Voisi aloittaa oikeastaan sillä että mitä PT eli personal trainer ei puuhaa.

PT ei ole fysioterapeutti. PT ei ole lääkäri. PT ei ole ravitsemusterapeutti. Ellei PT tietenkin ole näihin saanut koulutuksen.

Hyvä PT omaa sellaisen ymmärryksen, että tarvittaessa osaa ohjata asiakkaansa oikeanlaiseen kohteeseen saamaan asiaansa oikeaa tietämystä.

Päinvastoin asia toimii myös erinomaisesti. Itselleni on tullut asiakkaita fysioterapeutin ohjaamana, kun fysioterapeutti on työnsä tehnyt ja pystynyt antamaan asiakkaalleen rasitusluvan. Fyssari on ohjannut asiakkaan luokseni saamaan kohdelihaksiston alueelle voimaa ja vahvuutta kuntosaliharjoittelusta eli tarkemmin lihaskuntoharjoittelusta.

Tällainen on ollut erinomaisen kiehtovaa ja antanut intoa ja motivaatiota omaan työhöni tutkia ihmiskehoa, ensin teoreettisesti omassa liikunta-alan kirjastossani. Tämän jälkeen asiakkaan kanssa on kohdennettu tämä tieto yhdessä käytäntöön, tehden salilla erilaisia lihasvoimaa kehittäviä liikkeitä. Eikä ainoastaan salilla, olen myös kotioloissa käynyt valmentamassa ja löytämässä asiakkaalle kotiin sopivia harjoitusohjelmia. Kaikki kun eivät halua kuntosaleille lähteä.

Voimaharjoittelu on myös erinomainen tapa lisätä myös liikkuvuutta. Mahdollisesti kouluajoilta muistamme, ne sormet varpaisiin venytykset ainakin minuutin pidolla, joka tuntui tunnilta. Sinne liikelaajuuden päähän pidetyt raastavat asennot ja mahdollisesti liikkamaikka vielä painaa yläselästä, että varmasti tuntuu venytys. Aargh ja Huh!

Tietenkin staattisilla venytyksillä on myös oma paikkansa, etenkin vähemmän aktiivisilla ihmisillä. Vaikkapa liikuntatottumusten parantamisen alkuvaiheessa.

Tuollaisen vanhan koululiikunnan kaltaiset kokemukset eivät varmasti jätä positiivista mielikuvaa liikunnasta. Todellakin päinvastoin. Tällaisia kokemuksia on monella MUTTA nykyään on onneksi liikunnanopettajien kohdalla asia toisenlainen. Tunnen useita liikkaopeja ja heillä on aivan upea asenne nuorten koululiikuntaan ja siihen, että liikunnasta nuorella tai lapselle jää hyvä muistikuva.

Nyt täytyykin varoa, etten liian syvälle uppoa pieneen osaan siitä, mitä koululiikuntaan kuuluu tai ei kuulu sillä sen osuuden liikunnanopet osaa parhaiten.

Itsehän siis työskentelen PT:nä Loviisan Sykkeellä ja voin sanoa, että rakastan PT:n työtä juuri tällä salilla. Olen vielä siinä onnellisessa asemassa, että olen saanut työskennellä siellä ihan Loviisan Sykkeen alkupäivistä saakka❤️

Olen liikuntayrittäjä eli omaan toiminimen näihin hommiin. PT:n tulee siis ymmärtää kirjanpidosta tässä tavassani työskennellä. Ellei sitten omaa sellaista kaveria kuin UKKO joka hoitaa tällaiset ”tylsät” hommat kuten verotuksen, kuitit sun muut verotusta ajatellen ym. Siksi pupunkorvat ”tylsät” sanalla koska eiväthän nämä varmasti kaikille ole tylsää hommaa. Itse vaan tykkään ennemmin käyttää sen ajan lukemalla vaikkapa Alaraajat-kirjaa VK-Kustannus!

Monilla on muuten varmasti tietynlainen kuva PT:n hommista. ”JAKSAA PAINAA VIELÄ YHDEN, VIELÄ YHDEN!!” tai ”ÄLÄ JÄTÄ KESKEN!” tai ”NO PAIN, NO GAIN!” ja ”ÄLÄ LUOVUTA KESKEN!”

Tällainen saattaa joidenkin asiakkaiden kohdalla olla ehkä hyvinkin toimiva. Nyt tulee se kuuluisa mutta.

Sillä hyvä PT tunnistaa asiakkaansa. Tunnistaa asiakkaan ensikeskustelun aikana, jo ensimmäisessä puhelinkeskustelussa. Tunnistaa minkä tyylinen ohjaus salilla antaa asiakkaalle mielikuvan, että tämä liikkumismuoto on hauskaa ja eritoten hyödyllistä. Tämä on todella tärkeätä, enkä nyt tarkoita pelkästään asiakkaan sitouttamisesta aina uuteen ja uuteen valmennussopimukseen. Sellainen sitouttaminen tulee sitä myöten, kuinka hyvä ammatillinen suhde syntyy PT:n ja asiakkaan välille.

Itse olen valmennuksissani ollut niin onnellisessa asemassa, että asiakkaani on jopa sanonut salilla rehkimiskäyntejämme terapeuttisiksi. Tällainen lämmittää sydäntä, ihan tosi paljon❤️

Tämä terapeuttisuus on osaltaan totta, usein asiakassuhteet muodostuvat myös keskusteluiksi päivän tapahtumista, päivän rasituksista, niin fyysisistä kuin henkisistäkin. Jälleen muistutan, alkusanoihin liittyen, että PT ei ole myöskään koulutettu terapeutti.

PT voi silti olla myötäelävä, keskusteleva, lämminhenkinen, ihmisen huomioonottava monelta suunnalta. Kun asiakas tunnetaan hyvin, harjoittelutilanne kehittyy niin, että pelkkä asiakkaan tervehdys salille saapuessa – esimerkiksi ”Moi” tai ”mooi” – antaa valmentajalle viitteitä siitä, millainen harjoitusohjelma kyseiseen päivään soveltuu parhaiten.

Tätä on vaikea koulussa oppia. Siihen kyllä saa pohja-ajatuksen hyvässä koulutuksessa, kuten minä sain liikuntaneuvojaksi ja PT:ksi opiskellessani Pajulahdessa 💪

Personal Trainerin ja liikuntaneuvojan työ on oppimista. Tällä tarkoitan itsensä omakohtaista kehittämistä erilaisilla lisäkoulutuksilla, verkostoitumisella enkä voisi enempää painottaa omaehtoista opiskelua uusimmista tutkimuksista, mieluusti vertaisarvioiduista. Enkä tällä tarkoita opiskelua TikTok videoista tai Instagram stooreista, vaikka niistä saattaa saada hyvääkin tietoutta, oikealla seuraamisella. Kaikkea ei kannata purematta niellä ja lähdekritiikki nähtyyn ja kuultuun kannattaa pitää mielessä.

Tässä hetkessä, uskon että monet ovat tekstissä odottaneet tietoa siitä parhaasta olkapääliikkeestä. Paras vaikkapa olkapäähän kohdistuva liike on sellainen minkä asiakkaan kanssa yhdessä tuumin toteutamme. Onhan meillä monella erilaista liikerajoitetta eri kehon osissa joten, mikä sopii yhdelle ei sovi toiselle. Siksi uskon saliohjelman teossa yhteiseen keskusteluun, jutteluun siitä miten mahdollisesti elämä on kolhinut.

Kirjoitan myöhemmin myös ryhmäliikunnasta, ammatillisesta näkökulmasta.

Kiteytettynä, PT:n työ vaatii ihmistuntemusta. Ei pelkästään lihaksien tai niiden kiinnityskohtien osaamista ulkoa, vaan sitä kuinka osaamme soveltaa tietouttamme erilaisten ihmisten kanssa. Ymmärrämme ihmistä, ymmärrämme hänen haasteitaan sovittaa liikunta omaan päivään

Treenaillaan ja pidetään hauskaa liikkuessamme sillä, liikunnan ja liikkumisen tulee olla kivaa. Tämä ei poissulje tehokkuutta. Päinvastoin!

Liikunnallisin terkuin,

PT Timo ☀️