Tämä on oikeasti hauska ja ihana juttu. Kertoo myös erään miehen rohkeudesta, joo kyllä noin voi sanoa.
Eräänä iltana 2020 vuonna Big Brother taloon asteli kaksi, alkajaisiltaan ehkä kovin erilaista miestä. Toinen oli Vegaani-Timo ja toinen oli Viikinki-Arttu.
Timolla oli tatuointeja ja samoin Artulla. Voisi siis luulla että heti ensi minuuteilla olisi ollut tulenpalavaa sielujen sympatiaa, kyllähän tatuoinnit voivat hyvinkin yhdistää ja olla ice breakereina. Kyllähän ne yhdistävätkin mutta tällä kertaa eräs vihreä, kauniilla fontilla ja vihreällä lehdykällä varustettu tatuointi Timon käsivarressa, hätkäytti Viikinki-Arttua.
”Voi helvetti! Onkohan toi sellainen syyllistävä vegaani, joka kommentoi joka välissä mitä saa syödä ja mitä ei! Ja täällä BB-talossa! Voi vittu!” ajatteli Viikinki-Arttu ensimmäisenä iltana, huomattuaan Timon vegaani-tatskan (Olen näin blogin kirjoittajana pahoillani kirosanoista mutta kun Arttu nyt vaan kiroili paljon!😱)
Mutta kuinkas kävikään?
Mikä tekee ihmisestä rohkean? Tekeekö se minusta rohkean, jos syön yksikseni parsakaalia Juustolassa? Eipä oikeastaan. Artusta tekee rohkean se, kun hän tutustuttuaan minuun ja elämäntapaani, muutti ajatustaan minusta, ajatustaan kasvissyönnistä ja vegaaniudesta, ajatustaan kyyn elämään.
Ihminen kun on silloin vahva ja rohkea, kun hän pystyy muuttamaan ajatusmaailmaansa tutustuttuaan ja ajateltuaan itse jotain asiaa. ”En tiennyt aiheesta tarpeeksi, ehkä pohdin asiaa tarkemmin ja uudelleen” on tärkeä ajatus meille jokaiselle. Enkä tarkoita että juuri näistä minulle tärkeistä asioista, vaan ihan yleismaailmallisesti ajatellen muustakin.
Minulle oli todella hienoa huomata BB-talossa, että sain tutustua siellä todella rohkeisiin ja upeisiin ihmisiin. Olette kaikki tämän vuoden 2020 osallistujat, niin rohkeita ja sydämellisiä ihmisiä ❤️
Tässä haluan kirjoitella siitä kuinka BB-talossa asuminen lähti käyntiin syyskuussa ja miltä taloon kävely tuntui? Usein kysytään juuri sanoilla miltä se “kävely tuntui”. No itse kävelyssä sinänsä ei nyt kovin kummallista ollut ja se sujui fisukengillä kompuroimatta. Toki, kuitenkin se yleismeisinki oli (meisinki-sanaa en silloin muuten vielä tuntenut) päässäni ihan hitsin moista myllerrystä, kun ei tod tiennyt mitä sen ihme mustan kopperon jälkeen, missä odotetaan sisäänpääsyä, mitä siellä sitten tuleman pitää…
Fisukengät ❤️
Sitten kun summeri surisi ja pääsin käytävälle kävelemään, keittiön sisäänkäynnin puolelta kurkkasi monta hassua päätä sillain kerroksittain niin kuin Aku Ankan veljenpojat Tupu, Hupu ja Lupu puuntakaa 😀 Se oli eri hassua ja toooosi jännäääää!! Sieltä taisi kurkata Kati, Sasa, Sini ja Arttu ainakin, pituusjärjestyksessä että kuka ihme tulee kahdeksantena asukkaana käytävää pitkin 😱 ja sitten noista ihanista tyypeistä kaikki loputkin eli Joel, Minna ja Ella pyrähtivät keittiöstä moikkaamaan minua siihen käytävälle vessan ovien eteen. Paino sanalla pyrähtivät ympärilleni, se oli hupaisan hassua. Toisilleen täysin tuntemattomat ihmiset moikkaavat, halaavat, höpöttävät tietämättä muuta lähitulevaisuudesta kuin sen että, no ei siis yhtikäs mitn. Kyllä, käytin jo tuolla aiemmin sanaa ihanat, mitä ihmettä? Kirjoitanko tässä jälkikäteen ihanat vai mitä? Minä kyllä ajattelin heti tuolloin päässäni että nyt on hyvä jengi ja onpa ihania tyyppejä! Se vaan tuli suit sait jostain sellainen ajatus. Tuleeko se vastapuolen mikroilmeistä, kehon kielestä, tuoksusta, äänen painosta vai mistä? Vai eikö ehkä sittenkään mistään yksittäisestä? Siinäpä se, sitä EI pidäkään analysoida mitenkään super duper syvällisesti juuri tuollaisella kyseisellä hetkellä. Täytyy vaan luottaa siihen omaan tunteeseen mikä päässä pyörähtää, ilman kummoisia tieteellisiä analyysejä juuri sillä hetkellä, olivat ne tunteet sitten minkälaisia hyvänsä, hyviä vai huonoja. Näin sen pitäisi mennä ihan oikeassa elämässäkin. Uskon että liian usein, etenkin nykyään ihmiset käyvät liian monia asioita vastapuolesta läpi päässänsä, tavatessaan uuden ihmisen eivätkä ehkä anna sille tärkeimmälle asialle, tunteelle sijaa vaan järkeillään liikaa.
Sano hello vaan rohkeesti🥰
No, minä en paljon pidätellyt siinä ekanakaan iltana. En jäänyt himmailemaan ja voisin sanoa että rakastuin ihmisinä ja ystävinä heti noihin vähän sopivan ihanasti eriskummallisiin tyyppeihin, siinä vähän ihanan eriskummallisen omituisessa pastellin värisessä olohuoneessa ja vielä todella eriskummallisemman oudommassa isossa ympäristössä, nimeltä Big Brother -talo ❤️
Tästä eteenpäin oikeastaan kaikki onkin historiaa koska jopa minulle selkisi, sen kaiken kujalla olemiseni keskellä, että meitä kuvataan ja kaikki, KAIKKI tallentuu jälkipolville kauhisteltavaksi tai ihasteltavaksi. Voin sanoa että molempaa kategoriaa varmasti tallentui!
Eeppinen matka ja uusi jännittävä elämä alkoi meillä kahdeksalla, ei korjaan yhdeksällä, koska emmehän saa Isoveljeä unohtaa, valtavan jännittävässä paikassa nimeltä Big Brother -talo!! Vau!! Osassa 3 alan sitten hieman käymään läpi sitä kuinka nopeasti nivouduimme ns. talolaisiksi ja kuinka fiilisringit saivat minut itkemään, ei yhden eikä kahden kerran vaan… ja ketähän muista asukkaista ensivaikutelmana kauhistutti ja järkytti minun Vegan-tatuointi käsivarressani 😱😱 IIIIIIKKKK!!!!
Kuka talossa pelästyi ekana iltana Vegan—tatskaani?
Nih!
Tapaamisiin siis seuraavaan kertaan! Muistetaan vielä mitä tuolla aiemmin kirjoitin, annetaan vaikkapa jo tänään tunteille enemmän valtaa elämässämme, kun tai jos tapaat uuden ihmisen. Siirretään hetkeksi siis se kuuluisa tylsä järki sivuun ja eletään täysillä, ah sillä niin monen väheksymällä hömpällä meisingillä, eli sillä ihanalla TUNTEELLA ❤️😍
Nyt tulee otsikkoon liittyen heti spoilaus eli kyllä on elämää vaikka minulla onkin suuri ikävä ystäviä, BB-talossa asumisen helppoutta koska mitään ei tarvinnut seuraavasta miettiä ja sitä ihanaa yhteisöllisyyttä jota sain kokea 9 viikon ajan. Ihanat 9 viikkoa!
Tätä blogikirjoitusta kun nyt kirjoitan sunnuntain ja maanantain välisenä aamuyönä niin tasan 2 viikkoa sitten, häädön jälkeen olin menossa nukkumaan hotellilla. Tuolloin huomasin ensimmäisen kerran että tulen todellakin kaipaamaan asioita ja ihmisiä talosta. Ensimmäisenä jouduin laittamaan pienen valon tulemaan huoneeseen ulkoa verhojen välistä, siellä loistavista valoista, olimmehan tottuneet nukkumaan makuuhuoneen ovien ylläolevien varauloskäyntivalojen pienessä loisteessa.
Yllättävää kyllä, yksin nukkuminen ei tuntunut niin pahalta kuin olisin luullut, koska kuvittelin että en osaisi lainkaan nukkua ilman ympäriltäni puuttuvia muiden asukkaiden tuottamia elämisen ja nukkumisen ääniä. Ystävieni hengitysääniä, Jopen kuorsauksia ja vähän muidenkin kuorsauksia, Markon hampaiden narskuttelua jota ihana Marko ei myönnä varmaan vieläkään ja vähän kaikkien hihi, piereskelyjä. Valehtelisin kuitenkin jos väittäisin ettenkö olisi kaivannut noita tuona ensimmäisenä yönä ja sen jälkeisinä öinä. Todellakin kaipaan hetkeä kun oltiin menty nukkumaan ja väen hiljettyä, ennen yöpartion hiiviskelyä, nostimme Joelin kanssa sänkykompleksissa puolillamme päitämme ja heilutimme äänettömästi toisillemme ja painoimme päämme tyynyihimme. Joel painoi päänsä tietenkin suosikki Aloe Vera-tyynyynsä ja minä perus-tyynyyn joka minulla olikin talossa koko 9 viikon ajan. Siis minun tyyny oli se ”ihan perus” kuten vanha mies sanoisi somerolaisessa metsässä😀
Ensimmäinen viikko ja toinenkin viikko nyt kotona ja siviilissä ovat olleet minulle todella mieluisia. Kivoja haastatteluita joissa kohtasin joko puhelimitse tai ihan paikanpäällä mitä mielenkiintoisempia ja ihanampia ihmisiä. Painotan sanaa ihania ihmisiä koska haastattelut ovat olleet todella lämminhenkisiä, kuten oli myös maanantai-illan BB-lähetys jossa putoaja antaa mm. hylätyn teeman, ei kun häädetyn sperman…EI kun häädetyn herjan! Timo kujalla, kuten tavallista ja olikin hauska kuulla että tästäkin on tehty oma juttunsa jossa tälle keksitään mitä jännempiä erilaisia vaihtoehtoja ilmaista sama asia, mahtavaa! Vehviläisen Kimmon ja Krisun kanssa iltalähetystä tekeminen oli muuten kuin olisin tuntenut kaverit iät ajat ja siinä vaan lähetyksessä jutusteltiin BB-jutskia ja katseltiin kivoja koosteita mitä katsojatkin kotikatsomoissa näkivät. Tietenkin, minähän herkistyin noidenkin kameroiden edessä ja todellakin minua itketti, kun sain tuotannon tekemän kehystetyn kuvan Joelista, Birgitasta ja minusta. Itken nytkin kun katson taulua Juustolan seinälläni. Ihanaa että sain tällaisen muiston matkaltani. Niitä ensimmäisiä päivityksiäni talon jälkeen instagramiin olikin kuva tästä taulusta, johon rakentelin taustamusiikin Dionne Warwickin kappaleesta That’s What Friends Are For 😭
”Keep smiling, keep shining Knowing you can always count on me, for sure That’s what friends are for”
Toinen hetki jolloin hanat aukesivat olivat todellakin silloin kun näin ihanat koirani Viljan ja Ella Doukian ❤️❤️ Voi noita söpöliinejä ja oikeasti minua pelotti että irtoaako Ella D:n pylly kun hän niiiin heilutti häntää tai irtoaako minun huulet kun Vilja pussasi niiiin rajusti 😍 Osaltaan oloni BB-talossa oli niin rentoa ja nautin siellä olosta koska minulla ei ollut huolta koirista eikä muistakaan eläimistä. Koirat olivat käytännössä toisessa kotonaan Porvoossa, jossa he ovat olleet aina reissujeni ajan lomailemassa ja paino sanalla lomailemassa. Vilja ja Ella D nauttivat siellä olosta, heitä rakastetaan siellä joten ei parempaa hoitopaikkaa voisi pikkukoirilla olla. Samoin sain olla rauhassa muiden eläinten suhteen, vaikkapa Juustolassa olleiden isompien käärmeiden suhteen jossa niistä piti ammattimaisesti huolta todella mukavat naapurini meidän kylältä.
Koissujen jälleen näkemisestä on instassa ihana videokin jonka kuvasi ja editoi hienoksi ystäväni, lahjakas neiti_porvoolainen (hänen IG) joka kyyditsikin minut koiria hakemaan hotellilta.
Tokihan nyt täytyy mainita tietenkin legendaarinen Napamies!! Hän olikin minua hotellilla vastassa ja kyydissä kun mentiin koiria hakemaan hoidosta. Voi olipa Napamies ja hänen ilosta kihisevä napansa kiva nähdä vastassa minua! Tästä menimmekin Napamiehen kanssa viettämään hauskaa ja vähän kammottavaakin, kuuluu asiaan, kauhuleffa-iltaa Juustolaan eli viettämään Poikien Yötä!
Ensimmäinen päivä BB-talon jälkeen ei olisi siis voinut alkaa paremmin josta kyllä myös te kaikki ihanat fanini❤️ ja kannustajani❤️ tekivät aivan mielettömän ihanan myös! En osaa edes enää laskea kuinka monta kertaa olen itkenyt ihania viestejä lukiessani ja niihin vastaillessani. Olette ihmiset todella ihania ja upeita ja olen hämmentynytkin, siitä kuinka paljon rakkautta teiltä olen saanut vastaanottaa. Rakastan teitä ihan kaikkia!❤️ Olen teistä ihan tiloissa tai kuten eräs kirjoitti instassa, Timoissa!
Muistakaa seurailla instaani instagram.com/bbtimopaasikunnas sillä siellä on tästä ajasta ja melkeinpä mistä vaan enemmänkin jutskaa! Juustolan elämä ja siis mun myös, on kyllä ihanaa ja koenkin eläväni näinä vuosina ihan parasta aikaani!
Nyt tätä tällä hetkellä kirjoittaessani ajattelin kyllä mennä nukkumaan, kello kun on 2.54 ja tekisi mieli kirjoitella vielä vaikka ja mitä mutta nyt rauhoitan näpyttelyjäni tänne, koska tämä ei muuten pysähdy ikinä jos jatkan tässä Timo-tiloissa vielä.
Lupaan että pian jatkan blogiani tästä aiheesta (kas kummaa kun riittää kirjoitettavaa) eli osa 2 ja osa 3 ja osa 4 ja….. tulossa.
Noissa jatkan siis tästä kuinka siviiliin ja arkeen paluu sujuu ihan peruspäivissä. Myöhemmin myös kirjoitellaan siitä kuinka Korkeasaareen paluu loman jälkeen sujuu ja kuinka kiva siellä on nähdä eläimet.
Ei pelkoa. En kirjoita suoraan koronasta, en ainakaan tilastoja, ei vale-informaatiota koronasta, ei hallituksen syyllistämistä, ei mitä jos joku olisi joskus tehnyt toisin…
Haluan kirjoittaa siitä kuinka tunnen, ajattelen ja kuinka koen silloin kun kaikki ei ole kohdallaan ympäröivässä maailmassa. Siitä kuinka minä tunnen.
Olen ollut aina äärimmäisen ”hyvä” sulkemaan tunteet pieneksi palloksi sisääni ja vielä uudet tuntemukset, taas yhden pallon sisään, pallon sisässä. Tunteeni ovat olleet kuin maatuskanukke (матрёшка) sisälläni, juurikin se huonompi parillinen määrä suljettuja tunteita toistensa syövereissä. Olen aiemmin kirjoittanut, kuinka olen tunteitteni käsittelyssä nykyään pystynyt löytämään jo ehkäpä sen kultaisen keskitien ja melkeinpä uskallan sanoa, että sisälläni on suljettuna nykyään vain yksi, tyhjä tunne-maatuska kerrallaan. Työtä siis vielä on. Olen siis edistynyt, en vain ulkoisesti kuntosali saavutuksissani vaan myös sisäisesti tunteitteni osalta.
Myönnän että vaikka olen ohjeistukset ottanut tosissani tämän poikkeustilan suhteen ja ymmärrän tilanteen vakavuuden, koen että tässä maailman poikkeustilassa minua, minun oma poissulkeva maatuska-tunteiluni on osaltaan auttanut. Olenkin tämän koronan painanut sinne palloon sisälleni ja elänyt omaa elämääni korona-ohjeistusten vakiintuessa täysin elämääni. Voin sanoa että itse en ole ahdistunut tästä poikkeuksellisesta maailmantilanteesta. Minulla olisi ollut kyllä ollut siihen syytäkin. Kevään suunnitelmissani kariutui useita mahtavia asioita.
Opiskeluni liikuntaneuvojaksi, johon minut valittiin opiskelijaksi, siirtyi syksylle MUTTA ei koronan takia vaan koska soveltuvia opiskelijoita ei ollut tarpeeksi kevään haussa. Tämähän ilmeni ennen vakavinta korona-aikaa, joten onni onnettomuudessa koska koulun aloitus olisi ollut mahdotonta ja sekavaa. Siis hyvä juttu sittenkin 😀
Olin jo paljon aiemmin varannut kaksikin matkaa kevääksi. Olisin päässyt tapaamaan upeaa ja lahjakasta ystävääni Mutha-Funkin DJ Aamyko Lontoon Sohoon Village Soho London ja jota Sohon viikon seikkailua Lontoon yössä olin jo odottanut pitkään.
Pian tämän jälkeen olisin suunnannut upean työkaverini Jarskun kanssa Latvian ja Liettuan seikkailuihin muutamaksi viikoksi, jota molemmat odotimme jo viime syksyn samanlaisesta matkasta lähtien. Tämän kevään itse olisin keskittynyt Liettuan kyihin ja käärmeiden elinympäristöihin ihanien kollegoideni kanssa Vilnan eläintarhasta Vilnius Zoopark
Vilnius Zoopark, upea paikka ja jossa eläinten hyvinvointi ja opetuksellisuus on huippuluokkaa ❤️
Sekä tietenkin tavata Kaunaksessa ystäväni Kotryna, Surfwax shopissa Surfwax Shop Mega Kaunas ja varmaankin saada taas mukaan pari hauskaa, aurinkoista ja pirteää reissupaitaa🌞
Upean räiskyvä Surfwax Travel paita ja yep, se tuo virtaa todellakin kuten tässä Haapsalussa 🌞
Näihin matkoihin liittyy siis läheisesti ystävyys ja ystävien kanssa oleminen ja heidän näkemisensä ja halaaminen, halata niitä rakkaita ystäviä kaukana muissa maissa.
Tässä saimmekin sen vastauksen siihen kuinka itse loppujen lopuksi käsittelen tätä koronaa. Kaksi sanaa. Rakkaat ystävät, teidän avullanne ❤️❤️❤️❤️
Rakkaiden ystävien avulla kestän tämän matelevan ajan, odottavan ajan, siihen asti kunnes tiedämme olevamme turvassa ja on turvallista matkustaa. Tiedän että rakkaat ystäväni niin Sohossa kuin Vilnassa kuin Kaunaksessa, ovat turvassa kun en nyt matkusta ja se antaa minulle voimaa odottaa tulevia aikoja kunhan taas näemme. Tiedän myös että täällä Suomessa ystäväni ovat turvassa kun emme näe ja haluan että myös he ovat onnellisia. Tällaiset asiat antavat minulle voimaa jaksaa vaikeiden aikojen yli.
Tämä kirjoitus auttoi paljon itseäni ja tunteitteni käsittelyä. Sisälläni ei ole puristettua tunnepalloa enää, ei yhtäkään….
Mitäkö kaipaan eniten?
Halausta, sitä läheisyyden tunnetta rakkaan ystävän, läheisen kanssa. Kaipaan läheisyyttä ja halausta ihan hirveästi… Se on rankkaa… Pysykää turvassa, ihanat ja rakkaat ystäväni ❤️❤️❤️
Onko olemassa juuri sitä oikeata asiaa mistä iloita? Mitä hittoa tarkoittaa edes oikeista asioista iloitseminen? Mitä ihmettä oikeastaan on iloitseminen?
Omalta kohdaltani voin sanoa että minulle parhaimmat ilon aiheet nykyään ovat ystävieni onnistumiset.
Tunnustan. Taas. Mikäli mennään joitain vuosia taaksepäin, joskus niinkin on hyvä tehdä että huomaamme kehityksemme tai ehkä sen taantumisemme, niin omat iloitsemiseni olivat huomattavasti itsekkäämpiä. Oikeastaan ei ehkä niinkään tarkoituksellisesti. En vain juurikaan nähnyt kuin oman itseni peilissä. Nykyään peiliini mahtuu muitakin kuvajaisia. Onneksi.
🌞
Tänään hän, kenestä kirjoitin aiemmassa blogikirjoituksessani, ihana ystäväni sai kuulla aivan upeita uutisia, joiden myötä sydämessäni läikähti lämmöstä, aivan kun olisin itse saavuttanut samalla jotain. Olen siis nii’iin onnellinen hänen puolestaan ja niistä mahdollisuuksista mitä hänelle nyt avautuu. Hän on tämän ansainnut.
Omien opiskelujeni alku siirtyi harmittavasti ensi syksylle, kevään hakuun ei riittänyt riittävästi soveltuvia hakijoita. Se harmitti. Harmittaa.
Mutta.
Tänään tapahtui kuitenkin niin paljon muutakin kuin VAIN minulle rakentuneet hidastetöyssyt suunnitelmiini.
Ystävälläni (muillakin ystävilläni) elämä etenee ja se antaa todellakin uskoa että minun opiskelujeni hidastetöyssyt silottuvat nopeammin, kuin lumihiutaleet sulavat maahan osuessaan Etelä-Suomen nykyisessä talvessa.
🌞 Se ratkaisee näemmekö jääkukkaset ikkunassa kauniina asiana ja toivomme niitä uudelleen vai näemmekö niissä vain sen kylmän, ehkä itselle kurjan sään hehkun?
Muistakaa rakkaat ystäväni. Me emme ole yksin tässä maailmassa. Emme lähimainkaan. Me voimme löytää itsellemme suurta voimaa ystävistämme ja heidän onnistumisistaan. Tämän ei kuitenkaan tarvitse olla yksisuuntaista tietä. Sinä ja minä, voimme olla myös voimavara ulospäin ja mielestäni se olisi toivottavaakin. Rakkaudella ja välittämisellä kaksisuuntainen maantie on tarpeeksi leveä meille ja läheisillemme. Muistetaan kuitenkin että maantiellä liikkuu muitakin. Iloitkaamme meille tuntemattomienkin onnistumisista ❤️ Nimetkäämme tämä maaliskuun 3. päivä Ystävämme Onnistumisen Ilonpäiväksi ❤️
“Born by the river, I’ve been going through change Light as a feather, finally on my way All my life been wasting time, for what? oh-oh But right now we’re living like there’s no yesterday” Best Time’s Right Now. Lance & Linton
Tänään 25.2 kerroin sosiaalisessa mediassa Carly Rae Jepsenin biisin I really, really, really like you myötä kuinka paljon välitän ystävistäni. Välitän todellakin. Rakastan teitä ystäväni.
Toivoisin niin että me kertoisimme paljon useammin läheisillemme kuinka paljon todellakin rakastamme toisiamme. Emme tarvitse kuuluisaa ystävänpäivää siihen. Sanassa RAKASTAN ei ole mitään pelättävää. LOVE. Englanniksi muutama kirjain vähemmän mutta kuitenkin niin voimakkaita kirjaimia tiettyyn järjestykseen laitettuna, äidinkielestä riippumatta.
I love you. Kuulostaa ehkä jenkkihapatukselta. Ei, ei se ole sitä. Se on sanoja ja kirjaimia tietyssä järjestyksessä, jotka kertovat välittämisestä. Tärkeässä, rakastavassa järjestyksessä. Äidinkielestä riippumatta.
Minä olen sellaisessa onnellisessa asemassa tällä hetkellä että olen löytänyt ihanan ystävän, kuka ymmärtää ja tukee minua sekä neuvoo minua, raskaissakin asioissa. Ihmeellisissä ja minua pelottavissa asioissa. Kuuhun liittyvissä asioissa. Siihen taivaalla olevaan tärkeään asiaan.
Kuu 😍
Olen suunnilleen 40 vuotta sulkenut asioita sisääni. Itkeminen tai tunteiden näyttäminen on ollut minulle heikkouden osoitusta. En aikoinaan itkenyt edes isäni hautajaisissa. Isäni, Ykä, joka todellakin oli elämäni supersankarini Evon Riistantutkimusasemalla. Eikö hän olisi ansainnut kyyneltä pieneltä pojaltaan? Olisi todellakin mutta sitä kyyneltä ei tirahtanut minulta, pieneltä Timolta. Timolta, joka osasi jo hyvin pienenä sulkea tunteet pieneen suljettuun palloon syvälle tiukasti sisäänsä.
Minä en itke… I’m number 1.
Kovan kuoren ylläpitäminen on ollut päällimmäisenä elämässäni. Miksi? Miksi ihmeessä? Aivan turhaan. Täytän ensi kuussa, maaliskuun 14 päivä 53 vuotta. Olen fyysisesti elämäni kunnossa. Olkapäät erottuu, t-paita päällä näytän seksikkäältä. Näyn ulospäin pelkästään hyvinvoivalta ja lihaksikkaalta. Olen kuitenkin vasta nyt, vasta nyt oppinut tuntemaan.
Pelkkää ruskettunutta kuorta…
Olen oppinut itkemään. Ilosta. Surusta. Rakkaudesta. En ole surullinen vaikka osaankin itkeä. Päinvastoin olen iloinen, että osaan itkeä ja uskallan itkeä vaikka joku näkisikin. Se on vapauttavaa. Paljon voimauttavampaa kuin leveä selkä tai voimakas käsivarsi.
Kiitän siis sinua elämä. Kiitän sitä että Redissä vegaaniburgeria syödessämme löysin ystävän, kuka ymmärtää. Kuka kuuntelee minua ja kelle uskallan kertoa pelkojani. Kuka myös ohjaa minua. Kuka on vahvempi kuin minä. Kiitos.
Kiitos ihana elämä. Tätä kirjoittaessani itken. Olen silti iloinen ❤️
Oma mielipiteeni on että eteenpäin, jos se tuntuu oikealta. Muutos ihan vaan pelkästään muutoksen vuoksi ei kuitenkaan ole välttämättä järkevää. Kannattaa myös muistaa sanonta ”Ei se vaihtamalla parane”. Tuo viimeksi mainitsemani sanonta ei muuten kaikessa päde, ei ollenkaan. Tämän olen omakohtaisesti kokenut niin työpaikkojen kuin ihmissuhteiden suhteen. Tästä viimeksi mainitusta anteeksi jos joku ex-puolisoni tätä lukee ja ole hyvä vaan, jos joku ex-puolisoistani löytää tästä sen tärkeän kohteliaisuuden😉
Nyt keskityn kuitenkin hieman helpompiin, en todellakaan niin tulenarkoihin aiheisiin kuin ihmissuhteisiin, vaan ennemminkin itsensä kehittämiseen tai innostamiseen muun elämän kautta. Tämä on helppoa. Ihmeessä syöksy vaan uuteen ja ihmeelliseen. Kehitä itseäsi. Löydä sitä kautta uusia puolia itsestäsi. Haasta itsesi. Älä jää paikallesi makaamaan. No noita riittäisi mutta oikeasti, monella ja painotan sanaa monella tavalla, voit kyllä kehittää itseäsi. Oikeasti, itsensä haastaminen, tapahtuu se sitten miten hyvänsä, on upeata! Hyppää vaikka benjihyppy jos siltä tuntuu. Voin sanoa että se on oikeasti syöksy sinne ihmeelliseen tunteeseen. Hyppäsin itse Etelä-Afrikassa, Bloukransin sillalta maailman korkeimman siltahypyn 216 metriä köydessä ja olen vieläkin, en vain hengissä vaan tälläkin hetkellä vielä täpinöissäni tästä!
Benjihyppy 216 metriä💪
Aika monella meistä on joskus käynyt mielessä ne timmit vatsalihakset tai että hauikset olisivat kondiksessa ja muuta diipa daapaa aina olkapäiden tykinkuulista sinne sopivan pyöreään peppuun. Nehän saa halutessaan tiettyyn pisteeseen asti, ihan vaan funtsimalla mitä siellä keittiössä laittaa lautaselle kun vaikkapa palaa mainostauolta katsomaan Rillit Huurussa -sarjaa (mun suosikki) tai menemällä sinne salille ja lenkille liikkumaan. Nuo kaikki ovat hyvinkin suositeltavia vaihtoehtoja.
Miettikää kuitenkin myös sitä yhtä osaa meissä, joka kaipaa yhtälailla kehittämistä ja huomiota. Se on todellakin seksikäs asia, jopa seksikkäämpi kuin se hauberi tai peppu. Se on meidän päämme ja siellä asuva älykkyys. Purrrrr! Mikä hauskinta, sen treenaaminen on loppujen lopuksi aika helppoa. Voit treenailla omaa mieltäsi melkein missä vaan ja milloin vaan, vaikka bussissa istuessasi, jos sitä vertaa vaikkapa maratonille treenaamiseen. Otat vaan kirjan, luet ajatuksella ja nyt tarkkana, luet sitä pidemmälle kuin vain sen 140 merkkiä mikä Twitterissä toimii. Luet vaikka tuntuisikin vähän pahalta mutta kuten voimaharjoittelussa tunnustetaan nykyään, sinne failureen eli uupumukseen asti ei tarvitse joka kerta mennä. Lue edes kuitenkin se 5 sivua ja sano minun sanoneen, lopulta hyvän kirjan ollessa käsissäsi et huomaakaan kun se 15 ja 50 sivua on mennyt. Se on upea tunne. Itse olen aina rakastanut kirjoja. Rakastanut niiden tuoksua. Minulla on nykypäivänäkin lukunurkkaus Juustolani kirjastossani missä ahmin kirjoja matelijoiden elämästä, luonnonsuojelusta tai liikuntaravitsemuksesta kertovia opuksia.
Liikunta-alaa välillä.
…tai vaikkapa viimeksi uudelleen taas lukemaani, aivan ihana Osa Johnsonin kirja!
❤️
Entäpä mitä sitten ajattelen opiskelemisesta ja eritoten opiskelemisesta aikuisemmalla iällä? Onko siitä mitään hyötyä? Onhan monella kuitenkin mukava työpaikka ja duunit ja päivät menevät rutiinilla ja vaikka vasemmalla kädellä? Mikäli sellainen sopii sinulle ja rakastat elämääsi, anna palaa tätä vanhaa polkua. Sehän just on sinulle hyväksi mutta mikäli olet sitä tyyppiä (kuten minä) että haasteettomat päivät, käyvät jossain vaiheessa raskaaksi niin siihen on ratkaisu. Ei, heti ei tarvitse lyödä duunissa avaimia pöytään ja lähteä kassan kautta kotiin. Koeta ennen sitä – opiskelemista vaikka työn ohessa, mikäli se ajankäytöllesi ja jaksamisellesi sopii. Opiskele vaikka ihan täysin muuta mitä oma työsi on tai sitten omaa ammattitaitoasi tukevaa opiskelua. Kumpikin kannattaa. Itse olen opiskellut työn ohessa koko ikäni, enemmän tai vähemmän, jonka uskon olevan nuorekkuuteni salaisuus. Olen opiskellut ympäristötieteitä, tuhertanut iltalukiossa, kehittänyt itseäni luonnonsuojeluun liittyvillä opiskelulla… Nyt teen tällä hetkellä, täysin oman alani ulkopuolista opiskelua eli liikunta-alan teorian opiskeluja. Ihmisen anatomiaa ja fysiologiaa etäopiskeluna XAMKissa eli Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa ja Jouni Korhosen pirteitä nettiluentoja💪
Viimeksihän jo kuitenkin mainitsin että minulle on tulossa haastattelu opintoihin, eräässä toisessa opinahjossa, jännittävää ja mitä siitä seurasi?
Yesssss!
Tämä opiskeluhan ei ole lainkaan kaukana omasta elämästäni tällä hetkellä eikä eritoten ajatellen nuoruuttani. Olenhan koko ikäni tuntenut liikunnan ja urheilun omakseni, niin suorittajana kuin valmennettavana olemisella. Nyt pääsen opiskelemaan just sitä!! Mahtavaa!!
Kuinka näissä harrastuksissani ja töissäni asiat sitten mahdollisesti yhdistyvät? Yllättävänkin moni asia kietoo näitä ja minua yhteen. Ympäristötieteiden opintojen myötä ilmastonmuutoksen ja maapallomme tilanne on mielessäni syventynyt ja juuri siihen liittyen tulen opiskelemaan myös ravitsemustieteitä. Opiskella asioista mitä me syömme. Miksi meidän kannattaisi koettaa syödä sellaisella tavalla (edes välillä tai edes maistaa) että syömisellämme olisi positiivinen ympäristöllemme ja itsellemme, tai ainakin vähemmän kuormittava vaikutus. Täytyyhän meidän kuitenkin syödä, onhan se kivaa puuhaa, yhdessä tai ihanan ystävän kanssa joten miksemme söisi niin että siitä hyötyisi ympäristö, me ja tulevaisuus.
Näiden tulevaisuudessani lisäämieni tietojen myötä, voin toivottavasti olla mukana parantamassa ihmisten hyvinvointia sekä parantamassa toisten ihmisten fiilistä ja hyvinvointia. Oikeanlaisella sopivalla liikunnalla, ihmisen fyysinen kunto kohentuu ja yhtäkkiä onkin voimia ajatella omaa ympäristöään, on voimia hymyillä, jolloin vaikutus on kuin pyörivä lumipallo. Uskon että kyseinen hymyilevä ihminen levittää myös omaa hyvinvointiaan ympärilleen. Ihan jo omalla säteilevällä olemuksellaan. Näin ehkäpä ympäristövaikutukset muuttuvat tämän ihmisen esimerkin myötä hänen lähipiirissään positiivisiksi. Fyysisesti ja henkisesti hyvinvoiva ihminen kun jaksaa välittää myös ympäristöstään, luonnosta ja läheisistään.
Nyt menee hyvin 🌞
Tällainen ei voi siis olla mitään muuta kuin win-win tilanne joka näkyy kuvasta🙂
Itse siis tulen lähiaikoina hyppäämään uuteen ja ihmeelliseen, monessa asiassa. En kuitenkaan voi sanoa etteikö jännittäisi ja vähän pelottaisikin. Ihan kuin siinä benjihypyssä mutta sen jälkeen, awwww!
Voin ilokseni kuitenkin sanoa että voimabiisini tällaisessa tilanteessa on, kuten Instan stooreihinkin eräs ilta laitoin, Jannika B ja Kuu Kukkuu joka juuri nytkin soi tätä kirjoittaessani aamuyöllä klo 3. Se saa mut nauramaan ja vähän itkemäänkin tietokoneeni näppäimistölle ❤️
”Kolkuttaa muutokset ovella Tää onni pelottaa, Mitä jos se katoaa? Valvottaa, maailma kutittaa, Se saa mut nauramaan, uuteen uskomaan Jos pilvet tippuu ja pääni irtoo, Sen otan takas kyytiin mun kainaloon Ei pakkopaitaa, ei kultareunaa Mut pakosuunnitelmaa en tee”
Kannattaa siis maistaa uutta ruokaa tai pukeutua toisin kuin normaalina maanantaina tai ihan mitä vaan muuta jännää! Toki noihin liittyy pikkuiset rajat ja tuskinpa minun tarvitsee tässä alkaa selittämään kannibalismin haittapuolista tai puistossa popliinitakissa kommandona kuljeskelusta, eihän?
Vaikkapa seuraavista esimerkeistä voi koettaa löytää jotain jännää!
– Olit sitten lihansyöjä tai sekasyöjä, ole päivän tai pari kasvissyöjä tai vegaani. Edes se päivä tai edes vaikka lounaan verran.
– Tykkäät pukeutua vähän harmaampaan tai huomaamattomampaan. Laita kuitenkin joskus sinne kauppareissulle värikkäämpää päällesi ja ihan niin rajusti että näyt sieltä kuuluisalta kaivolta kotiin asti.
Värien kautta korviksenikin ovat hymyssä suin 😀
– Pidät normaalisti parransänkeä mahdollisten tonnikalajämien kera (eikä siis välttämättä sellaista Dressman-miehen parransänkeä) niin ajeleppa joskus leukasi sileäksi ja käytä sen jälkeen tai ihan muuten vaan aamuin illoin upeita Sea Spa Products ihonhoitotuotteita, ihan alkuun kasvoillesi tai vaikka kropallesi. Tätä suosittelen ehdottomasti!
Suosittelen koettamaan. Miehenkin iho kaipaa välillä hoivaa ja hellyyttä ❤️
– Haluat normaalisti käydä kaupassa ostamassa sen makkarapaketin ilman turhia höpinöitä ihmisten kanssa. Joku kerta hakeudutkin ihan tarkoituksella kauppoihin ihan sosiaalisiin aikoihin ja heittäydyt juttelemaan tyystin ventovieraitten kanssa vaikkapa maailman menosta. Tutustut vaan rohkeasti kaikenlaisiin ihmisiin!
– Olet mahdollisesti ennemmin sohvaperuna ja uskot että vähäinenkin fyysinen työ riittää kunnon ylläpitämiseen niin hei, joku ilta tai aamu, joogaat, meditoit tai ihan vaan teet ulkona takapihalla hengitysharjoituksia, käyt kävelyllä ilman mitään syytä tai treenaat vaikka salilla. Vanha juttu mutta tekeminen aktivoi.
– Kurkkaa siis peiliin ja mieti hetken, katsooko sieltä sellainen kaveri mitä arvostaisit henkisesti ja fyysisesti, mikäli tulisitkin ulkopuolisena tapaamaan itseäsi. Hommahan saattaa näyttää hyvältä mutta jos tuntuu että voisihan sitä jotain tehdä, niin ei muuta kuin hommiin!
Esimerkkejä olisi vaikka kuinka ja noista yllä olevistakin halutessaan löytää kaikenlaisia yhdistelmiä.
Joku saattaa, ehkä, kuvitella että hakisin noilla jonkinlaista vastakkainasettelua. Ei suinkaan sillä johan Eput laulavat että antaa kaikkien kukkien kukkia vaan. Kasvimaailmassa(kin) kun on niitä huomaamattomia ja sitten niitä värikkäitä ja huomiota herättäviä. Ne kaikki ovat tärkeitä ja tarpeellisia. Molempia tarvitaan luonnossa ja kummankin kaltaisia tarvitaan yhteiskunnassa. Eikä meidän kenenkään tarvitse toki koko aikaa olla riikinkukkoja tai soidinväreissä tai edes tikissä. Mielestäni tärkeintä on se että tiedät kenen takia teet mitä sitten ikinä teetkään – tärkeintä on se että voit hyvin. Älä myöskään turhaan mieti mitä maailma sinusta ajattelee, jos et syökään vaikkapa lihaa tai tykkäät julkaista somessa selfieitä.
Mies, tee siis asioita itsesi vuoksi ja mikäli koet jonkun mahdollisesti olevan sinulle hyväksi, niin tee sellaista elämässäsi. Jatka sellaisia asioita mitkä tuntuvat hyvälle ja antavat voimaa. Olen varma että näiden uusien asioiden myötä löytyy virtaa monelle muullekin uudelle asialle. Pikkuisen lisää uudenlaista aktiviteettia päivittäiseen menoon, enkä tällä tarkoita pelkästään että pitää bodata sali-habaa vaan vaikkapa opiskelun tuomaa itsevarmuutta uuden tiedon myötä tai uusiin tilanteisiin heittäytymistä. On yllättävää kuinka selkäranka suoristuu, hartiat asettuvat oikeille kohdilleen ja se ehkä hitusen hakusessa oleva itsetunto, kohenee kohisten 💪
Yksikin uusi juttu tai edes yritys tehdä jotain jännää, saattaa muuttaa koko viikon tai jopa loppuelämän kulun parempaan.
Ihanaa viikkoa kaikille ja koitetaan tällä viikolla kulkea selkä suorana, hymyillä ja jutella ihmisille. Koitetaan sitä jotain uutta ja jännää. Minun tarkoitus on päästä opiskelemaan tämän viikon haastattelun myötä, koulutuksellisesti ja ammatillisesti minulle melkoisen uudenlaista asiaa 💪 Se on jännittävää ja ah, niin piristävää!
Tsemppiä ja selkään taputuksia siis meille kaikille!
Tänne Etelä-Afrikan sumupilvivuorten ylängöille en todellakaan olisi koskaan päässyt ellen olisi päättänyt laittanut itseäni likoon ja luottanut itseeni 🌞
Veikkaanpa että tänään tammikuun alkupäivinä on kaikenlaiset uudenvuodenlupaukset ovimagneeteilla vielä tiukasti jääkaapin ovissa ja aamulla herätään puhelimien pimputteluihin tsemppilauseineen ja luurien taustakuvissa vilisee ”Uusi vuosi, uudet kujeet” kaltaisia tsemppimeemejä. Mikä vaan tsemppaa eteenpäin tai pitää mielen korkealla, on hyvä juttu!
Näinä vuoden alkupäivinä saa lueskella neuvoja siitä kuinka pidät lupauksesi juuri tälle vuodelle. Sehän on sanomattakin selvää että kaikillahan on salikortit hankittu hamaan tulevaisuuteen, kalorilaskurit on ladattu puhelimeen, somessa on jaettu omat päätökset ja lupaukset jotta niihin lupausten pitämiseen tulisi ulkopuolista painetta. Olethan juuri luvannut olla jotain mahtavaa ja huippua ja muuttua paremmaksi ihmiseksi ja alkaa syömään vähemmän lihaa ja ajattelemaan enemmän ympäristöä ja alkaa kierrättämään ja… no ymmärrät pointtini.
Se sinun uudenvuodenlupauksesi oli se sitten mikä hyvänsä, sehän on juurikin SINUN itsesi tekemä lupaus sinulle. Eikö vain? Mitä jos suklaalakkosi kestääkin vain ensi viikonloppuun asti ja ostatkin jo ensimmäisen viikon lauantaina sen joulunjälkeisen alennusmyynnin ihanan Wiener Nougat -laatikon leffailtaan? Ehkäpä salikortin käyttö jää vähemmälle jo tuolla tammikuun kolmannella viikolla, kun sinne kesäänkin on aikaa ja rantakunnossa ei tarvitse keskellä talvea olla (ellei tee niin kuin minä eli ole biitsillä ja kondiksessä myös talvella💪!!)
Uudenvuodenaaton rantakunto💚
…tai jo viimeistään helmikuussa mahdollisesti jo jalkapäivistä napataan kyykyt pois ja tehdäänkin vain ”kivampia” jalkaliikkeitä kun kaiken lisäksi ne TWD:nkin uudet jaksot alkaa telkusta.
Tuo kaikki lipsuminen on kuitenkin kuule ihan okei! OIKEASTI! Nyt kuulen selkeästi kuinka siellä sun täällä ihmisten sorminivelien nivelonteloiden paineen vaihtelut aiheuttavat voimakasta napsahtelua kun luurien näytöille ilmestyy kommentointia valmiina lähdössä eetteriin. Juuri tällaisestahan lusmuiluun ja selkärangattomuuteen kannustavasta ohjeistuksesta on lupa somessa pöyristyä. Sekin on ihan okei. Saa minun jutuistani pöyristyä. Olen kuitenkin kaikista mahdollisista napsahteluista huolimatta sitä mieltä että – EI ole vaarallista lipsua jo aika piankin niistä vaikkapa kuntoiluun liittyvästä uudenvuodenlupauksesta. Mielestäni tuhoisampaa olisi jyrätä eteenpäin hampaat irvessä lupauksissaan, vastoin kaikkia oman kalenterin ja oman ajankäytön tai jaksamisen lakeja vastaan. Tällä pakonomaisella jyräämisellä ja ”No mutta kun tein sen uudenvuodenlupauksen…” ajattelumallilla, mahdollisesti se kuuluisa lopunalku häämöttää aloitetuissa treeneissä. Itsellesi tehtyjen lupausten tarkoitus ei ole stressata sinua heti uuden ihanan vuoden alussa. Voit ajatella uuden uutukaista vuotta vaikkapa uutena vihkona. Siihen on kiva tehdä viivoittimella marginaalit mutta siinä vaiheessa ei ole tarvetta stressaantua tyhjistä sivuista ja väen väkisin saada niille merkkejä.
Usein uudenvuodenlupaus on perustunut himpunlaiseen oman itsensä yliarviointiin tai ennemminkin, sen oman ajankäytön väärin arviointiin siinä uuden vuoden lupaushuumassa sekä tulevaisuudennäkymissä. Parasta tässä hommassa on kuitenkin se että sinä olet päättänyt tehnyt JOTAIN, alkanut pohtimaan omaa elämääsi. Yleensä nuo lupaukset pohjautuvat kivoihin juttuihin, kuten oman terveyden parantamiseen suuntaaviin lupauksiin. Harvemmin uudenvuodenlupauksissa päätetään aloittaa tupakointi-harrastus oikein täysillä – oikeasti todella toivon ettei se olisi kenenkään lupauslistalla!! 🙄
Minun elämäntapamuutokseni ja tavallaan lupaus itselleni, näin 4. vuoden käynnistyessä vuonna 2020, on edelleen opiskelua omasta itsestäni. Niin urheilullisesti fyysistä hyvinvointiani ajatellen kuin myös henkiseltä kantilta. Sellaista se tulee olemaan loppuikäni, niin kuin meillä kaikilla. Mikä on itse asiassa mahtavaa. Olisi kurjaa jos olisimme yhtäkkiä valmiissa maailmassa valmiina, ilman mitään parannettavaa itsessämme tai uuden oppimisen ihanuutta. On siis hienoa että voimme kasvaa elämässämme.
Minä en tehnyt, en muista olisinko koskaan tehnyt uudenvuodenlupauksia vaan ennemmin teen pitkin vuotta hyvinvointipäätöksiä itselleni, mikäli koen sen tarpeelliseksi tai kun vaikkapa opin uusia asioita jotka tekisivät minusta paremman Timon. Eikä sellaista vuotta ole mennyt ettenkö olisi huomannut parannettavaa itsessäni tai huomannut että toimintatavoissani olisi todellakin parempi tapahtua muutos parempaan.
Antakaamme siis anteeksi itsellemme jos äsken kuplivan skumpan voimin tehty uudenvuodenlupaus, niiden treenipäätösten tai dieettien alkuhuumainen rynnistys hiipuu puoleen suunnitellusta jo muutaman viikon päästä tai mahdollisesti olet luvannut huomioida paremmin ihmisiä ympärilläsi mutta et jaksakaan siellä tammikuun puolivälin räntäsateessa väläyttää pepsodent-hymyäsi ruokakaupan parkkipaikalla. Ei se mitään.
Koeta kuitenkin silti sen pikkusen verran pitää kiinni tekemästäsi lupauksesi kulmasta, siellä on todennäköisesti ollut fiksu elämäntapamuutoksen siemen itämässä, juuri sinun oman itsesi kehittämiseen ja parantamiseen.
Ei vaikuta hurjalta mutta muista, parempi kuin ei mitään💪
Liikunnallisesti ajatellen, kun oikeasti ihan se pienikin salilla käynti on parempi kuin ei salilla ollenkaan!!
Olen varma että yksi suosituimmista uudenvuodenlupauksista liittyy painonhallintaan erilaisten jumppasuunnitelmien kanssa, enemmän tai vähemmän. Unohtakaa kuitenkin kaiken maailman pikadieetit tai nesteenpoistosuperduperteekapselit. Syökää ihan normaalisti, älkää pelätkö hiilareita, liikkukaa, nukkukaa, rakastakaa ja voikaa hyvin ❤️
Ennen kaikkea – rakastakaa itseänne❤️
Siispä, tähän pirtsakkaan vuoden ensimmäisen päivän auringonlaskun uintihetkeen: HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2020!!🌞
Mielihyvähormonien nupit kaakossa ja jäiden seassa uinti laittaa kroppaan hyvää suhinaa! 😀
Hauskaa Joulun aikaa ja myös hauskaa herkuttelun aikaa, sillä sitähän joulun aika on (sen rauhoittumisen lisäksi). Joulu on myös hyvää aikaa blogin kirjoittelulle. Itselläni on neljäs vegaaninen joulu ja koen herkuttelevani aivan samoin kuin aikoinaan sekasyöjänä ja maitotuotteiden suurkuluttajana. Kaiken lisäksi minulla on nyt joulukuussa vegaanijuhlapäivä eli Veganniversary jolloin 3 vuotta, WOW, kolme vuotta täyttyy vegaanina 🌱 Onneksi Olkoon minä🌞
Joulu ❤️
Tähän juhlapäivään, siis ei varsinaisesti jouluun vaan vegaaniuteni juhlaan liittyen, mieleeni herää ajatuksia siitä mitä tämä elämäntapa oikeastaan on tai minkälaisena sen muut ihmiset näkee.
Vegaanihumputus. Vegaanihössötys. Ituhippeily. ”Miesruoasta kieltäytyvä sivaripelle” (näin muuten on minusta päätelty) ja tämä päättely on sinänsä erinomaisen hauska koska olen armeijan alikessu ja siellä railakkaan linkkiryhmämme ylpeä johtaja 😃 ja mitä hittoa edes on ”miesruoka”? Tähän liitetään siis usein tuntemuksia että se olisi jopa jonkinlainen kultti tai ohimenevä hullutus mutta nykyään, onneksi asian yleistyessä se aletaan ymmärtää ihan normaalina asiana yhä useamman ihmisen elämässä ❤️
Mikä tai kuka tai millainen on oikeasti vegaani? Kysymys joka herättää usein enemmän kysymyksiä kuin vastauksia, siis ihan vegaanienkin keskuudessa. Kuinka kukin mieltää veganismin omalla kohdallaan? Kuinka vegaani kokee toisen vegaanin omassa mielessään? Mielestäni vegaani on sellainen kuka tuntee aitoa rakkautta eläimiin. Hän kokee myös vastuuta ympäristöstään sekä osaa rakastaa muita ihmisiä ja osaa ja uskaltaa yrittää ymmärtää heitä. Vegaani on sellainen kuka on päättänyt elää maailmassa jossa eläimiin kohdistuisi mahdollisimman vähän ihmisen suunnalta sellaisia asioita, jotka johtaisivat siihen että eläimet kokevat tuskaa tai surua. Eläinten tulisi siis saada elää omaa elämäänsä ilman fyysistä tuskaa joka aiheutuu liikunnan puutteesta, elää elämäänsä ilman masennusta luonnollisen valon vähyydestä. Eläinten tulisi saada kokea lähimmäisenrakkautta, oman lajinsa läheisyyttä ja lämpöä. Eläinten ei tulisi joutua tuntemaan surua menettäessään lähimmäisensä tai kokemaan kuolemanpelkoa – ihmisen omien itsekkäiden mielihalujen myötä.
Nyt ajattelemisen aihetta. Tuossa luettelemani asiat voisi lukea mistä tahansa ihmiselle kohdennetuista hyvinvointioppaista. Itse asiassa en todellakaan ymmärrä miksi näitä hyvinvointioppaita ei voida yhdistää meidän kaikkien eläinten keskuuteen yhteisesti. Ihmisten hyvinvointikouluttajat paasaavat ihmisten liikunnan vähyyden aiheuttamista ongelmista kehossamme ja mielessämme. Auringonvalon tarpeesta ja metsäkävelyn terapeuttisesta tärkeydestä ihmiselle. C’mon!!
IHMISELLÄ on voimakas elossapysymisen vietti ja halu elää ja kokea hyviä asioita mahdollisimman pitkään elämässään. ELÄIMELLÄ on voimakas elossapysymisen vietti ja halu elää ja kokea hyviä asioita mahdollisimman pitkään elämässään.
Ei mitään eroa niin kuin huomaat joten siis
MEILLÄ on voimakas elossapysymisen vietti ja halu elää ja kokea hyviä asioita mahdollisimman pitkään elämässämme. 😘 Vegaani sisäistää asiansa myös niin että hänen omien toimintojensa ympäristökuormitus olisi mahdollisimman vähäistä. Näin vegaani myös toimii epäitsekkäästi omaa ihmiskuntaansa kohtaan taatessaan ihanalle maapallollemme jatkuvuutta ja mahdollisuuden elämän jatkumiseen.
Meidän on kuitenkin oltava armollisia myös itseämme kohtaan. 100 % veganismi kun on todellakin mahdotonta eikä meidän edes tulisi stressata siihen päästäksemme, edes lähelle sitä. Ympärillämme on käytössä kaikenlaisia asioita joissa on eläinperäisiä ainesosia. Ajamme autoilla jotka eivät ole vegaanisia, linja-autoilla tai polkupyörillä. Meidän vegaanien(kin) 😮 suuhun livahtaa välillä eläinkunnan tuotteita, vaikkapa jos pikaravintolan samassa grillissä on paistettu lihapihvejä että myös kasvispohjaisia pihvejä. Itse en pöyristy tästä lainkaan ja mikäli kävisin sellaisessa pikaruokaravintolassa syömässä vegaaniburgerin, who cares? Ikävämpänä näkisin asian jos tästä tuohtuneet kasvissyöjät ja vegaanit alkaisivat tuomaan siitä liian raskasta negatiivisuutta julkisuuteen kyseisen paistopaikan takia. Tulos kun saattaa olla se että ravintola lopettaa kokonaan niiden kasvispihvien tarjoamisen. Tilanne saattaa olla sellainen että erillistä steriiliä paistopaikkaa ei olisi edes kannattavaa (vielä) hankkia tai ei ole tilaa. Olkaamme siis tästä pikaruokaketjujen mukaan lähtemisestä iloisia.
Toivon myös että me vegaanit emme olisi joulupukin kaltaisia, koko vuoden virheitä kyttääviä tuomitsevia paskiaisia, vaan rakastaisimme niitäkin ketkä tekevät virheitä aloittaessaan tai jo kulkiessaan palkitsevaa polkuaan kasvissyönnin tai veganismin monimutkaisilla reiteillä. Ei inhota tai vihata ketään ihmisenä vain siksi että he eivät noudata tai eivät ehkä edes pysty noudattamaan samanlaista elämäntapaa kanssamme. Itse annoin rakkaalle ystävälleni ilman mitään mukinoita, mahdollisuuden nauttia ilman syyllistämistä jouluista kinkkurullaansa ja leikkeleitä kotona Juustolassani joulujuhlassamme. Hän kun on kuitenkin vähentänyt lihansyöntiä hurjasti. Suklaa jonka hän ostaa meille jälkiruoaksi on herkullinen vegaaninen Wiener Nougat sekä minulle joululahjaksi vegaanisia Vihreitä Kuulia 💚 Tiedän näiden olevan hänelle jo suuri myönnytys ❤️ Ehdottomuus kun ei aina palvele tarkoitustaan rakkaat ystäväni….
Tämän kirjoituksen energia saatiin tästä Vihreitä Kuulia kasvavasta pensaasta 😀
Vegaani muuten ajattelee myös itseään. MUTTA WTF? Kuinka hitossa tämä aiemmin itsestään epäitsekkyyden perikuvaksi nostattama Timo nyt kirjoittaa tällaista?? Mielestäni hyvänä esimerkkinä toimii lentokone, matkustamon ilmanpaine ja happinaamari. Happimaskien pudotessa katosta, aina happinaamari ensin itselle, ennen kuin pystyy auttamaan muita. Kellä on vegaanisen tai kasvipohjaisen ravinnon tuoma fyysinen ja henkinen vahvuus, hänellä on myös mahdollisuus auttaa muita. Minulla siis on vegaaninen happinaamari kasvoilla ja olen kykenevä auttamaan 💚💪
Ihmisen voidessa fyysisesti hyvin, ihmisellä on todennäköisesti myös vahva henkinen ote elämään.
”Baby how you feelin’? Feeling good as hell”
Baby how you feelin’? Feeling good as hell ❤️ Lizzo
Olen jo aiemmissa blogikirjoituksissani mainostanut kuinka pirun hyvään kuntoon olen 3 vuoden aikana päässyt. Tämä kolmen vuoden upea opetteluaika, kyllä opettelen vielä, on kehittänyt minua niin henkisesti kuin fyysisesti. Niin paljon että aion antaa itsestäni vielä osan maailmalle ja ihmisten hyvinvointiin – opiskelemalla liikuntaneuvojaksi ja liikunta-alalle. Haluan tuoda ihmisten elämään elämäniloa ja sen mahtavan tunteen minkä itse olen kokenut viimeisten kolmen vuoden aikana.
Me voimme vaikuttaa omaan hyvinvointiimme. Me voimme vaikuttaa lähimmäistemme hyvinvointiin. Me voimme vaikuttaa eläinten hyvinvointiin. Me voimme vaikuttaa ympäristömme hyvinvointiin. Me voimme vaikuttaa maapallomme hyvinvointiin.
”Let me tell you something, let me tell you something Right now, right now (ooh) Got a real good feeling, got a real good feeling Like there is lighting deep in my bones….”
Juustolan Elämää 