Nyt tulee otsikkoon liittyen heti spoilaus eli kyllä on elämää vaikka minulla onkin suuri ikävä ystäviä, BB-talossa asumisen helppoutta koska mitään ei tarvinnut seuraavasta miettiä ja sitä ihanaa yhteisöllisyyttä jota sain kokea 9 viikon ajan. Ihanat 9 viikkoa!

Tätä blogikirjoitusta kun nyt kirjoitan sunnuntain ja maanantain välisenä aamuyönä niin tasan 2 viikkoa sitten, häädön jälkeen olin menossa nukkumaan hotellilla. Tuolloin huomasin ensimmäisen kerran että tulen todellakin kaipaamaan asioita ja ihmisiä talosta. Ensimmäisenä jouduin laittamaan pienen valon tulemaan huoneeseen ulkoa verhojen välistä, siellä loistavista valoista, olimmehan tottuneet nukkumaan makuuhuoneen ovien ylläolevien varauloskäyntivalojen pienessä loisteessa.

Yllättävää kyllä, yksin nukkuminen ei tuntunut niin pahalta kuin olisin luullut, koska kuvittelin että en osaisi lainkaan nukkua ilman ympäriltäni puuttuvia muiden asukkaiden tuottamia elämisen ja nukkumisen ääniä. Ystävieni hengitysääniä, Jopen kuorsauksia ja vähän muidenkin kuorsauksia, Markon hampaiden narskuttelua jota ihana Marko ei myönnä varmaan vieläkään ja vähän kaikkien hihi, piereskelyjä. Valehtelisin kuitenkin jos väittäisin ettenkö olisi kaivannut noita tuona ensimmäisenä yönä ja sen jälkeisinä öinä. Todellakin kaipaan hetkeä kun oltiin menty nukkumaan ja väen hiljettyä, ennen yöpartion hiiviskelyä, nostimme Joelin kanssa sänkykompleksissa puolillamme päitämme ja heilutimme äänettömästi toisillemme ja painoimme päämme tyynyihimme. Joel painoi päänsä tietenkin suosikki Aloe Vera-tyynyynsä ja minä perus-tyynyyn joka minulla olikin talossa koko 9 viikon ajan. Siis minun tyyny oli se ”ihan perus” kuten vanha mies sanoisi somerolaisessa metsässä😀

Ensimmäinen viikko ja toinenkin viikko nyt kotona ja siviilissä ovat olleet minulle todella mieluisia. Kivoja haastatteluita joissa kohtasin joko puhelimitse tai ihan paikanpäällä mitä mielenkiintoisempia ja ihanampia ihmisiä. Painotan sanaa ihania ihmisiä koska haastattelut ovat olleet todella lämminhenkisiä, kuten oli myös maanantai-illan BB-lähetys jossa putoaja antaa mm. hylätyn teeman, ei kun häädetyn sperman…EI kun häädetyn herjan! Timo kujalla, kuten tavallista ja olikin hauska kuulla että tästäkin on tehty oma juttunsa jossa tälle keksitään mitä jännempiä erilaisia vaihtoehtoja ilmaista sama asia, mahtavaa! Vehviläisen Kimmon ja Krisun kanssa iltalähetystä tekeminen oli muuten kuin olisin tuntenut kaverit iät ajat ja siinä vaan lähetyksessä jutusteltiin BB-jutskia ja katseltiin kivoja koosteita mitä katsojatkin kotikatsomoissa näkivät. Tietenkin, minähän herkistyin noidenkin kameroiden edessä ja todellakin minua itketti, kun sain tuotannon tekemän kehystetyn kuvan Joelista, Birgitasta ja minusta. Itken nytkin kun katson taulua Juustolan seinälläni. Ihanaa että sain tällaisen muiston matkaltani. Niitä ensimmäisiä päivityksiäni talon jälkeen instagramiin olikin kuva tästä taulusta, johon rakentelin taustamusiikin Dionne Warwickin kappaleesta That’s What Friends Are For 😭

”Keep smiling, keep shining
Knowing you can always count on me, for sure
That’s what friends are for”

Toinen hetki jolloin hanat aukesivat olivat todellakin silloin kun näin ihanat koirani Viljan ja Ella Doukian ❤️❤️ Voi noita söpöliinejä ja oikeasti minua pelotti että irtoaako Ella D:n pylly kun hän niiiin heilutti häntää tai irtoaako minun huulet kun Vilja pussasi niiiin rajusti 😍 Osaltaan oloni BB-talossa oli niin rentoa ja nautin siellä olosta koska minulla ei ollut huolta koirista eikä muistakaan eläimistä. Koirat olivat käytännössä toisessa kotonaan Porvoossa, jossa he ovat olleet aina reissujeni ajan lomailemassa ja paino sanalla lomailemassa. Vilja ja Ella D nauttivat siellä olosta, heitä rakastetaan siellä joten ei parempaa hoitopaikkaa voisi pikkukoirilla olla. Samoin sain olla rauhassa muiden eläinten suhteen, vaikkapa Juustolassa olleiden isompien käärmeiden suhteen jossa niistä piti ammattimaisesti huolta todella mukavat naapurini meidän kylältä.

Koissujen jälleen näkemisestä on instassa ihana videokin jonka kuvasi ja editoi hienoksi ystäväni, lahjakas neiti_porvoolainen (hänen IG) joka kyyditsikin minut koiria hakemaan hotellilta.

Tokihan nyt täytyy mainita tietenkin legendaarinen Napamies!! Hän olikin minua hotellilla vastassa ja kyydissä kun mentiin koiria hakemaan hoidosta. Voi olipa Napamies ja hänen ilosta kihisevä napansa kiva nähdä vastassa minua! Tästä menimmekin Napamiehen kanssa viettämään hauskaa ja vähän kammottavaakin, kuuluu asiaan, kauhuleffa-iltaa Juustolaan eli viettämään Poikien Yötä!

Ensimmäinen päivä BB-talon jälkeen ei olisi siis voinut alkaa paremmin josta kyllä myös te kaikki ihanat fanini❤️ ja kannustajani❤️ tekivät aivan mielettömän ihanan myös! En osaa edes enää laskea kuinka monta kertaa olen itkenyt ihania viestejä lukiessani ja niihin vastaillessani. Olette ihmiset todella ihania ja upeita ja olen hämmentynytkin, siitä kuinka paljon rakkautta teiltä olen saanut vastaanottaa. Rakastan teitä ihan kaikkia!❤️ Olen teistä ihan tiloissa tai kuten eräs kirjoitti instassa, Timoissa!

Muistakaa seurailla instaani instagram.com/bbtimopaasikunnas sillä siellä on tästä ajasta ja melkeinpä mistä vaan enemmänkin jutskaa!
Juustolan elämä ja siis mun myös, on kyllä ihanaa ja koenkin eläväni näinä vuosina ihan parasta aikaani!

Nyt tätä tällä hetkellä kirjoittaessani ajattelin kyllä mennä nukkumaan, kello kun on 2.54 ja tekisi mieli kirjoitella vielä vaikka ja mitä mutta nyt rauhoitan näpyttelyjäni tänne, koska tämä ei muuten pysähdy ikinä jos jatkan tässä Timo-tiloissa vielä.

Lupaan että pian jatkan blogiani tästä aiheesta (kas kummaa kun riittää kirjoitettavaa) eli osa 2 ja osa 3 ja osa 4 ja….. tulossa.

Mitä BB-talossa tunsi ekana iltana? Timon matka osa 2

Kuka pelästyi BB-talossa Timon vegaani-tatskaa? Timon matka osa 3.

Herättikö vuoden vaihtuminen uuteen meissä muistoja?

Noissa jatkan siis tästä kuinka siviiliin ja arkeen paluu sujuu ihan peruspäivissä. Myöhemmin myös kirjoitellaan siitä kuinka Korkeasaareen paluu loman jälkeen sujuu ja kuinka kiva siellä on nähdä eläimet.