä ollut siihen syytäkin. Kevään suunnitelmissani kariutui useita mahtavia asioita.

Opiskeluni liikuntaneuvojaksi, johon minut valittiin opiskelijaksi, siirtyi syksylle MUTTA ei koronan takia vaan koska soveltuvia opiskelijoita ei ollut tarpeeksi kevään haussa. Tämähän ilmeni ennen vakavinta korona-aikaa, joten onni onnettomuudessa koska koulun aloitus olisi ollut mahdotonta ja sekavaa. Siis hyvä juttu sittenkin 😀

Olin jo paljon aiemmin varannut kaksikin matkaa kevääksi. Olisin päässyt tapaamaan upeaa ja lahjakasta ystävääni Mutha-Funkin DJ Aamyko Lontoon Sohoon Village Soho London ja jota Sohon viikon seikkailua Lontoon yössä olin jo odottanut pitkään.

Pian tämän jälkeen olisin suunnannut upean työkaverini Jarskun kanssa Latvian ja Liettuan seikkailuihin muutamaksi viikoksi, jota molemmat odotimme jo viime syksyn samanlaisesta matkasta lähtien. Tämän kevään itse olisin keskittynyt Liettuan kyihin ja käärmeiden elinympäristöihin ihanien kollegoideni kanssa Vilnan eläintarhasta Vilnius Zoopark

Sekä tietenkin tavata Kaunaksessa ystäväni Kotryna, Surfwax shopissa Surfwax Shop Mega Kaunas ja varmaankin saada taas mukaan pari hauskaa, aurinkoista ja pirteää reissupaitaa🌞

Näihin matkoihin liittyy siis läheisesti ystävyys ja ystävien kanssa oleminen ja heidän näkemisensä ja halaaminen, halata niitä rakkaita ystäviä kaukana muissa maissa.

Tässä saimmekin sen vastauksen siihen kuinka itse loppujen lopuksi käsittelen tätä koronaa. Kaksi sanaa. Rakkaat ystävät, teidän avullanne ❤️❤️❤️❤️

Rakkaiden ystävien avulla kestän tämän matelevan ajan, odottavan ajan, siihen asti kunnes tiedämme olevamme turvassa ja on turvallista matkustaa.
Tiedän että rakkaat ystäväni niin Sohossa kuin Vilnassa kuin Kaunaksessa, ovat turvassa kun en nyt matkusta ja se antaa minulle voimaa odottaa tulevia aikoja kunhan taas näemme. Tiedän myös että täällä Suomessa ystäväni ovat turvassa kun emme näe ja haluan että myös he ovat onnellisia. Tällaiset asiat antavat minulle voimaa jaksaa vaikeiden aikojen yli.

Tämä kirjoitus auttoi paljon itseäni ja tunteitteni käsittelyä. Sisälläni ei ole puristettua tunnepalloa enää, ei yhtäkään….

Mitäkö kaipaan eniten?

Halausta, sitä läheisyyden tunnetta rakkaan ystävän, läheisen kanssa. Kaipaan läheisyyttä ja halausta ihan hirveästi… Se on rankkaa…
Pysykää turvassa, ihanat ja rakkaat ystäväni ❤️❤️❤️

Ja kunhan korona on ohi niin Let’s Get Physical😘