Oli varmaan ensimmäinen kerta ikinä, kun odotin syksyä, olenhan äärimmäinen kesä- ja kevätihminen ja rakastan lämpöä, aurinkoa ja hellettä ☀️
Paljon ei tässä tarvitse laskeskella kun 1 +1 tulokseksi tulee lonkkaleikkaus! Odottavan aika on pitkä mutta oikeastaan aika meni todella nopeasti, näin jälkikäteen ajateltuna. Kesäpäiväni kun olivat oikeastaan täynnään sen hetkiseen kuntoon nähden raskasta kuntoutusta, hengitysharjoituksia ja rentoutumisharjoituksia.
Iso ja suuri kiitos myös Loviisan Supersuu hammaslääkäreille ja suuhygienisteille. Minulla kun hammaskiveä rutkasti ja ientulehdustakin sen myötä. Olen hampaistani pitänyt kovasti huolta, hyvillä sähköhammasharjoilla ja manuaalisilla malleilla. Henkilökunta Supersuussa on todella ihania ja vaikka yleensä hammaslääkäri paikoista ei pidetä, minulla oli aivan päinvastoin. Oikein odotin Supersuuhun pääsyä❤️ Paikan hienous oli myös ajanvarauksissa, niitä sai nopeasti ja ihan vaikkapa iltaseitsemältä saattoi olla aika.
Nyt jännittävin osuus alkaa eli leikkauspäivämäärä oli 18.9.2025. Aiemmassa kirjoituksessani jo fiilistelin Norlandia-potilashotellia ja nyt on aika tarkentua itse Coxa Tekonivelsairaalaan.
Osastolle ilmoittautuminen oli klo 9 ja silloin se kellon tarkkuudella napsahtikin käyntiin. Tietojen tarkistus ja oikein tarkkaa huolehtimista. Minua ajoittain oli kutittanut hurjasti lonkkien alueilta ja tietenkin olin edellisenä yönä rapsutellut oikeaa lonkkaani, joka hieman punoitti. Todella huolellista pohdintaa siitä onko iho niin pahasti rikki, että se vaikuttaisi leikkaukseen negatiivisesti. Huh, ai että kun olin helpottunut, ettei rapsutteluni haitannut eli iho ei ollut rikki. Rikkinäinen iho olisi aiheuttanut leikkauksen peruuntumisen.
Potilasvaatteet päälle, potilasranneke ja pikku kävely nilkuttaen esilääkitys osastolle. Minulla oli, näillä sanoilla, pikku humautus leikkaukseen, joka tarkoitti nukutusta ja sitä se olikin. Ei sentään ihan perinteinen nuijanukutus😂 vaan toki hienovaraisempi mutta ainakin yhtä tehokas.
Seuraava muistikuva olikin sitten heräämössä, jolla oli joku toinen nimi mutta olin niin pöpperöissäni, että oikean nimen unohdin sujuvasti.
Oli niin mahtavaa kuulla, että leikkaus oli onnistunut hyvin. Heräämössä oli hauskaa, olinhan aika lääkkeissä tippoineni päivineni ja minulle ihan luontaisesti sykkeet korkealla! Yli sadan huitelevasta sykkeestä hoitaja oli huolissaan, johon hän haki lääkärin ja jollain mömmöllä alennettiin sykkeitäni. Sekään ei sinänsä mitään huolestuttavaa.
Olin muuten alakerrasta niin puuduksissani että pissaaminen ei toiminut sitten lainkaan, mutta se hoitui taitavalla katetroinnilla. Eikä tuntunut katetrin laitto eikä poisottokaan miltään hurjan puudutuksen ansiosta.
Itselleni hämärän peitossa kauanko heräämössä ennen varsinaiselle osastolle siirtoa. Varmaan tunnin pari ehkä enemmänkin. Olin niin hyvissä fiiliksissä, siis ihan tiloissani ja tarkemmin ottaen, niin Ihan Timoissa etten kellosta paljon piitannut. Olihan mulla uudet lonkat!
Itse osastolla liikunta alkoi heti eli vessaan sain mennä itsekseni, olisikohan ollut ensimmäisen käynnin oli hoitaja kartanlukijana ja auttoi tippapullotelineen kanssa.
Oli muuten super-avaruusaikainen rollaattori millä ensiaskeleet otin!
Illallinen oli hienosti huolehdittu vegaaniseksi, niin kuin olin kertoillutkin etukäteen ja oli muuten hyvät sapuskat, niin aamiaisineen päivällisineenkin.
Huonekaverina mulla oli todella mukava kaveri Kankaanpäästä, hän sai uutta polvea. Meillä jutustelu sujui hienosti ja juttua riitti, liikunnasta metsätyökoneisiin. Toivon ettei minun puheliaisuuteni vaan rasittanut hänen toipumistaan!
Seuraavan aamuna oli fysioterapeutin näkeminen, kyynärsauvojen käytön testaaminen, aloitus kuntoutusjumpan tsekkaus ja käytiinpä jopa rapputreenit vetämässä siinä heti aamusta. Onhan minulla Juustolassa tiukat ja hienot portaat ylös asuintilaan. Arvata saattaa, että nämä kaikki sujuivat hienosti!
Osastonhoitajan ja fysioterapeutin arvioinnilla, minä olen ylpeä tilastopoikkeus, pääsin heti tuolloin seuraavana aamuna pois sairaalasta molempien uusien lonkkieni kanssa, ihan mahtavaa!
Meinasin että no mikäs tässä, minäpä köpöttelen Norlandia-hotelliin fiilistelemään ja rauhoittumaan vielä yöksi ennen ystävälleni BB-Jopelle menoa lauantaina. Hotelliyö oli mielestäni kaikkine ruokineen päivineen 90 euron hinnalla edullinen kuin mikä.
En sentään muuten itsekseni köpötellyt hotellille vaan hoitaja vei minut pyörätuolissa, erittäin jänniä maanalaisia tunneleita pitkin majoitukselle. Oli muuten jännää mennä salaista reittiä!
Hotellilla odottelin päivällistä ja aloin saman tien tekemään kuntoutusohjeiden mukaan harjoitteita. Alun kuntoutustreenit olivat hyvin varovaisia ja ulkokiertoa lonkista tuli välttää.
Fiilis oli korkealla ja päivällinen Norlandiassa vielä nosti hyvää fiilistä ihan kattoon asti!
Hassuinta oli illalla nukkumaan mennessä selällään nukkuminen, tietenkin näin ja koska molemmat lonkat uusittiin kerralla, kyljellään nukkuminen ei onnistunut mitenkään. Minulle tulikin vähän Dracula fiilis, sillain selällään nukkuessa😊
Lauantaisen aamuna, uusilla lonkilla aamiainen ja odottelemaan aina ihanaa Joppea uloskirjautumisen jälkeen.
Ja sieltähän se Joppe Norlandian liukuovista tulla tupsahtaa❤️
Joppe kokkaili kivaa sapuskaa, vegepuikkoja ja ranskalaisia super namilla majolla!
Tästä siis kiva alkaa paraneminen ja kuntoutus leikkauksen jälkeen.
Kuntoutuksesta laittelen ihan omia osioita, sillä siitä riittää asiaa!
Kuntoutuva Timo💪
Juustolan Elämää 