Nyt on siis kevät ja eka lukukausi opiskeltu Pajulahden Liikuntakeskuksessa.
Miltäkö opiskelu on nyt tuntunut?
Voin kyllä iloisesti sanoa, että on tuntunut hyvältä. Uuden oppiminen on aina ollut itselleni tärkeätä ja piristävää. Liikunta-alalla en ole koskaan työskennellyt, vaikka nuorena maantiepyöräilyn tai triathlonin aikaan ala vilahti usein mielessä, eikä vähiten haaveissa tietenkään ammattilaispyöräily. Toki fyysisten ominaisuuksieni, lähinnä kestävyysominaisuuksien osalta tämä oli todellista haaveilua mutta, minulla on onneksi haaveilulihakset olleet aina vahvat!
Nyt kuitenkin sitten ollaan liikunta-alaa opiskelemassa, joten ei ne haaveet kaatuneet, vaikka hetkeksi unohtuivat ja himmenivät. Aina kannattaa pitää vanhojakin haaveita hengissä. Yllätyksiä elämässä tulee, vieläpä usein tällaisia hyviä yllätyksiä.
Itselläni on vahva liikuntatausta, kilpaurheilussa kuin kuntoiluharrastuksessakin ja aikoinaan eri lajien valmentajilta, pyöräily-, uinti- tai painonnostovalmentajilta saadut opit ovat mielessä. Osa perusasioista on pysynyt luonnollisesti samankaltaisina tähän päivään vaikkakin, paljon ovat asiat kehittyneet vuosien aikana liikunnan ja valmennuksen saralla. Yllättävän vähän kuitenkin, ajatellen vaikkapa alla olevan kuvan kirjan tietojakin, kirja on vuodelta 1958 ja jota nuorena lueskelin innolla.
Olen eläintieteen parissa joutunut monesti omaksumaan uutta tutkittua tietoa ja olen iloinen, että kykenen ottamaan uutta tutkittua tietoa vastaan, sekä vaihtamaan ajatuksiani uudenaikaiseen tietämykseen. Huolimatta siitä, että olisin ehkä joitain asioita märehtinyt vuosikausia.
Mikä sitten opiskelussa on sitä parasta?
No kyllähän lähipäivät Pajulahdessa, LAT19 opiskelijakavereitten ja koko oppilaitoksen oppilaiden näkeminen ja tutustuminen uusiin iloisiin ihmisiin, opettajien ja ohjaajien tsemppaus ja väsymätön tiedonjakaminen meille opiskelijoille, on jotain niin huimaa!
On ollut jousiammuntaa, vesijumppaa ja sauvakävelyä, tanssiliikuntaa sekä tikuttamista. Metsäjoogaa ja toiminnallista urheilua. Potkukelkkailua ja luistelua ja hiihtoa. Vaikka ja mitä!
Nyt kesälomalla sauvakävely ja ehdottomasti toiminnallinen urheilu minulle uudempina lajeina, ovat pysytelleet säännöllisesti viikoittaisissa harjoitteluissani.
Liikuntamuotoni ovat siis laajentuneet opiskelujen myötä ja pidän sitä tärkeänä rikkautena, ajatellen tulevaisuuden liikuntaneuvojan uraani. Varmasti löydämme mukavaa yhdessä tekemistä ja kullekin sopivaa liikuntaa.
Liikunnan kun ei tarvitse olla hampaat irveessä tehtyä hikiliikuntaa eikä liikunnan mittarina tarvitse pitää sitä, kuinka kovaa harjoittelun lopuksi oksennetaan. Tärkeintä on, että liikumme oman fiiliksemme mukaan.
On myös hyvä muistaa, että ihan vaan liikuskelemalla, saavutamme enemmän kuin silloin tällöin täysiä menemällä.
Kaikki liikunta on hyväksi ja kun tunnistamme oman lähtötasomme, se oma miellyttävä liikuntatapa varmasti löytyy. Muistetaan myös, ettemme turhaan vertailisi itseämme ja suorituksiamme muiden suorituksiin vaan keskitymme siihen omaan hommaan.
Kivaa liikuskelua sulle koko kesäksi ja muistetaan ottaa rennosti ja nauttia kesästä🌞
Juustolan Elämää 