Kyllä! Olen nyt opiskelija, uskomatonta!

Pääsin opiskelemaan liikunta-alaa Pajulahden Liikuntakeskukseen ja on kyllä jännittävää. Opiskeluni alkoi tässä maanantaina 24.1 2022 ja fiilikset olivat kuin silloin noin 48 vuotta sitten, jolloin Iso-Evon koulussa aloitin koulutieni. Minähän olin pikkupoikanakin kovin innokas koululainen, osasin muuten lukeakin jo ennen kouluun menoa, josta kiitos vanhemmilleni ja elinympäristölleni Evon Riistantutkimusasemalla. Ahmin eläinkirjoista tietoa tutkimusaseman kirjastoissa, janosin tietoa siitä missä norsut elävät ja miten elävät, kuinka teeren soidin menee, miksi hirvi on niin iso, minkä takia kyy on myrkyllinen tai miksi majava tekee patoja.

Onneksi tämä oppimisen jano on säilynyt koko elämäni. Koen pienenä ihmeenä aina kun opin uusia asioita, mitä kaikkea maailmassa onkaan. Minulta on eläintietämyksen osalta joskus kysytty miltä tuntuu, kun tietää kaiken matelijoista? Olen vastannut, että onneksi en tiedä vieläkään vasta kuin murto-osan siitäkään maailmasta. Olisi kamalaa tietää kaikki yhtäkkiä, silloin jäisi se oppimisen ilon tuntemisen riemu elämästä pois.

No entäpä nyt? Opiskelenhan liikuntaneuvojaksi, joka on ihan uutta minulle. Toki minulla on nuoruudesta laaja ja monipuolinen liikunnallinen harrastus- ja urheilutausta myös valmennuksessa useista lajeista, josta ammennan ajatuksia itselleni opiskeluun ja tehtäviin koulussa. Näistä toki on vuosikymmeniä aikaa, joten asiat ovat muuttuneet ja kehittyneet ja onneksi osaan suhtautua asioihin avarin mielin. Uskallan sanoa itselleni, että minulla on uutta opittavaa, saan uutta tietoa pureskeltavaksi niin opiskelukavereiltani ja opettajiltani ja vierailevilta luennoitsijoilta Pajulahdessa. Osaan muuttaa ajatuksiani, kun kuulen asiat perusteltuina, vaikka ne olisivat erilaisia mitä olen oppinut. Sellainen on tärkeä ominaisuus ihan kaikessa elämässä ja elämässämme eteen tulevissa asioissa.

Entäpä ensimmäinen kouluviikko Pajulahdessa?

Koin alkavalla viikolla kyllä niin suurta riemua ihan kaikesta. Uusista tuttavuuksia ja ystävistä eli liikunta-alan ammattitutkinto -kurssistamme LAT19, meillä kun on aivan huippu jengi kasassa. Puhumattakaan opettajista Pajulahdessa, he ovat niin rentoja ja lähestyttäviä ihmisiä, keiden kanssa saa helposti porukalla pohdiskeleviakin keskusteluja aikaiseksi.
Teoriatunnitkaan eivät ole teoriatunteja sanan tylsässä merkityksessä eli ei sellaista pönöttämistä minkä vanhoilta ajoilta muistan opiskelun olleen vaan keskustelua, kysymyksiä, ryhmätöitä, eri ihmisten ajatuksia omista elämänkokemuksistaan. Tuollaiset asiat tuovat oppimiseen ja eritoten asioiden sisäistämiseen kuulluin esimerkein ja pohdintoineen isoa apua ainakin minulle.
Olenhan sosiaaliseen kanssakäymiseen ja jutteluun perustuvasta oppimisesta innostuva tyyppi.

Olemme ehtineet muuten jo potkukelkkailemaan maailman makeimmilla turbokelkoilla, olimme luisteluharjoituksissa jäällä sekä hiihtämässä, porukalla tanssistudiossa toiminnallisia harkkoja ryhmän yhteen hitsautumisen edistämiseksi, siihen kuului myös hauskat ilmapallot ja vaikka mitä. Eritoten tykkään, kun päivät rakentuvat niin vaihtelevasti, oppitunnit teorioineen lomittuvat kivasti liikunnallisiin tunteihin ja päinvastoin.

Oli muuten luistelussa ja hiihdossa lihasmuisti kovilla, niistäkin harjoitteista vuosikymmeniä aikaa mutta ei hätää, kyllä ne sieltä löytyivät. Mustelmat kertovat, että eritoten luistelussa jäällä, en ole koskaan ollut mikään piruettiluistelija, luistelinhan pyöräilyyn hyödyntäen matkaa enemmän. Hiihto löytyi todellakin paremmin uudelleen, lihasmuistissa kun on useampikin Finlandia-hiihto Hämeenlinnasta Lahteen hiihdettynä.

Kiitos Pajulahti kokonaisuudessaan ja kiitos ihan huiput opiskelukaverit, tämä tulee kyllä olemaan hauska matka tavoitteena liikuntaneuvojan ammattitutkinto ja liikunta-alalle työllistyminen.

Seurailkaahan täällä blogissa mun jännää opiskelijan matkaa!