Itse olen oppinut varhain elämässäni, kiitos äitini Viivin, että mikäli osaan jonkun asian hyvin niin minun tulee se myös ilmaista ulkomaailmalle. Opin myös sen että meidän tulee toimia omana itsenämme, eikä välittää liikaa siitä mitä ulkomaailma meidän toimistamme tai näkymisistämme sanoo. Paino sanalla liikaa koska rajansa kaikella, kyllä te tiedätte.
Nämä opit ovat vieneet minua elämässä eteenpäin, todellakin.
Onko sinua kuvailtu itseriittoiseksi? Jopa narsistiseksi?
Minua on kuvailtu sanalla itseriittoinen, joka osaltaan on osunut aika hyvin kohdalleen mutta osaan toki myös kuunnella muita ihmisiä. Kuvaukseen itseriittoinen silti liittyy usein myös negatiivisia tuntemuksia, kuvauksia ja toki sellaisiakin minussa on riittänyt.
Itseriittoinen ihminen ei kuitenkaan välttämättä tarkoita negatiivisuutta, usein itsenäinen ja itsensä hyvin tunteminen ja itseensä uskominen ovat ominaisuuksia, jotka ovat tiettyinä aikoina elämässä todella tärkeitä ja myös eteenpäin vieviä voimavaroja.
Aivan kuten narsismi. Liika on liikaa kaikissa asioissa ja yliampuminen ei näissäkään ole hyväksi mutta sopivalla tasolla molemmat rakentavat meistä omanlaistamme ihmistä.
Suomessa tällaiset näkyvät ja kuuluvat, itseään arvostavat ihmiset koetaan jotenkin pelottavina tai ärsyttävinä, vaikka nämä piirteet olisivatkin täysin terveellä tasolla.
On kovin kummallista, mikäli tunnet itsesi hyväksi ja ansiokkaaksi ihmiseksi omissa asioissasi ja tuot todellakin osaamisesi julki ja haluat kuulua ja näkyä, olet ylpeilijä tai rehentelijä ja röyhkeä meidän maassamme. Sen ei tulisi olla noin. Ei todellakaan.
Olet pitänyt hyvän luennon ja sinulle tullaan sanomaan että “Sinä pidit erinomaisen luennon!” Suomessa siihen kuuluisi vastata “No emmä nyt oikein tiedä, mä unohdinkin sieltä pari asiaa”. Minä taas vastaan “Kiitos. Minunkin mielestä se meni tosi hyvin ja olitte upea yleisö!”
Kumman luennoitsijan ajattelet saavan jatkokeikkoja kertomaan asiastaan ja edistämään vaikkapa uusien eläintenhoitajien osaamista ja sitä kautta parantamaan tulevaisuuden eläinten hyvinvointia?
Itse tunnen ylpeyttä kun olen päässyt oman, piilottelemattoman osaamiseni myötä, mielenkiintoisten kansainvälisten projektien kautta antamaan osani luonnonsuojelulle. Mikäli olisin vain itsekseni pyöritellyt osaamistani kotona ja omassa päässäni enkä olisi ennakkoluulottomasti ottanut erilaisiin tahoihin yhteyttä ja jakanut osaamistani, moni upea asia olisi jäänyt kokematta. Myös moni tärkeä asia ei olisi saanut osaamisestani hyötyä. Sitä kautta, jakamalla itsestään asioita, myös muuten saa itse paljon.
Parasta on etenkin silloin, kun pystyn näkyvyydelläni hyödyntämään jonkun todellakin huomiota vaativan asian edistämistä. Vaikkapa kaltoinkohdeltujen käärmeiden puolesta puhuessani olen niin sanotusti tiloissa/Timoissa HYMIÖ mutta yhtä lailla en häpeile laittaa kivaa salikuvaa instagramiin onnistuneen jumpan jälkeen.
Tämä monesti johtaakin siihen että minut koetaan huomionhakuiseksi, rehentelijäksi, pyrkyriksi ja myös narsistiksi. On huomioitavaa että näin käy juuri Suomessa.
Olen siis ehdottomasti sitä mieltä että tuokaa ihmiset itseänne ja osaamistanne rohkeasti esiin. Muiden nähtäville ja kuuluville. Me kaikki saadaan näkyä ja kuulua ihan sieltä kuuluisalta kaivolta kotio!
Iloitse myös muiden onnistumisesta!
Kaiken tämän oman itsensä esiin tuomisen hehkutuksen jälkeen, tärkeätä on että pystyt arvostamaan omaa tekemistäsi mutta, sen rinnalla kulkee myös toinen asia, se että osaat iloita myös toisten onnistumisista.
Toivon siis että täällä Suomessakin osattaisiin iloita enemmän muiden onnistumisista ja uskallettaisiin sanoa toiselle “Hitsi, sä teit tuon hienosti, mäkin haluan joskus osata tuon noin hyvin!” Tämän sanominen ei meitä heikennä. päinvastoin.
Seuraavan kerran kun sinua kehutaan, muista että sinua kehutaan sinun osaamisestasi, siitä että sinä olet vaan niin pirun hyvä, olemalla sinä!
Juustolan Elämää 