Helppo vastaus. Hyvää mieltä ja ymmärrystä toisiamme kohtaan kaikkialla ja etenkin sosiaalisessa mediassa. Ymmärrettäisiin että joku asia saattaa olla jollekin tärkeä ja kiva asia ja siitä on kiva jakaa somessa. Saattaa olla että se ei ehkä olekaan juuri sinun juttusi ja sinun tekisi siihen mieli jotain halventavaa kommentoida. Muista että aina voi siinä hetkessä miettiä, onko siihen oikeastaan pakko kommentoida mitään jos ei ole mitään hyvää sanottavaa? Ainakaan, jos tiedät että kommentointisi mahdollisesti harmittaa sitä toista. Etenkään jos tiedät että se varmasti harmittaa tai surettaa toista.

Asiallisestikin kun voi kommentoida, eikös? Sosiaalinen media on kuitenkin iso osa meidän monen elämää, etenkin nyt korona-aikaan kun kotona saamme viettää aikaa ja erilaiset somet pienentävät maailmaa. Ei tehdä tästä maailmasta ikävää kenellekään tahallisesti ja vältetään sitä edes tahattomasti. Vedetään hetki henkeä ja fundeerataan kannattaako kommenttia julkaista.

Otetaan vaikka ihonhoitotuotteet miehellä.
Olen aiemminkin blogissani kirjoitellut kosteuttavien kasvovoiteiden käytöstä tai vaikka meikkaamisesta. Itse olen käyttänyt jo vuosikausia kasvovoiteita, silmänympärysvoiteita ja kaiken maailman ihonhoitotuotteita, olenpa ajoittain innokas lakkaamaan jopa kynteni. Usko tai älä, tumma kynsilakka on tosi kätevää, se auttaa jotenkin naputtelemaan kivoja somepäivityksiä luurilla ja kohdentaa peukut luurin näppäimistölle napakasti paitsi että se on myös makeen näköstä. Siis ihan win-win.

Oikeastaan, aloin varsinaisesti ihonhoitotuotteita käyttämään vasta aikuisiän kynnyksellä, siinä vajaa viisikymppisenä! Tämähän on ollut pienimuotoinen shokki monelle, viisikymppinen kundi käyttää kasvorasvoja, whaaaat! Tiedän, tästä ajatellaan ja myös kommentoidaan usein että se on turhamaisuutta eikä ole todellakaan soveliasta miehelle. Olen itsekin tätä kohdannut ja asiasta on huomauteltu minulle. Pidän moista ajattelutapaa toooosi vanhanaikaisena ja pikkusieluisena. Ymmärrän tietenkin että toimintani saattaa vaikuttaa jonkun toisen miehen mielestä pelottavalta. No, en oikeastaan ymmärräkään. Keneltä toiselta se on pois jos minä laitan kynsilakkaa tai käytän silmänympärysvoidetta?

Ennen kuin kukaan kuitenkaan ehtii kommentoimaan että miksi sitten itse arvostelen noin muita ihmisiä pikkusieluisiksi? Enkö siis ole itsekin ahdasmielinen jos en hyväksy toisten ajatuksia? Toivon etten olisi mutta luulenpa että meissä kaikissa löytyy sitä pikkusieluista tyyppiä jonkun asian suhteen. Se että huomaako itse sen, on ratkaisevaa. Tekeekö asialle mitään ja koettaako muuttaa ajatuksiaan? Tässä asiayhteydessä en kuitenkaan pidä itseäni pikkusieluisena. Kukin saa ajatella omassa päässään minusta mitä vaan ja minulle saa jopa tulla sanomaankin MUTTA muista että joku voi loukkaantua ja pahoittaa mielensä, minäkin. Etenkin mikäli kommentoit ilkeästi jonkun sinulle tuntemattoman tekemisiä vaikkapa nimettömänä sosiaalisessa mediassa. Tuolloin pidän tällaista kommentoijaa ihan trollina, pelkurina ja kiusaajana.

Mikä muuten sitten on parasta pikku laittautumisessa? Fiilis ja itsetunto on ihan tiloissa kun tunnet itsesi huolitelluksi ja hyvän näköiseksi. Suosikkikorvikset korvissa ja tukka laitettuna. Siis näin mulla joten älä käsitä nyt väärin. Toivon että tunnet itsesi sen oloisena ja näköisenä hyvän näköiseksi, mitä juuri sinä olet. Sinun ei tarvitse eikä pidä verrata itseäsi muihin vaan voit kunhan pukeutua ja laittautua, tai olla laittautumatta, miten se tuntuu sinusta hyvältä jolloin ollaan taas win-win.

Tuollaisesta fiiliksestähän lähtee myös se kasvoissa ilmenevä, näin pimeään vuodenaikaan nähden super-duper harvinainen lihasten ja hermojen ”kouristus”, jota kutsutaan hymyksi 🙂
Hymy kun on paras sillä hetkellä nuorentava kasvojenhoitotuote ja kaiken lisäksi täysin ilmaista kaikille. Hymy muuten on myös hyvin tarttuvaa ja hymyn tapauksessahan se on vain hyvä asia eikä mitenkään vaarallista. Sanotaan että nyt kasvomaskien aikaan on turha hymyillä mutta hei, kun on oikein hyvä mieli, hymy näkyy myös ihan meidän silmistä ❤️

Hymyillään kun tavataan!
Ihanaa Uutta Vuotta 2021!!

Eikö olisikin kivaa kun joulu olisi tullut ihan vähän niin kuin yllättäen? Ainakin siis toivon että se olisi tullut mahdollisimman monelle, ihan vähän niin kuin takavasemmalta. Yllätyksenä tullut jouluaatto, ei ehkä olisi stressannut niin kovin siinä joulun alla, kuin se ehkä joitain meitä ressaa.

Stressejä on (kuulemma) hyviä ja huonoja. Itse kyllä olen tästä samaa mieltä. Ilman pientä, sitä hyvää stressiä meidän vaikkapa luennot yleisön edessä, no nykyään etänä ruudulta, niissä ei ehkä olisi sitä pientä jännitettä ja miten sen sanoisi, inhimillisyyttä just sen pikku jännän ansiosta. Se on siis varmana hyväksi.
Entäpä se huono stressi? En muuten oikein tykkää tuosta huono-sanasta. Kuka sen määrittää mikä ylipäänsä on huonoa ja hyvää? Etenkään jouluun en tahtoisi liittää tuota huono-sanaa mutta stressin siihen saattaa monikin pystyä yhdistämään, harmi sinänsä.

Minkähän takia ihmiset sitten niin stressaa jouluna tai ennemminkin joulun takia? Siitä on varmaan montakin tutkimusta ja ajatusta. Itse ajattelen että joulustressin syntymisen taustalla, kuitenkin häärii lähimmäisistä välittäminen ja rakastaminen. Niin monethan meistä tekevät joulua toisille mikä on minusta juuri sitä joulun henkeä ja tuo iloa niin monelle.

Haluaisin myös ajatella ja toivoa, että oltaisiin ja uskallettaisiin olla myös, edes hitusen, itsekkäitä. Kamalaa puhua itsekkyydestä joulun aikaan, eikö? Tiettyä itsekkyyttä ja omaan napaan tuijottelua kuitenkin vaaditaan jotta saamme myös itsellemme aikaa ja rauhaa sekä voimia. Ihan oikeasti se on tärkeätä. Näin saamme jaksamista jotta voimme jatkossakin rakastaa ja antaa itsestämme meidän lähimmäisillemme kaikkea mitä he ansaitsevat.

Tämä poikkeuksellinen aika voi myös ressata ihan jo oman mahdottomuutensa osalta, emmehän pääse normaaliin tapaan viettämään joulujuhlia tai kerääntymään normaaliin tapaan joulupöydän ääreen ystäviemme ja rakkaittemme kanssa. Olenkin koettanut tsempata instassa, twitterissä tai facessa että nykypäivänä meillä on sen miljoona erilaista tapaa pitää yhteyttä lähimmäisiimme. On whatsappia, facetimee, instasta voi katsoa frendien ja kavereiden päivityksiä ja kommentoida vaikka ihan hupsujakin sinne, on twitteriä ja linkediniä. Muistetaan pitää sitä sosiaalista verkostoa yllä myös joulunpyhinä noiden avulla ja joo, saa olla pienellä liimalla se puhelin kädessä kiinni. Mulla ainakin on kiva nähdä kavereiden ja ihan tuntemattomienkin päivityksiä eri medioissa, mitä siellä puuhaillaan ❤️ kun ei pääse tapahtumiin tai livenä näkemään.

Kaverit on tärkeitä ❤️

Ei pelkoa. En kirjoita suoraan koronasta, en ainakaan tilastoja, ei vale-informaatiota koronasta, ei hallituksen syyllistämistä, ei mitä jos joku olisi joskus tehnyt toisin…

Haluan kirjoittaa siitä kuinka tunnen, ajattelen ja kuinka koen silloin kun kaikki ei ole kohdallaan ympäröivässä maailmassa. Siitä kuinka minä tunnen.

Olen ollut aina äärimmäisen ”hyvä” sulkemaan tunteet pieneksi palloksi sisääni ja vielä uudet tuntemukset, taas yhden pallon sisään, pallon sisässä. Tunteeni ovat olleet kuin maatuskanukke (матрёшка) sisälläni, juurikin se huonompi parillinen määrä suljettuja tunteita toistensa syövereissä. Olen aiemmin kirjoittanut, kuinka olen tunteitteni käsittelyssä nykyään pystynyt löytämään jo ehkäpä sen kultaisen keskitien ja melkeinpä uskallan sanoa, että sisälläni on suljettuna nykyään vain yksi, tyhjä tunne-maatuska kerrallaan. Työtä siis vielä on. Olen siis edistynyt, en vain ulkoisesti kuntosali saavutuksissani vaan myös sisäisesti tunteitteni osalta.

Myönnän että vaikka olen ohjeistukset ottanut tosissani tämän poikkeustilan suhteen ja ymmärrän tilanteen vakavuuden, koen että tässä maailman poikkeustilassa minua, minun oma poissulkeva maatuska-tunteiluni on osaltaan auttanut. Olenkin tämän koronan painanut sinne palloon sisälleni ja elänyt omaa elämääni korona-ohjeistusten vakiintuessa täysin elämääni. Voin sanoa että itse en ole ahdistunut tästä poikkeuksellisesta maailmantilanteesta. Minulla olisi ollut kyllä ollut siihen syytäkin. Kevään suunnitelmissani kariutui useita mahtavia asioita.

Opiskeluni liikuntaneuvojaksi, johon minut valittiin opiskelijaksi, siirtyi syksylle MUTTA ei koronan takia vaan koska soveltuvia opiskelijoita ei ollut tarpeeksi kevään haussa. Tämähän ilmeni ennen vakavinta korona-aikaa, joten onni onnettomuudessa koska koulun aloitus olisi ollut mahdotonta ja sekavaa. Siis hyvä juttu sittenkin 😀

Olin jo paljon aiemmin varannut kaksikin matkaa kevääksi. Olisin päässyt tapaamaan upeaa ja lahjakasta ystävääni Mutha-Funkin DJ Aamyko Lontoon Sohoon Village Soho London ja jota Sohon viikon seikkailua Lontoon yössä olin jo odottanut pitkään.

Pian tämän jälkeen olisin suunnannut upean työkaverini Jarskun kanssa Latvian ja Liettuan seikkailuihin muutamaksi viikoksi, jota molemmat odotimme jo viime syksyn samanlaisesta matkasta lähtien. Tämän kevään itse olisin keskittynyt Liettuan kyihin ja käärmeiden elinympäristöihin ihanien kollegoideni kanssa Vilnan eläintarhasta Vilnius Zoopark

Sekä tietenkin tavata Kaunaksessa ystäväni Kotryna, Surfwax shopissa Surfwax Shop Mega Kaunas ja varmaankin saada taas mukaan pari hauskaa, aurinkoista ja pirteää reissupaitaa🌞

Näihin matkoihin liittyy siis läheisesti ystävyys ja ystävien kanssa oleminen ja heidän näkemisensä ja halaaminen, halata niitä rakkaita ystäviä kaukana muissa maissa.

Tässä saimmekin sen vastauksen siihen kuinka itse loppujen lopuksi käsittelen tätä koronaa. Kaksi sanaa. Rakkaat ystävät, teidän avullanne ❤️❤️❤️❤️

Rakkaiden ystävien avulla kestän tämän matelevan ajan, odottavan ajan, siihen asti kunnes tiedämme olevamme turvassa ja on turvallista matkustaa.
Tiedän että rakkaat ystäväni niin Sohossa kuin Vilnassa kuin Kaunaksessa, ovat turvassa kun en nyt matkusta ja se antaa minulle voimaa odottaa tulevia aikoja kunhan taas näemme. Tiedän myös että täällä Suomessa ystäväni ovat turvassa kun emme näe ja haluan että myös he ovat onnellisia. Tällaiset asiat antavat minulle voimaa jaksaa vaikeiden aikojen yli.

Tämä kirjoitus auttoi paljon itseäni ja tunteitteni käsittelyä. Sisälläni ei ole puristettua tunnepalloa enää, ei yhtäkään….

Mitäkö kaipaan eniten?

Halausta, sitä läheisyyden tunnetta rakkaan ystävän, läheisen kanssa. Kaipaan läheisyyttä ja halausta ihan hirveästi… Se on rankkaa…
Pysykää turvassa, ihanat ja rakkaat ystäväni ❤️❤️❤️

Ja kunhan korona on ohi niin Let’s Get Physical😘

Onko olemassa juuri sitä oikeata asiaa mistä iloita? Mitä hittoa tarkoittaa edes oikeista asioista iloitseminen? Mitä ihmettä oikeastaan on iloitseminen?

Omalta kohdaltani voin sanoa että minulle parhaimmat ilon aiheet nykyään ovat ystävieni onnistumiset.

Tunnustan. Taas. Mikäli mennään joitain vuosia taaksepäin, joskus niinkin on hyvä tehdä että huomaamme kehityksemme tai ehkä sen taantumisemme, niin omat iloitsemiseni olivat huomattavasti itsekkäämpiä. Oikeastaan ei ehkä niinkään tarkoituksellisesti. En vain juurikaan nähnyt kuin oman itseni peilissä. Nykyään peiliini mahtuu muitakin kuvajaisia. Onneksi.

Tänään hän, kenestä kirjoitin aiemmassa blogikirjoituksessani, ihana ystäväni sai kuulla aivan upeita uutisia, joiden myötä sydämessäni läikähti lämmöstä, aivan kun olisin itse saavuttanut samalla jotain. Olen siis nii’iin onnellinen hänen puolestaan ja niistä mahdollisuuksista mitä hänelle nyt avautuu. Hän on tämän ansainnut.

Omien opiskelujeni alku siirtyi harmittavasti ensi syksylle, kevään hakuun ei riittänyt riittävästi soveltuvia hakijoita. Se harmitti. Harmittaa.

Mutta.

Tänään tapahtui kuitenkin niin paljon muutakin kuin VAIN minulle rakentuneet hidastetöyssyt suunnitelmiini.

Ystävälläni (muillakin ystävilläni) elämä etenee ja se antaa todellakin uskoa että minun opiskelujeni hidastetöyssyt silottuvat nopeammin, kuin lumihiutaleet sulavat maahan osuessaan Etelä-Suomen nykyisessä talvessa.

Muistakaa rakkaat ystäväni. Me emme ole yksin tässä maailmassa. Emme lähimainkaan. Me voimme löytää itsellemme suurta voimaa ystävistämme ja heidän onnistumisistaan.
Tämän ei kuitenkaan tarvitse olla yksisuuntaista tietä. Sinä ja minä, voimme olla myös voimavara ulospäin ja mielestäni se olisi toivottavaakin. Rakkaudella ja välittämisellä kaksisuuntainen maantie on tarpeeksi leveä meille ja läheisillemme.
Muistetaan kuitenkin että maantiellä liikkuu muitakin. Iloitkaamme meille tuntemattomienkin onnistumisista ❤️
Nimetkäämme tämä maaliskuun 3. päivä Ystävämme Onnistumisen Ilonpäiväksi ❤️

“Born by the river, I’ve been going through change
Light as a feather, finally on my way
All my life been wasting time, for what? oh-oh
But right now we’re living like there’s no yesterday” Best Time’s Right Now. Lance & Linton

Tänään 25.2 kerroin sosiaalisessa mediassa Carly Rae Jepsenin biisin I really, really, really like you myötä kuinka paljon välitän ystävistäni. Välitän todellakin. Rakastan teitä ystäväni.

Toivoisin niin että me kertoisimme paljon useammin läheisillemme kuinka paljon todellakin rakastamme toisiamme. Emme tarvitse kuuluisaa ystävänpäivää siihen. Sanassa RAKASTAN ei ole mitään pelättävää. LOVE. Englanniksi muutama kirjain vähemmän mutta kuitenkin niin voimakkaita kirjaimia tiettyyn järjestykseen laitettuna, äidinkielestä riippumatta.

I love you. Kuulostaa ehkä jenkkihapatukselta. Ei, ei se ole sitä. Se on sanoja ja kirjaimia tietyssä järjestyksessä, jotka kertovat välittämisestä. Tärkeässä, rakastavassa järjestyksessä. Äidinkielestä riippumatta.

Minä olen sellaisessa onnellisessa asemassa tällä hetkellä että olen löytänyt ihanan ystävän, kuka ymmärtää ja tukee minua sekä neuvoo minua, raskaissakin asioissa. Ihmeellisissä ja minua pelottavissa asioissa. Kuuhun liittyvissä asioissa. Siihen taivaalla olevaan tärkeään asiaan.

Olen suunnilleen 40 vuotta sulkenut asioita sisääni. Itkeminen tai tunteiden näyttäminen on ollut minulle heikkouden osoitusta. En aikoinaan itkenyt edes isäni hautajaisissa. Isäni, Ykä, joka todellakin oli elämäni supersankarini Evon Riistantutkimusasemalla. Eikö hän olisi ansainnut kyyneltä pieneltä pojaltaan? Olisi todellakin mutta sitä kyyneltä ei tirahtanut minulta, pieneltä Timolta. Timolta, joka osasi jo hyvin pienenä sulkea tunteet pieneen suljettuun palloon syvälle tiukasti sisäänsä.

Kovan kuoren ylläpitäminen on ollut päällimmäisenä elämässäni. Miksi? Miksi ihmeessä? Aivan turhaan.
Täytän ensi kuussa, maaliskuun 14 päivä 53 vuotta. Olen fyysisesti elämäni kunnossa. Olkapäät erottuu, t-paita päällä näytän seksikkäältä. Näyn ulospäin pelkästään hyvinvoivalta ja lihaksikkaalta.
Olen kuitenkin vasta nyt, vasta nyt oppinut tuntemaan.

Olen oppinut itkemään. Ilosta. Surusta. Rakkaudesta.
En ole surullinen vaikka osaankin itkeä. Päinvastoin olen iloinen, että osaan itkeä ja uskallan itkeä vaikka joku näkisikin. Se on vapauttavaa. Paljon voimauttavampaa kuin leveä selkä tai voimakas käsivarsi.

Kiitän siis sinua elämä. Kiitän sitä että Redissä vegaaniburgeria syödessämme löysin ystävän, kuka ymmärtää. Kuka kuuntelee minua ja kelle uskallan kertoa pelkojani. Kuka myös ohjaa minua. Kuka on vahvempi kuin minä. Kiitos.

Kiitos ihana elämä. Tätä kirjoittaessani itken. Olen silti iloinen ❤️

Oma mielipiteeni on että eteenpäin, jos se tuntuu oikealta. Muutos ihan vaan pelkästään muutoksen vuoksi ei kuitenkaan ole välttämättä järkevää.
Kannattaa myös muistaa sanonta ”Ei se vaihtamalla parane”.
Tuo viimeksi mainitsemani sanonta ei muuten kaikessa päde, ei ollenkaan. Tämän olen omakohtaisesti kokenut niin työpaikkojen kuin ihmissuhteiden suhteen. Tästä viimeksi mainitusta anteeksi jos joku ex-puolisoni tätä lukee ja ole hyvä vaan, jos joku ex-puolisoistani löytää tästä sen tärkeän kohteliaisuuden😉

Nyt keskityn kuitenkin hieman helpompiin, en todellakaan niin tulenarkoihin aiheisiin kuin ihmissuhteisiin, vaan ennemminkin itsensä kehittämiseen tai innostamiseen muun elämän kautta.
Tämä on helppoa. Ihmeessä syöksy vaan uuteen ja ihmeelliseen. Kehitä itseäsi. Löydä sitä kautta uusia puolia itsestäsi. Haasta itsesi. Älä jää paikallesi makaamaan.
No noita riittäisi mutta oikeasti, monella ja painotan sanaa monella tavalla, voit kyllä kehittää itseäsi.
Oikeasti, itsensä haastaminen, tapahtuu se sitten miten hyvänsä, on upeata!
Hyppää vaikka benjihyppy jos siltä tuntuu. Voin sanoa että se on oikeasti syöksy sinne ihmeelliseen tunteeseen. Hyppäsin itse Etelä-Afrikassa, Bloukransin sillalta maailman korkeimman siltahypyn 216 metriä köydessä ja olen vieläkin, en vain hengissä vaan tälläkin hetkellä vielä täpinöissäni tästä!

Aika monella meistä on joskus käynyt mielessä ne timmit vatsalihakset tai että hauikset olisivat kondiksessa ja muuta diipa daapaa aina olkapäiden tykinkuulista sinne sopivan pyöreään peppuun. Nehän saa halutessaan tiettyyn pisteeseen asti, ihan vaan funtsimalla mitä siellä keittiössä laittaa lautaselle kun vaikkapa palaa mainostauolta katsomaan Rillit Huurussa -sarjaa (mun suosikki) tai menemällä sinne salille ja lenkille liikkumaan. Nuo kaikki ovat hyvinkin suositeltavia vaihtoehtoja.

Miettikää kuitenkin myös sitä yhtä osaa meissä, joka kaipaa yhtälailla kehittämistä ja huomiota. Se on todellakin seksikäs asia, jopa seksikkäämpi kuin se hauberi tai peppu.
Se on meidän päämme ja siellä asuva älykkyys. Purrrrr!
Mikä hauskinta, sen treenaaminen on loppujen lopuksi aika helppoa. Voit treenailla omaa mieltäsi melkein missä vaan ja milloin vaan, vaikka bussissa istuessasi, jos sitä vertaa vaikkapa maratonille treenaamiseen.
Otat vaan kirjan, luet ajatuksella ja nyt tarkkana, luet sitä pidemmälle kuin vain sen 140 merkkiä mikä Twitterissä toimii. Luet vaikka tuntuisikin vähän pahalta mutta kuten voimaharjoittelussa tunnustetaan nykyään, sinne failureen eli uupumukseen asti ei tarvitse joka kerta mennä. Lue edes kuitenkin se 5 sivua ja sano minun sanoneen, lopulta hyvän kirjan ollessa käsissäsi et huomaakaan kun se 15 ja 50 sivua on mennyt. Se on upea tunne.
Itse olen aina rakastanut kirjoja. Rakastanut niiden tuoksua. Minulla on nykypäivänäkin lukunurkkaus Juustolani kirjastossani missä ahmin kirjoja matelijoiden elämästä, luonnonsuojelusta tai liikuntaravitsemuksesta kertovia opuksia.

…tai vaikkapa viimeksi uudelleen taas lukemaani, aivan ihana Osa Johnsonin kirja!

Entäpä mitä sitten ajattelen opiskelemisesta ja eritoten opiskelemisesta aikuisemmalla iällä? Onko siitä mitään hyötyä? Onhan monella kuitenkin mukava työpaikka ja duunit ja päivät menevät rutiinilla ja vaikka vasemmalla kädellä?
Mikäli sellainen sopii sinulle ja rakastat elämääsi, anna palaa tätä vanhaa polkua. Sehän just on sinulle hyväksi mutta mikäli olet sitä tyyppiä (kuten minä) että haasteettomat päivät, käyvät jossain vaiheessa raskaaksi niin siihen on ratkaisu. Ei, heti ei tarvitse lyödä duunissa avaimia pöytään ja lähteä kassan kautta kotiin. Koeta ennen sitä – opiskelemista vaikka työn ohessa, mikäli se ajankäytöllesi ja jaksamisellesi sopii. Opiskele vaikka ihan täysin muuta mitä oma työsi on tai sitten omaa ammattitaitoasi tukevaa opiskelua. Kumpikin kannattaa.
Itse olen opiskellut työn ohessa koko ikäni, enemmän tai vähemmän, jonka uskon olevan nuorekkuuteni salaisuus. Olen opiskellut ympäristötieteitä, tuhertanut iltalukiossa, kehittänyt itseäni luonnonsuojeluun liittyvillä opiskelulla… Nyt teen tällä hetkellä, täysin oman alani ulkopuolista opiskelua eli liikunta-alan teorian opiskeluja. Ihmisen anatomiaa ja fysiologiaa etäopiskeluna XAMKissa eli Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa ja Jouni Korhosen pirteitä nettiluentoja💪

Viimeksihän jo kuitenkin mainitsin että minulle on tulossa haastattelu opintoihin, eräässä toisessa opinahjossa, jännittävää ja mitä siitä seurasi?

Tämä opiskeluhan ei ole lainkaan kaukana omasta elämästäni tällä hetkellä eikä eritoten ajatellen nuoruuttani. Olenhan koko ikäni tuntenut liikunnan ja urheilun omakseni, niin suorittajana kuin valmennettavana olemisella.
Nyt pääsen opiskelemaan just sitä!! Mahtavaa!!

Kuinka näissä harrastuksissani ja töissäni asiat sitten mahdollisesti yhdistyvät? Yllättävänkin moni asia kietoo näitä ja minua yhteen. Ympäristötieteiden opintojen myötä ilmastonmuutoksen ja maapallomme tilanne on mielessäni syventynyt ja juuri siihen liittyen tulen opiskelemaan myös ravitsemustieteitä. Opiskella asioista mitä me syömme. Miksi meidän kannattaisi koettaa syödä sellaisella tavalla (edes välillä tai edes maistaa) että syömisellämme olisi positiivinen ympäristöllemme ja itsellemme, tai ainakin vähemmän kuormittava vaikutus. Täytyyhän meidän kuitenkin syödä, onhan se kivaa puuhaa, yhdessä tai ihanan ystävän kanssa joten miksemme söisi niin että siitä hyötyisi ympäristö, me ja tulevaisuus.

Näiden tulevaisuudessani lisäämieni tietojen myötä, voin toivottavasti olla mukana parantamassa ihmisten hyvinvointia sekä parantamassa toisten ihmisten fiilistä ja hyvinvointia. Oikeanlaisella sopivalla liikunnalla, ihmisen fyysinen kunto kohentuu ja yhtäkkiä onkin voimia ajatella omaa ympäristöään, on voimia hymyillä, jolloin vaikutus on kuin pyörivä lumipallo. Uskon että kyseinen hymyilevä ihminen levittää myös omaa hyvinvointiaan ympärilleen. Ihan jo omalla säteilevällä olemuksellaan. Näin ehkäpä ympäristövaikutukset muuttuvat tämän ihmisen esimerkin myötä hänen lähipiirissään positiivisiksi. Fyysisesti ja henkisesti hyvinvoiva ihminen kun jaksaa välittää myös ympäristöstään, luonnosta ja läheisistään.

Tällainen ei voi siis olla mitään muuta kuin win-win tilanne joka näkyy kuvasta🙂

Itse siis tulen lähiaikoina hyppäämään uuteen ja ihmeelliseen, monessa asiassa.
En kuitenkaan voi sanoa etteikö jännittäisi ja vähän pelottaisikin. Ihan kuin siinä benjihypyssä mutta sen jälkeen, awwww!

Voin ilokseni kuitenkin sanoa että voimabiisini tällaisessa tilanteessa on, kuten Instan stooreihinkin eräs ilta laitoin, Jannika B ja Kuu Kukkuu joka juuri nytkin soi tätä kirjoittaessani aamuyöllä klo 3. Se saa mut nauramaan ja vähän itkemäänkin tietokoneeni näppäimistölle ❤️

”Kolkuttaa muutokset ovella
Tää onni pelottaa,
Mitä jos se katoaa?
Valvottaa, maailma kutittaa,
Se saa mut nauramaan, uuteen uskomaan
Jos pilvet tippuu ja pääni irtoo,
Sen otan takas kyytiin mun kainaloon
Ei pakkopaitaa, ei kultareunaa
Mut pakosuunnitelmaa en tee”

Kohti siis uusia ja jännittäviä onnistumisia! ❤️

Otsikkoon vastaus on – TODELLAKIN!

Kannattaa siis maistaa uutta ruokaa tai pukeutua toisin kuin normaalina maanantaina tai ihan mitä vaan muuta jännää! Toki noihin liittyy pikkuiset rajat ja tuskinpa minun tarvitsee tässä alkaa selittämään kannibalismin haittapuolista tai puistossa popliinitakissa kommandona kuljeskelusta, eihän?

Vaikkapa seuraavista esimerkeistä voi koettaa löytää jotain jännää!

– Olit sitten lihansyöjä tai sekasyöjä, ole päivän tai pari kasvissyöjä tai vegaani. Edes se päivä tai edes vaikka lounaan verran.

– Tykkäät pukeutua vähän harmaampaan tai huomaamattomampaan. Laita kuitenkin joskus sinne kauppareissulle värikkäämpää päällesi ja ihan niin rajusti että näyt sieltä kuuluisalta kaivolta kotiin asti.

– Pidät normaalisti parransänkeä mahdollisten tonnikalajämien kera (eikä siis välttämättä sellaista Dressman-miehen parransänkeä) niin ajeleppa joskus leukasi sileäksi ja käytä sen jälkeen tai ihan muuten vaan aamuin illoin upeita Sea Spa Products ihonhoitotuotteita, ihan alkuun kasvoillesi tai vaikka kropallesi. Tätä suosittelen ehdottomasti!

– Haluat normaalisti käydä kaupassa ostamassa sen makkarapaketin ilman turhia höpinöitä ihmisten kanssa. Joku kerta hakeudutkin ihan tarkoituksella kauppoihin ihan sosiaalisiin aikoihin ja heittäydyt juttelemaan tyystin ventovieraitten kanssa vaikkapa maailman menosta. Tutustut vaan rohkeasti kaikenlaisiin ihmisiin!

– Olet mahdollisesti ennemmin sohvaperuna ja uskot että vähäinenkin fyysinen työ riittää kunnon ylläpitämiseen niin hei, joku ilta tai aamu, joogaat, meditoit tai ihan vaan teet ulkona takapihalla hengitysharjoituksia, käyt kävelyllä ilman mitään syytä tai treenaat vaikka salilla. Vanha juttu mutta tekeminen aktivoi.

– Kurkkaa siis peiliin ja mieti hetken, katsooko sieltä sellainen kaveri mitä arvostaisit henkisesti ja fyysisesti, mikäli tulisitkin ulkopuolisena tapaamaan itseäsi. Hommahan saattaa näyttää hyvältä mutta jos tuntuu että voisihan sitä jotain tehdä, niin ei muuta kuin hommiin!

Esimerkkejä olisi vaikka kuinka ja noista yllä olevistakin halutessaan löytää kaikenlaisia yhdistelmiä.

Joku saattaa, ehkä, kuvitella että hakisin noilla jonkinlaista vastakkainasettelua. Ei suinkaan sillä johan Eput laulavat että antaa kaikkien kukkien kukkia vaan. Kasvimaailmassa(kin) kun on niitä huomaamattomia ja sitten niitä värikkäitä ja huomiota herättäviä. Ne kaikki ovat tärkeitä ja tarpeellisia. Molempia tarvitaan luonnossa ja kummankin kaltaisia tarvitaan yhteiskunnassa. Eikä meidän kenenkään tarvitse toki koko aikaa olla riikinkukkoja tai soidinväreissä tai edes tikissä.
Mielestäni tärkeintä on se että tiedät kenen takia teet mitä sitten ikinä teetkään – tärkeintä on se että voit hyvin. Älä myöskään turhaan mieti mitä maailma sinusta ajattelee, jos et syökään vaikkapa lihaa tai tykkäät julkaista somessa selfieitä.

Mies, tee siis asioita itsesi vuoksi ja mikäli koet jonkun mahdollisesti olevan sinulle hyväksi, niin tee sellaista elämässäsi. Jatka sellaisia asioita mitkä tuntuvat hyvälle ja antavat voimaa. Olen varma että näiden uusien asioiden myötä löytyy virtaa monelle muullekin uudelle asialle. Pikkuisen lisää uudenlaista aktiviteettia päivittäiseen menoon, enkä tällä tarkoita pelkästään että pitää bodata sali-habaa vaan vaikkapa opiskelun tuomaa itsevarmuutta uuden tiedon myötä tai uusiin tilanteisiin heittäytymistä. On yllättävää kuinka selkäranka suoristuu, hartiat asettuvat oikeille kohdilleen ja se ehkä hitusen hakusessa oleva itsetunto, kohenee kohisten 💪

Yksikin uusi juttu tai edes yritys tehdä jotain jännää, saattaa muuttaa koko viikon tai jopa loppuelämän kulun parempaan.

Ihanaa viikkoa kaikille ja koitetaan tällä viikolla kulkea selkä suorana, hymyillä ja jutella ihmisille. Koitetaan sitä jotain uutta ja jännää. Minun tarkoitus on päästä opiskelemaan tämän viikon haastattelun myötä, koulutuksellisesti ja ammatillisesti minulle melkoisen uudenlaista asiaa 💪 Se on jännittävää ja ah, niin piristävää!

Tsemppiä ja selkään taputuksia siis meille kaikille!