Tapaturma-altis Timo. No jep.

Kaikkea on sattunut ja tapahtunut, työtapaturmia, myrkkykäärmeiden puremia vapaa-ajan töissä, polvikierukoiden (monikossa) pamahtamisia, olkapään rikkoutumisia, parit hauiksen katkeamiset, takareiden napsahdukset fillarilla, parit auton alle jäämiset, katolta tippumisia etc. etc.
Huh. Mistä tällainen kohellus kumpuaa?

No tietenkin ensi kommentit kohellukseen ulkopuolelta kuultuna olivat ADHD tai yleensä jonkinlainen keskittymishäiriö ne pyöri ihmisten mielissä. Itse en ollut asiaa pohtinut sen kummemmin, kunhan mennyt ja touhunnut.

En muuten pidä ajattelutavasta, jota monesti kuulee ”no, mä oon nyt vaan tällanen adhd” joka mielestäni ilman diagnoosia, vähättelee koko keskittymishäiriötä tai sen oikeasti tuomia haasteita ihmisen arkeen, koska usein lausahduksen kuulee vitsinä tyystin diagnosoimattomilta ihmisiltä.
Nyt suuri kiitos oman asiani selvittämisestä kuuluu työpaikkani Korkeasaaren Helsingin Työterveyden lääkärille. Häneltä sain lähetteet Lääkärikeskus Aavaan psykiatriseen tarkastukseen.

Tästä olin suunnattoman iloinen, käymmehän ihan perusterveystarkastuksissakin, joten eipä tämä sellaisesta mitenkään eroa. Olisikin jo aika päästä eroon stigmoista kuten ”ooksä jotenkin hullu kun tällaiseen joudut” tai ”eiks sua pidetä hulluna kun tollasta, älä nyt ainakaan kellekään siitä kerro” mikäli käyt terapiassa tai psykiatrisissa tarkastuksissa.

Mitäkö Aavassa sitten tehtiin? Kaikkea kivaa, juttelin avoimesti, niin kuin aina menneisyydestäni ja nykyisyydestäni, aiemmasta päihteiden käytöstä, urheiluajoistani, isäni kuolemasta ja ihan kaikesta. Käynnit olivat todella rauhoittavia ja oli mielenkiintoista olla niinkin syväluotaavassa tarkastuksessa, ei aina niissä fyysisissä vaan myös ihan yhtälailla henkisen puolen tarkastuksessa. Näiden jutteluiden jälkeen tunsin itseni sisäisesti todella varmaksi ja hyvinvoivaksi.
Käymme kuntotesteissä missä mitataan, vaikka liikkuvuutta tai lihasvoimaa tai mittauttamassa verenpainetta eikä tunnu missään. Olisi siis ihan yhtä tärkeätä käydä psykiatrisessa tarkastuksessa, ilman että se leimaisi meitä mitenkään huonommiksi.

Toivonkin että läheisemme, ystävämme ja terveydenhuoltomme rohkeasti juttelisi aiheesta, mikäli tuntee että joku lähellä oleva olisi avun tarpeessa.
Tiedän, ehkäpä suomalaisessa kulttuurissa tällainen on liian lähelle tunkemista. Itse olen ajatellut, että tallainen on välittämistä ja rakkautta.
No, minä nyt halaankin kyllä tosi helposti ja pidän kosketuksesta.

Pienenä sivuhuomautuksena, jota pidän tosi suloisena, voin kertoa ihan yleisluontoisesta arviosta kuka olisin, oli eräällä matelijatutkimusmatkalla Baltiassa. Siellä eläintarha kollegani arvuuttelivat mitä kansalaisuutta olin ollut heidän ensi arvionsa myötä?
Oli ihanaa kuulla se, että minua pidettiin – kanadanranskalaisena ❤️
Ei siis englannin aksentin takia vaan puheliaisuuteni takia, itsevarmuuteni, avoimuuteni ja iloisuuteni sekä halailujeni ansiosta.
Nyt ei sitten pidä käsittää väärin, olen ylpeä suomalaisuudestani juuri tällaisena kuin olen. Ehkäpä kuitenkin pidän tietynlaisten stereotypioiden tahtomattomasta rikkoutumisesta myötäni.

Olen huiman kiitollinen isälleni Ykälle, hän otti minua ihan pienestä pitäen maastotutkimuksiin teerien soitimille tai metsästysreissuille, Evon Riistantutkimusasemalla kansainvälisten biologien porukkaan tai vaikkapa Ilkka Koiviston kanssa saaristoon lintututkimuksiin. Huolimatta siitä, että isäni menehtymisen takia yhdessä olomme jäi vain muutamiin lapsuuden vuosiini, sain upeita vaikutteita tulevaan elämääni.
Olen myös kiitollinen äidilleni Viiville, kuka yksinhuoltajana kannusti minua viemään piirroksiani taidenäyttelyihin, huolehti kilpaurheiluaikojeni huollosta, tarvikkeiden hankkimisesta ja vaikka mistä. Kiitos!

Ei mutta HEI! Mitä siellä Aavassa psykiatrisessa arvioinnissa sitten saatiin diagnoosiksi?
No, tässä se on alla ihan luettavaksi😀

psykiatrinen tarkastus

Nykytila (status)
Pt on kontaktissa miellyttävä, sujuva ja aktiivinen, koostunut ja jäsentynyt. Ilmeikäs ja eloisan oloinen, mieliala kuvautuu eutyymisenä, ei menifestiä ahdistuneisuutta.

Suunnitelma
Tällä käynnillä ei nouse esiin mitään selvää psykiatriseen oireenmuodostukseen tai neuropsykiatrisiin piirteisiin viittaavaa. Vaikutelmana, että pt:lla saattaa olla jossain määrin haasteita rajata, säädellä innostumistaan tietyissä paikoissa ja kuunnella omaa jaksamistaan.

Lopuksi:
Ei havaittavissa psykiatrisen hoidon tarvetta, päätetään arviointijakso.

Eikä tämä muuten ole tähän jäänyt, tälläkin hetkellä Coronarian kuntoutuspalveluissa, aina niin kannustavan Pipsa Metsalun opissa, opettelen tuota boldattua osuutta.

Minä olen siis hyvissä käsissä ja voin hyvin ❤️

Ihanaa kevättä🌞