Nythän ollaan ensi viikolla aloittamassa jo kolmatta jaksoa Pajulahden Liikuntakeskuksessa liikunta-alan opiskeluja. Whaaat?

Ensi maanantainahan minulla, 14.3. mittariin tulee 55 v. ja koulussa taas! Niin piristävää!

Aika menee muuten kuin siivillä, eikä siihen ole tarvittu mitään Red Bullia! Ihan vaan koska olen niin innostunut ja kiinnostunut uuden oppimisesta.

Minullahan pompsahti haaveeksi juuri liikunta-alan opiskelut jo useampi vuosi sitten. Minullahan tunnetusti, kun on vahvat haaveilulihakset💪

Korkeasaaressa työuraa tuli jo pari vuotta sitten täyteen 20 vuotta. Oli rakennettu Africasia-talo, jota Timon taloksikin kutsuttu, voisi jopa sanoa, että työelämässä haasteet oli saavutettu tai oikeammin niitä ei enää ollut.
Vapaa-ajallani toimin ja edelleen luottamustehtävissä IUCN lajiensuojelukomissioissa, kotona Juustolassa hoidan hylättyjä tai uutta kotia vaativia ihania jättiläiskäärmeitä🐍 mutta jokin vaan oli, että halusin haasteita etenkin päivittäiseen työelämääni.

Tähän opiskeluun pääsemiseen toi alkusysäyksen useammat työtapaturmat. Tapaturma-altis Timo! Voin rehellisesti sanoa, että muutamat polvileikkaukset, siihen sivuun parit hauiksen katkeamiset ja operoinnit, olivatkin onnenpotku elämälleni. Melkeinpä kirjaimellisesti voimakkaita onnenpotkuja! Kuulostaa hassulta, myönnän. Olen vaan sellainen ihminen, että jollain kummalla tavalla pääkoppani kaivaa asiaan kuin asiaan sen uuden mahdollisuuden.

Tässä vähän #tb muutaman vuoden takaa, kepit oli kaverina!

Raskaaseen ja vaativaan eläintenhoitotyöhön leikkausten jälkeen ja niiden myötä edenneisiin tule-ongelmiin, minusta ei enää ollut. Tämä oli raskas ajatus, todella raskas. Työpaikalla Korkeasaaressa tehdessämme työkykyarviointia esihenkilöideni kanssa, todellisuus iski lujaa ja ihan itkin istuessamme yhden pöydän ääressä, ajatuksesta lähteä Korkeasaaresta. Asian käsittelyssä meni useampi kuukausi syksyllä ja talvella, jossa auttoi aivan ihanien ja huippujen työkavereiden tuki sekä ammattilaisten kanssa keskustelu työterveydessä.

Valtavan kiitoksen tahdon antaa Helsingin kaupungin työterveydellemme, minkä avulla aloimme suunnittelemaan uudelleenkoulutusta ja bing! Aiempi haaveeni liikunta-alan opiskelusta tuli esille ja järjestelyt lähtivät liikkeelle. Lisää kiitoksia satelee myös Kevalle (Kuntien Eläkevakuutus) minkä kanssa aloimme pohtimaan koulutusta. Kevan voimin ja avustuksella olenkin rauhallisin mielin opiskelemassa. Kuntoutus/koulutusraha määräytyy kertyneen eläkkeen sekä siihen lasketun lisän myötä, joka kertynyt elämäni kestäneen työurani ansiosta sekä lisäksi sivutöinä tekemistäni opetuksista ja luennoinneista eläintenhoito-oppilaitoksissa, joita olen tehnyt vuosia. Koulutustuki on tosi hyvä ja antaakin rentoutta opiskeluun. Ei ole niin paljoa huolta taloudesta. Olen siis todella kiitollinen tästä! Motivaatio on ihan mielettömän hyvä opiskeluun ja palaamiseen uudelleen, ihan uudenlaiseen työelämään paluuseen mahdollisimman pian.

Lausahdukset ”Kyllä ne asiat järjestyvät” ja ”Antaa hevosen murehtia, sillä on iso pää” ovat kyllä oikeassa. Vaikken toki halua, että hevosillakaan tai muillakaan eläimillä olisi yhtään mitään murheita.

Entäpä opiskelu itsessään? No aivan super duper mahtavaa!
Kirjoitankin seuraavaan blogikirjoitukseeni, millaista minun opiskeluni on ollut ja nyt kevyt spoilaus, ME LIKE!❤️

Ja tykkään myös meitin opiskeluporukasta LAT19💪