Uskomatonta. Olen nyt katsonut dokumentin The Game Changers 4 kertaa!
Sehän on dokumentti kasvissyönnistä ja siitä voiko kasvissyöjä olla urheilija (plant-based athlete)?
Helppo vastaus – totta kai voi olla! Vai voiko?

Vastaus ei kuitenkaan ole ihan yksiselitteinen sillä siihen vaikuttaa moni asia. Eikä vähiten oma viitseliäisyys. Urheilija tai yleensä vaikkapa ahkera kuntosalilla kävijä, yleensä laittaa itselleen tavoitteita ja tavoitteiden saavuttamiseksi ei useinkaan ainoastaan yksi osa-alue riitä.
Halutessasi lihaksia tai hyvää fyysistä kuntoa, täytyy harjoittelun olla riittävän tehokasta ja oikein kohdistettua sekä tasapainotettua aina niin tärkeän levon kanssa SEKÄ ravinnon suhteen.
Pullalla tai mäkkärin ruoalla ei pitkälle pötki, eikä siis ihan sananmukaisesti pihveillä tai lihaa syömällä. Suosittelen välttämään näitä suuremmissa määrin, vaikka silloin tällöin se kärkkäri (grillimakkara) varmasti houkuttaa. Minuakin edelleen 😮 vaikka 3-vuotisjuhla vegaanina onkin pian!

Takaisin dokumentin pariin.
The Game Changers on herättänyt tunteita, eikä vain minuun Arnold fanina mutta myös asian parissa ei niin paljon olleiden keskuudessa. Suurimmaksi osaksi onneksi todella positiivisesti. Twitterissä olen lukenut mieluisia twiittejä kuinka ihmiset ovat dokkarin myötä kallistuneet kasviksien suuntaan ja onpa joissakin twiiteissä jopa vegaaniksikin harkittu siirtyvän 🌱👍

Inhoan lauseen aloitusta sanalla mutta.
Mutta jotkut vegaanituttavani ovat kritisoineet rankasti dokumenttia siitä, että se nostaa vain huippu-urheilijat jalustalle ja ihannoi ihmisen suorituskykyä tai paheksuvat erektion parantumista ohjelmassa (suomeksi siis: vegaanilla stondaa kovemmin). Vink vink! 😘
Okei. Ymmärtäisin jos lihan-puputtajat olisivat etenkin viimeksi mainitusta kateellisia (niin kuin varmaan ovatkin) mutta miksi ihmeessä dokumentissa nämä asiat häiritsevät vegaaneja?
Uskon että sinä blogini vegaani-seuraaja jo arvaatkin mikä tässä kokonaistilanteessa häiritsee?
Dokumentissa kun ei painoteta tuotantoeläimien kohdalla olevista epäkohdista, siitä mitä kärsimystä yhä useammalle tuntevalle eläimelle aiheutuu aina vaan kasvavan lihansyönnin myötä. Se on kuitenkin tärkeä asia.

Olen henkilökohtaisesti ollut itse myös hieman samankaltaisen kritiikin kohteena kuin mitä dokkariin yhdistetään..
Minulla on pian 3-vuotisjuhla vegaanina. Tuolloin kolme vuotta sitten suurin motiivini oli oman fyysisen sekä henkisen terveyden sekä hyvinvoinnin parantaminen. Henkinen puoli oli alkanut kiinnostamaan yhä enemmän joogan ja meditaation parissa. Mielessäni pyöri koko ajan voinko vaikuttaa ympäröivään maailmaan ihan vaan sillä mitä ruokalautasella olisi. Spoiler: KYLLÄ voi vaikuttaa. 
Pääasiallinen ajatukseni tuolloin oli kuitenkin hyvin itsekäs eli vegaanisella ravinnolla (kuten vegaanin tuolloin vielä hyvin suppeasti käsitin) parantaisin terveyttäni entisestään.
Tästä 3-vuoden takaisesta aloitusmotiivista johtuen vegaanisuuteni ei ole vieläkään eikä ollut alkaenkaan oikeanlaista vegaanisuutta joidenkin mielestä, koska en alkanut vegaaniksi VAIN eläinten takia…
WTF! Lentokoneessakin laitetaan happimaski ensin itselle…
Hyvin nopeasti aloittaessani syömään täysin kasvispohjaisesti (vegaanisesti) niin jo muutaman kuukauden päästä ymmärsin kuinka hyödyllistä tämä on itselleni, samalla tajusin myös siitä kuinka paljon enemmän siihen elämäntapaan liittyy.
Ja hei, nykyään jopa uusimmat nyrkkeilyhanskani ovat vegaaniset Venum Challenger hanskat!

Joten ihan rauhassa vaan!

Nyt ennen kuin kaikki käsittävät väärin, herkkä aihe, niin ymmärrän että tuotantoeläinten kärsimyksistä tulee puhua ja turkiseläinten järkyttävän pienten elintilojen kuvauksia tulee olla näkyvissä ja ihmisten tietoisuudessa. Arvostan ihmisiä jotka näitä laittavat meidän kaikkien nähtäväksi niin kauan kuin asia ja tapahtumat pysyvät todellisina.
Näiden esittäminen ei vaan yksinkertaisesti ole minun juttuni, eivätkä ne olisi tuoneet tuohon dokumenttiinkaan mitään lisävaikutusta. Uskon vakaasti että tässä tilanteessa päinvastoin.
Olen sivutyöltäni, voisin sanoa puhetyöläinen eli luennoin paljon suojelutyöstä luonnossa (kyykäärmeen suojelu on sydäntäni lähellä) sekä eläinten hyvinvoinnista hyvin erilaisissa tapahtumissa kuin myös ihmisen hyvinvoinnista. Voin siis sanoa että tapaan HYVIN erilaisia ihmisiä niin maaseuduilla kuin kaupungeissa.
Pitää siis osata ”käyttäytyä”. Monet ihmiset, siis paino sanalla monet asettautuvat heti puolustuskannalle mikäli keskustelu alkaa sillä että olet murhaaja koska syöt lihaa! Lainsäädännöllisesti asia ei edes ole niin. Haa, noin siis keskustelu etenisi eli ei siis kovin hyvin. Ihminen kun hyvin nopeasti sulkee silmänsä ikäviltä asioilta.
Tähän dokumenttiinkaan ei siis olisi ollut hyödyllistä laittaa kauhuelokuvaa tuotantoeläimistä, kaikella on siis oma paikkansa joka on hyvä muistaa.

Dokumentissa kerrotaan että voit olla tikissä, kuten vaikkapa minä ⬆️ 😉vaikka et popsi pihvejä tai kananrintaa. Mikäli ihminen näkee jostain asiasta että se hyödyttää häntä, ihminen todennäköisemmin alkaa noudattaa tällaista linjaa elämässään. Dokumentin The Game Changers tapauksessa, mikäli en olisi jo vegaani niin hitto taatusti olisin nyt.
Niin kuin tiedän nyt dokkarin nähneiden jättäneen lihan pois lautaselta ja ostaneen kauramaitoa. Mahtavaa!
Tämä dokkari on siis ollut hyvä alkusysäys monelle ja mistäpä tiedämme vaikkapa nämä nyt siitä innostuneet, olisivat ensi vuonna vegaaneja! ❤

Elokuva tuo todella paljon itsellenikin muistikuvia aiemmasta omasta urheiluajastani. Kilpailin maantiepyöräilyssä, radalla, hiihdossa, triathlonissa, maastojuoksussa ja missä vaan missä oli kilpailua ja fyysisen suorituksen tuomaa mielihyvää. Viihdyin myös runsaasti kuntosalilla ja voimaharjoittelu oli minulle mieluista, johon tietenkin liittyi runsas eläinproteiinin saanti kananmunien, pihvien, kanan ja tonnikalan muodoissa. Tuolloin 80- ja 90-luvulla oli kaikenlaiset sheikkereihin laitettavat proteiinilisät ainakin itselleni aika tuntemattomia. Elokuvassa esiintyvät urheilijat olivat myös tottuneet vanhanaikaiseen ajatukseen, että eläinproteiini on se juttu menestykseen ja tuloksiin, lajissa kuin lajissa. Aivan kuten itsekin tuolloin ajattelin.
Dokumentissa käydään läpi eri urheilijoiden kautta kasvispohjaisen ja myös vegaanisuuden tuomia hyötyjä urheilutuloksiin tai ihan elämäänkin, siitä miten loppujen lopuksi pieni muutos elämässä tuo positiivisia asioita moneen asiaan.

Suosittelen todellakin elokuvan katsomaan ajatuksella. Tarkoitukseni ei ole tuputtaa kasvissyöntiä tai veganismia, ei todellakaan. Totta puhuen minulle on aika sama mitä juuri sinä syöt koska sehän on sinun asiasi. Minun juttuni ei ole myöskään syyllistäminen tai kauhukuvien näyttäminen lihansyönnin syyllistämiseksi. Teen omaa juttuani, noudatan vegaanista elämäntapaa, olen siis vegaani eläinten puolesta, joka tuo minulle niin fyysisesti kuin henkisestikin elämäniloa ja pidän kunnostani huolta. Mikäli joku, edes yksi ihminen, havaitsee somesta tai täältä blogista, minun elämästäni pikkiriikkisiä sopivia paloja omaan elämäänsä, se on enemmän kuin hienoa!
Saa kopioida!

Ei tarvitse olla huippu-urheilija noudattaakseen vegaanista ruokavaliota.

Ei tarvitse olla kovatuloinen noudattaakseen vegaanista ruokavaliota.

Ei tarvitse olla huippukokki noudattaakseen vegaanista ruokavaliota.

Tarvitsee olla vaan tahtoa pitää ympäröivästä maailmasta ja itsestään huolta.

Tämä vuosi minulla on mennyt loukkaantumisten korjailuissa, olen se tapaturma-altis kaveri. Yllättävää on ollut se, kuinka moni on jaksanut miettiä, onko esimerkiksi tapaturmainen polvikierukkani repeämä johtunut vegaanisuudesta? Yksi asia myös hieman hämmästyttää, aikoinaan ei kukaan kysynyt loukkaannuinko katolta pudotessani siksi että söin lihaista makkaraa?
Urheilutaustan omaavana pystyn lukemaan kroppaani melko hyvin ja pystyn vertaamaan nykypäivän loukkaantumisia aiempiin kuntoutumisiin loukkaantumisten jälkeen, ennen vegaanista elämäntapaani. Kuntouduin viime kevään polventähystyksestä alle oletetun hoitoajan, säntillisen kuntoutukseni ansiosta. Se ei olisi onnistunut, ellei minulla olisi ollut hyvää lihaskuntoa jaloissani ennestään sekä fyysistä suorituskykyä millä tilannetta korjata, nykyisellä lihaskunnolla jonka pääasiassa olen rakentanut nykyisen vegaanisen elämäni aikana.
Kuntoutusharjoitteet leikkauksen jälkeen, nehän eivät tietenkään voi olla sitä viimeiseen toistoon asti vietyä äärimmäistä The Rock -harjoittelua, mutta kuntoutuminenkin vaatii tietyn palautumisajan säännöllisistä harjoitteista, jotka etenkin kuntoutuksen alkuvaiheessa voivat olla rankkoja. Vegaanisella ravinnolla palautumiseni on ollut helpompaa ja vammojeni korjautuminen on ollut nopeampaa. Palautuminen toimii siis samoilla säännöillä kuin raskaampienkin harjoitteiden kanssa. Nukun hyvin, aineenvaihduntani toimii hyvin ja mieli on korkealla!
Hyvä resepti!

Toki saa herkutella! Jäätelö tai suklaa on välillä ihan sallittua. Olen joskus instassakin laittanut kuinka hauskaa on olla aikuinen kun voit aamulla, sille tärkeimmän aterian suosituksille välillä antaa piupaut ja syödä epäterveellisesti. Tavaksi sitä ei kuitenkaan kannata ottaa.

Nyt erinäisten kropan korjausten lomassa, kuten kevään polventähystyksen kuntoutuksen jälkeisenä aikana ja nyt odotellessa olkapään remonttia, on ollut ja on taas aikaa kunnon aamiaiselle. Aamiaiseen minulla on kuulunut koko elämäni enemmän ja vähemmän puuro. Kunnon rauhassa hauduteltu kaurapuuro! Nam!
Tämän aamuisen tavan opin äidiltäni, Viiviltä ja hyvä oppi olikin. Kaurapuuron hyödyistähän löytyy nykyään lukuisia tekstejä, joihin yhdyn täysin. Sanotaanpa sitä jopa trendiruoaksikin. Vau!
Treenipäivinä (nyt kuntoutustreenipäivinä) pyrin aina kaurapuuron nauttimaan aamulla, sillä siitä saa mainion boostin aamutreeneihin ja ilman sitä raskasta painoa vatsassa.
Puuroon en juurikaan mitään vegaanisia proteiinilisiä laita, mutta olit sitten vegaani tai et, sekin mahdollisuus on erilaisilla proteiinilisillä. Itse haluan nauttia puuron puurona, lisukkeiksi marjoja tai pähkinöitä.

Entäpä se herkuttelu? Miten se osuu tähän kaurapuuron ylistykseen?
Helposti. Kaurapuurosta voit tehdä puolukkaista tai mustikkaista lisäämällä tekovaiheessa puolukkamehua ja nyt tulee hauska juttu – kaakaota! Mitä, suklaapuuroa aamiaiseksi? Uskomatonta kyllä, ruokalusikallisella kaakaojuomajauhetta puuron maku ja väri ovat hauskoja. Eikä tämä pikkuinen lisäys todellakaan tuo mukanaan sitä suklaalevyn kalorimäärää annokseen. Todellinen win-win siis kuituineen päivineen.
Mieli ja masu tykkää!

Tänä aamuna ulkoiltuani koirieni Ella Doukian ja Viljan kanssa myrskyisessä jokirannassa, puuronautintoni asettaa maanantain siihen ”oikealla jalalla heräämisen” kategoriaan😊
Tein klo 5:00 aamujumpan jonka jälkeen laitoin mannapuuron muhimaan puuhellalle! Mannasuurimoista tehty mannapuuro, kaurajuomaan tehtynä kuten muutkin puuroni, on niin pehmeätä ja herkullista. Tämä puuro siis asettuu siihen herkkukategoriaan mutta ei nyt onneksi aivan siihen suklaalevyn rinnalle kuitenkaan. Mannasuurimothan muuten ovat raffinoituja jolloin jyvien kuorikerroksia on poistettu ja kuten kaikki tiedämme, kuorien myötä häviää niitä ah niin tärkeitä vitamiineja ja hivenaineita sekä tietenkin kuituja. Tämä asettaa tämän puuroon sinne herkkuihin.
Mannapuuroon – nyt etusivu uusiksi – rauhassa haudutettuun ja pehmeään, kun laitat sen kaakaojuomajauheen ihan vaan ruokalusikallisen valmistusvaiheessa, niin herkku on todellakin siinä. Etenkin hieman jäähtyneenä ja jopa kylmänä, päihittää mennen tullen tylsän suklaapatukan!
Tänään maanantaina laitoin tekovaiheessa puolet peruskaurajuomaa ja puolet baristakaurajuomaa – tulee aivan häkellyttävän hyvää!

Nyt on aika nautiskella aamiaisella suklaista mannapuuroa ja nauttia ihanaa Pupa-kahvia http://www.kavapupa.lt/en/pupa/ jota toin mainiolta Liettuan matkaltani.

Ihanaa maanantaita siis kaikille, nautiskelkaa, herkutelkaa ja kannattaa muistaa, se paljon puhuttu ja tärkeä terveellisyys, ei sulje pois sitä etteikö elämästä voisi nauttia myös aamiaisella❤️

Pre-surgery kuntoutusta, post-surgery kuntoutusta ja kuntoutusta ihan muuten vaan, sitä on ollut tämä vuosi. Wow!
Tänään keskustelin leikkaavan osaston koordinaattorin kanssa ja marraskuun lopulla on odotettavissa olkapään ja hauiksen kanssa melkoista temmellystä leikkurissa. Vanhojen kolhujen paikkaamista ja silottelua. Odotan kyllä leikkuria kovasti ja kuten instassa olen marissut, tekisi mieli jo käsipainojen ja tankojen kanssa päästä painimaan.

Pääsimme ortopedin kanssa hyvään lopputulokseen suunnitellessamme tähystystä ja mikä tässä lämmittää mieltäni, pääsen sitten sen ajankohdan tullessa, jo heti seuraavana päivänä liikuttamaan kättäni. Ei siis mitään 4 viikkoa kantositeessä käden kanssa. Awwwww yeaaahh!!
Leikkuriin asti fysioterapeuttien parissa ylläpidämme olkapääni ja käsivarteni (ja tietty ihanan hauikseni❤️) massaa ja voimaa yllä parhaamme mukaan. Tällöin kuntoutuksen aloitus ei lähde nollasta, käyttämättömän käsivarren kanssa.
Totta puhuakseni, niin päteviä ja toimivia sekä vaihtelevia harjoituksia noilla vastuskuminauhoilla pystyy tekemään niin silti… Olen näitä verkassa käyttänyt pitkään mutta, silti tahtoisi jo taas enemmän. No, sellainen se ihmismieli on.

Lähden nyt (taas) tälle tielle kyllä positiivisin mielin ja kovalla tsempillä. Pääsen kivuista eroon, nyt todella elämääkin häiritsevistä säryistä, sillä joudun olemaan sairauslomalla töistäni ja kyllähän säryt yöuiniakin ajoittain katkaisee.
Mikä luo myös positiivisuutta tulevaan, on viime toukokuun polven tähystys ja polvikierukan korjaus. Siinä tehtiin Porvoon HUSsin kirurgian polilla huippu duunia ja nopeasti. Mainioitten fyssareiden ohjeiden ja todellakin säntillisen oman kuntoutuksen myötä, olen itsestäni niiiiin ylpeä, kuntouduin polven suhteen reilusti alle kuntoutus odotusten keskimääräisestä ajasta.

Ou jeeee!

Kaikille käy kommelluksia ja vahinkoja, se on selvä. Toisille vähän enemmän ja rajummin. Joitain jopa sanotaan tapaturma-alttiiksi. Itse kuulun tuohon viimeisimpään, enkä ole edes itse itseäni tuohon luokitellut vaan ystäväni, työtoverini ja lääketieteen ammattilaiset. Kaikki täydellä sydämellä ja huolenpidolla. Toipuessani tässä vieläkin hieman polven tähystysleikkauksesta ja nyt odotellessani olkapään ja hauiksen tähystysleikkausta (tapaturma-altis, miten niin?) oli mahtavaa seurata Dohan 2019 yleisurheilun maailmanmestaruuskisoja ja todellakin, kisojen seuraaminen oli ja on motivoivaa omien vammojeni suhteen. Miksikö? Seuratessani näitä upeita urheilijoita, heidän tarinoitaan, en voi muuta kuin kunnioittaa niitä menestystarinoita ja heidän henkistä voimaa loukkaantumisten jälkeen. Mikäli urheilija jonkun pysäyttävän vamman jälkeen, nousee maailman huipulle niin aivan varmasti minäkin nousen Juustolan huipulle!

Kasaan juuri kirjaamiani tuloksia polven kuntoutumisesta ja pian ne analysoituani, voin täällä niitä pohtia. Aivan varmasti myös pohditaan sitä, kuinka tärkeä osa tässäkin kohtaa elämässäni on ollut ihanilla koirillani, Viljalla ja Ella Doukialla ❤️