Siis vihdoinkin tuolla koitti se The Päivä! 😊

Sain 18.9 torstaina uudet lonkat eli olin molempien lonkkien tekonivelleikkauksessa Tekonivelsairaala Coxassa Tampereella!

Jukran pujut että jännitti mutta onneksi leikkaukseen kuului potilashotelli Norlandia jossa vietin iltani ja yöni sekä sain hengitellä rauhassa, valmistautuen seuraavan aamun ilmoittautumista itse jännittävään Coxaan. Aivan ihana paikka valmistautua leikkaukseen ja henkilökunta kauttaaltaan olivat ihania ja erittäin tietoisia siitä että minua ja varmaan montaa muutakin odottelevaa potilasta, jännitti aika hurjasti.

Lähdetään nyt kuitenkin hieman kauempaa liikkeelle. En vain malttanut alussa mainita tätä itselle tärkeätä hommaa.

Pre-operatiivinen kuntoutus?

Kuulostaa jännältä ja mitähän sillä tarkoitetaan? No ”pre” tarkoittaa ennen tai vaikkapa edessä ja operatiivinen taas operaatiota eli tässä tapauksessa minun molempien lonkkien leikkausta edeltävää aktiivista kuntoutusta.

Aloin tekemään tällaista valmistavaa kuntoutusta jo talvella, kun selvisi leikkausajankohta. Tällä pyrin pitämään itseni ja etenkin jalkojen lihakseni niin hyvässä kunnossa kuin mahdollista. Tietenkin isolta osalta tämä myös piti päätäni kunnossa, että pystyin edes jotain tekemään. Rajoituksia oli todella paljon, vaikkapa jalkakyykyt menivät koko ajan huonommin ja huonommin ja loppujen lopuksi kuten arvata saattaa, eivät menneet ollenkaan mihinkään. Oli siis etsittävä ja eritoten kokeiltava erilaisia liikkeitä, jotka onnistuisivat kivuitta. Tarkemmin sanottuna, mahdollisimman vähällä kivulla, koska lähes kaikki tekeminen teki kipeää lonkan alueella.

Monissa harjoitteissa, jo tiettyihin istuma-asentoihin pääsemisessä, ajatuksena oli sitkeästi kipua kohti.

Yläkehon harjoitteissa ei sinänsä ollut ongelmaa, toki nekin täytyi soveltaa kaikki istualtaan tehtäviksi. Lonkkien päällä, kun ei painoa pystynyt pitämään. Onneksi istualtaan tehtävät polven ojennukset ja polven koukistukset sujuivat. Kotisalilla teki todella paljon työtä päästä yhdistelmätaljalaitteen päälle istumaan, joten pyrin tekemään, ihan jo omaksi ilokseni, nämä liikkeet työpaikallani Loviisan Syke kuntosalilla. Siellä kun upeat ja uudet laitteet, jotka antoivat mahdollisuuden livahtaa sivusuunnassa penkille istumaan ja ei muuta kuin treenaamaan jalkoja. Tein jalkojen osalta harjoitteet ns. Bull Dozer – tekniikalla (lyhyet palautukset) tai käytin avukseni BFR-nauhoja (Blood Flow Restriction).

Näillä ja näin tehtyinä, painomäärien ei tarvinnut olla suuria mutta harjoitus tuli silti tehokkaaksi.

Kaikesta huolimatta, innostani huolimatta, painoni putosi toukokuun ja syyskuun välillä hieman yli 12 kiloa. Varsin lyhyessä ajassa siis. Nämä kilot lähtivät pitkälti lihasmassasta, etenkin jaloista. Onhan minulla ollut aina vahvat jalat, pyöräilijän jalkalihakset enkä tietenkään, ole koskaan halunnut skipata jalkapäiviä.

Kiinnostavaa dataa saimmekin Sipoon Syke kehonkoostumusmittauksessa Antonin tarkkaavaisessa seurannassa. Siellähän se jo omalla silmällä ja tuntemuksella havaittu lihasmassan katoaminen todentui. Onneksi ei kuitenkaan niin rajusti, kuinka oma kriittinen mielialani asiaa käsitteli. Tämä antoi kyllä rutkasti lisätsemppiä tulevaan leikkaukseen.

Voin siis kokemuksen syvällä rintaäänellä sanoa, vai pitäisikö sanoa jalkalihasten syvällä reisiäänellä, ennen leikkausta tehtävä harjoittelu/kuntoutus kannattaa. Enkä malta taaskaan mennä asioiden edelle. Olin tilastopoikkeus jo osastonhoitajan mielestäkin, pääsinhän jo seuraavana aamuna tupla-lonkkaleikkauksesta osastolta pois! Tähän siis vaikutti aktiivisuuteni ennen leikkausta, vaikka kipeää se teki ja välillä vedet silmissä tein raskaita ja kipeitä harjoituksia…

Äärimmäisellä mielenkiinnolla odotan tästä leikkauksesta reilun kahden kuukauden jälkeen tehtävästä uudesta kehonkoostumusmittauksesta tuloksesta, mihin on edetty ja ollaanko päästy lähelle aiempaa? 

Seuraavassa kirjoituksessa mennäänkin jo ihan sitten ihan asiaan eli Coxan niin jännittäviin tapahtumiin!

Uusin lonkin, iloisin terkuin, Timo