Hauskaa Joulun aikaa ja myös hauskaa herkuttelun aikaa, sillä sitähän joulun aika on (sen rauhoittumisen lisäksi). Joulu on myös hyvää aikaa blogin kirjoittelulle.
Itselläni on neljäs vegaaninen joulu ja koen herkuttelevani aivan samoin kuin aikoinaan sekasyöjänä ja maitotuotteiden suurkuluttajana. Kaiken lisäksi minulla on nyt joulukuussa vegaanijuhlapäivä eli Veganniversary jolloin 3 vuotta, WOW, kolme vuotta täyttyy vegaanina 🌱 Onneksi Olkoon minä🌞

Tähän juhlapäivään, siis ei varsinaisesti jouluun vaan vegaaniuteni juhlaan liittyen, mieleeni herää ajatuksia siitä mitä tämä elämäntapa oikeastaan on tai minkälaisena sen muut ihmiset näkee.

Vegaanihumputus. Vegaanihössötys. Ituhippeily.
”Miesruoasta kieltäytyvä sivaripelle” (näin muuten on minusta päätelty) ja tämä päättely on sinänsä erinomaisen hauska koska olen armeijan alikessu ja siellä railakkaan linkkiryhmämme ylpeä johtaja 😃 ja mitä hittoa edes on ”miesruoka”?
Tähän liitetään siis usein tuntemuksia että se olisi jopa jonkinlainen kultti tai ohimenevä hullutus mutta nykyään, onneksi asian yleistyessä se aletaan ymmärtää ihan normaalina asiana yhä useamman ihmisen elämässä ❤️

Mikä tai kuka tai millainen on oikeasti vegaani? Kysymys joka herättää usein enemmän kysymyksiä kuin vastauksia, siis ihan vegaanienkin keskuudessa. Kuinka kukin mieltää veganismin omalla kohdallaan? Kuinka vegaani kokee toisen vegaanin omassa mielessään?
Mielestäni vegaani on sellainen kuka tuntee aitoa rakkautta eläimiin. Hän kokee myös vastuuta ympäristöstään sekä osaa rakastaa muita ihmisiä ja osaa ja uskaltaa yrittää ymmärtää heitä.
Vegaani on sellainen kuka on päättänyt elää maailmassa jossa eläimiin kohdistuisi mahdollisimman vähän ihmisen suunnalta sellaisia asioita, jotka johtaisivat siihen että eläimet kokevat tuskaa tai surua.
Eläinten tulisi siis saada elää omaa elämäänsä ilman fyysistä tuskaa joka aiheutuu liikunnan puutteesta, elää elämäänsä ilman masennusta luonnollisen valon vähyydestä. Eläinten tulisi saada kokea lähimmäisenrakkautta, oman lajinsa läheisyyttä ja lämpöä.
Eläinten ei tulisi joutua tuntemaan surua menettäessään lähimmäisensä tai kokemaan kuolemanpelkoa  – ihmisen omien itsekkäiden mielihalujen myötä.

Nyt ajattelemisen aihetta. Tuossa luettelemani asiat voisi lukea mistä tahansa ihmiselle kohdennetuista hyvinvointioppaista. Itse asiassa en todellakaan ymmärrä miksi näitä hyvinvointioppaita ei voida yhdistää meidän kaikkien eläinten keskuuteen yhteisesti. Ihmisten hyvinvointikouluttajat paasaavat ihmisten liikunnan vähyyden aiheuttamista ongelmista kehossamme ja mielessämme. Auringonvalon tarpeesta ja metsäkävelyn terapeuttisesta tärkeydestä ihmiselle. C’mon!!

IHMISELLÄ on voimakas elossapysymisen vietti ja halu elää ja kokea hyviä asioita mahdollisimman pitkään elämässään.
ELÄIMELLÄ on voimakas elossapysymisen vietti ja halu elää ja kokea hyviä asioita mahdollisimman pitkään elämässään.

Ei mitään eroa niin kuin huomaat joten siis

MEILLÄ on voimakas elossapysymisen vietti ja halu elää ja kokea hyviä asioita mahdollisimman pitkään elämässämme.
😘
Vegaani sisäistää asiansa myös niin että hänen omien toimintojensa ympäristökuormitus olisi mahdollisimman vähäistä. Näin vegaani myös toimii epäitsekkäästi omaa ihmiskuntaansa kohtaan taatessaan ihanalle maapallollemme jatkuvuutta ja mahdollisuuden elämän jatkumiseen.

Meidän on kuitenkin oltava armollisia myös itseämme kohtaan. 100 % veganismi kun on todellakin mahdotonta eikä meidän edes tulisi stressata siihen päästäksemme, edes lähelle sitä.
Ympärillämme on käytössä kaikenlaisia asioita joissa on eläinperäisiä ainesosia. Ajamme autoilla jotka eivät ole vegaanisia, linja-autoilla tai polkupyörillä.
Meidän vegaanien(kin) 😮 suuhun livahtaa välillä eläinkunnan tuotteita, vaikkapa jos pikaravintolan samassa grillissä on paistettu lihapihvejä että myös kasvispohjaisia pihvejä. Itse en pöyristy tästä lainkaan ja mikäli kävisin sellaisessa pikaruokaravintolassa syömässä vegaaniburgerin, who cares?
Ikävämpänä näkisin asian jos tästä tuohtuneet kasvissyöjät ja vegaanit alkaisivat tuomaan siitä liian raskasta negatiivisuutta julkisuuteen kyseisen paistopaikan takia. Tulos kun saattaa olla se että ravintola lopettaa kokonaan niiden kasvispihvien tarjoamisen. Tilanne saattaa olla sellainen että erillistä steriiliä paistopaikkaa ei olisi edes kannattavaa (vielä) hankkia tai ei ole tilaa. Olkaamme siis tästä pikaruokaketjujen mukaan lähtemisestä iloisia.

Toivon myös että me vegaanit emme olisi joulupukin kaltaisia, koko vuoden virheitä kyttääviä tuomitsevia paskiaisia, vaan rakastaisimme niitäkin ketkä tekevät virheitä aloittaessaan tai jo kulkiessaan palkitsevaa polkuaan kasvissyönnin tai veganismin monimutkaisilla reiteillä. Ei inhota tai vihata ketään ihmisenä vain siksi että he eivät noudata tai eivät ehkä edes pysty noudattamaan samanlaista elämäntapaa kanssamme.
Itse annoin rakkaalle ystävälleni ilman mitään mukinoita, mahdollisuuden nauttia ilman syyllistämistä jouluista kinkkurullaansa ja leikkeleitä kotona Juustolassani joulujuhlassamme. Hän kun on kuitenkin vähentänyt lihansyöntiä hurjasti. Suklaa jonka hän ostaa meille jälkiruoaksi on herkullinen vegaaninen Wiener Nougat sekä minulle joululahjaksi vegaanisia Vihreitä Kuulia 💚 Tiedän näiden olevan hänelle jo suuri myönnytys ❤️
Ehdottomuus kun ei aina palvele tarkoitustaan rakkaat ystäväni….

Vegaani muuten ajattelee myös itseään. MUTTA WTF? Kuinka hitossa tämä aiemmin itsestään epäitsekkyyden perikuvaksi nostattama Timo nyt kirjoittaa tällaista??
Mielestäni hyvänä esimerkkinä toimii lentokone, matkustamon ilmanpaine ja happinaamari. Happimaskien pudotessa katosta, aina happinaamari ensin itselle, ennen kuin pystyy auttamaan muita.
Kellä on vegaanisen tai kasvipohjaisen ravinnon tuoma fyysinen ja henkinen vahvuus, hänellä on myös mahdollisuus auttaa muita.
Minulla siis on vegaaninen happinaamari kasvoilla ja olen kykenevä auttamaan 💚💪

Ihmisen voidessa fyysisesti hyvin, ihmisellä on todennäköisesti myös vahva henkinen ote elämään.

”Baby how you feelin’? Feeling good as hell”

Olen jo aiemmissa blogikirjoituksissani mainostanut kuinka pirun hyvään kuntoon olen 3 vuoden aikana päässyt. Tämä kolmen vuoden upea opetteluaika, kyllä opettelen vielä, on kehittänyt minua niin henkisesti kuin fyysisesti. Niin paljon että aion antaa itsestäni vielä osan maailmalle ja ihmisten hyvinvointiin – opiskelemalla liikuntaneuvojaksi ja liikunta-alalle.
Haluan tuoda ihmisten elämään elämäniloa ja sen mahtavan tunteen minkä itse olen kokenut viimeisten kolmen vuoden aikana.

Me voimme vaikuttaa omaan hyvinvointiimme.
Me voimme vaikuttaa lähimmäistemme hyvinvointiin.
Me voimme vaikuttaa eläinten hyvinvointiin.
Me voimme vaikuttaa ympäristömme hyvinvointiin.
Me voimme vaikuttaa maapallomme hyvinvointiin.

”Let me tell you something, let me tell you something
Right now, right now (ooh)
Got a real good feeling, got a real good feeling
Like there is lighting deep in my bones….”

Tämä vuosi on todellakin mennyt kiitollisissa ja opettavaisissa merkeissä kuntoutumisieni parissa ja olen oppinut myös todella paljon omasta kropasta korjailujen myötä sekä myös suomalaisesta terveydenhuollon järjestelmästä.
Ortopedien tekemät taitavat ihmeteot ja fysioterapeuttien korvaamaton apu kuntoutusvaiheissa, työterveyshuollon minulle antama suuri tuki tämän vuoden aikana
Paikallisen Loviisan terveyskeskuksen ihmistä ymmärtävä toiminta on ollut kuntoutumiseni pohjana.
Suomalainen terveydenhoito sekä siihen liittyvän tukiverkoston kuten Kela toiminta ja sen virkailijoiden päätöksenteon nopeus ja joustavuus sekä sen henkilökunnan ymmärtäväisyys ansaitsevat myös omat halauksensa.
Nämä kaikki vahvistavat kyllä käsitystäni siitä että asiat ovat Suomessa ihan hiton hyvin!
Esitän tässä siis suurimmat ja nöyrimmät kiitokseni hymyn kera edellä mainituille.
Toivotan huimasti tsemppiä uuteen vuoteen 2020!
Keep up the good work!💪

Tiedän että monet ajattelevat samoin kuin minä, teitä edellä mainittuja tahojen palveluita arvostetaan todella paljon mutta kuten tiedämme, niitä kiitoksia kun harvemmin tuodaan julki. Siellä niitä kiitoksia kuitenkin leijuu.

Nykypäivän sosiaalisen median pahoinvointia seuratessa voisi kuvitella kuitenkin aivan toisin. Toivoisin että suomalainen(kin) osoittaisi rohkeasti ympäröivälle omalle maailmalleen MYÖS sen oman pienenkin hyvänolon jota päivästään löytää, mikäli siellä somessa on muutenkin ahkerasti päivittelemässä.
En tarkoita etteikö niitä kurjiakin juttuja voisi sinne ladata myös, toki.
Tiedän myös että somessa usein ne päivitykset ”Eniten vi****aa kaikki” tai ”Tiedättekö tunteen kun taas päivä oli niiin p*****stä” saavat usein eniten liketyksiä ja kommenttiosioon tsemppejä. Ymmärrän myös niiden lukemisesta saadun mielihyvän, onhan se ehkä nastaa saada tukea omille harmaille ajatuksilleen ja parasta on jos vielä muillakin nähtävästi menee niin sanoen vi***ksi.

Monella some saattaa olla se tärkein tai jopa ainoa väylä purkaa tuntojaan, mikä sosiaalisen median hyödyksi laskettakoon.  Some on siis yhteydenpitoon mainio paikka. Toki sen ei soisi olevan kenellekään se ainoa sosiaalisen elämän ylläpitäjä. Mikään kun ei korvaa hetkeä kun hymyilet kadulla tuntemattomalle ihmiselle joka hymyilee takaisin tai kun halaat ystävää tai vaikkapa juuri tutustumaasi ihmistä ihan lähikaupassa. Uskon että tuo toinen ihminen silloin jatkaa hymyn viestinviejänä katua eteenpäin. Sellaista lumipalloefektiä me tarvitsemme, hymyjen lumivyöry kun ei aiheuta tuhoa vaan päinvastoin rakentaa sitä hyvinvoivan mielen lämmintä lumilinnaa.

Ollaan siis somessa mutta ollaan myös ihmisten ilmoilla ja uskalletaan rohkeasti näyttää tunteemme ja kehua toista, nostaa juuri ne lämpimät ja iloiset tunteet molemmissa todellisuuksissa päällimmäiseksi. Kyllä, somekin voi olla todellista elämää.
Harmittavasti some kyllä myös antaa mahdollisuuden purkaa suoraan ihmisen pahaa oloa hyökkäävästi muita kohtaan. Vuosien varrella some onkin kehittynyt niin että ihmiset kuvittelevat siellä olemisensa olevan kuin aikoinaan Ruotsin risteilyillä. Siellä taxfree-putelin tyhjennyttyä se kaikkein hellyttävinkin nallekarhu-isukki repi paidan päältänsä viimeistään illan buffetissa twerkatessaan housuitta suklaavanukkaassa tai se pullantuoksuisinkin kotiäiti lähetti pullopostilla mielenosoituksellisesti tangansa merille. Mikä tapahtui risteilyllä jäi myös risteilylle.
Somen kanssa tilanne on aika sama kuin noilla risteilyillä. ”Mitä kirjoitin someen jäi myös someen” on monen ajattelutapa. Tiedoksi, se muuten JÄÄ verkkoon tavalla tai toisella. 90-luvulla laivasekoiluista ei kuvakaappauksia otettu.

Somessa ikävä kommentti esitetään usein tavalla jota harva kasvokkain ikinä ilmaisisi. Twitterissä vaikkapa pystyy tuottamaan hyvin loukkaavaa tekstiä 140 merkillä, ei käytetä edes omaa nimeä, sekoitetaan vaan tahallisesti pakkaa.  Mikä huolestuttavinta, disinformaation eli tahallisesti levitetyn, väärän tiedon julistaminen on yleistynyt huolestuttavalla tavalla. Tahatontakin se voi toki olla mutta monesti niin tapahtuu tahallisesti jotta aiheutettaisiin suoranaista sekasortoa kansan keskuuteen. Tieto on yleensä negatiivista ja tarkoituksella paha mieltä aiheuttavaa. Siihen kun liitetään tahallinen väärinymmärrys, niin soppa on valmis. Tällaisen tiedon leviäminen ja siihen liitettynä mukaan rikkinäinen puhelin ja nykyään voisikin sanoa, rikkinäinen some, vaikuttaa moneen asiaan ja myös itse ihmiseen.
Mikä surullisinta, se lisää ihmisten pahoinvointia luomalla epäuskoa tulevaisuuteen sekä lisäten yksilön tunnetta ”En mäkään voi varmaan sitten onnistua kun kaikki on muutenkin pilalla”😪Sellaisen ajattelutavan lisääntyminen sosiaalisen median myötä, ei edistä kenenkään asiaa ja elämänlaatua.

Seuraavan kerran kun olet aikeissa kirjoittaa aiheesta kuin aiheesta hieman mieli kireällä, pirullinen ilme kasvoillasi tietäessäsi että tekstisi lyö kovaa toista ihmistä, niin mieti pääministerimme Sanna Marin sanoja ”Eikö teitä hävetä”. Nämä hyvät sanat kun sopivat moneen tilanteeseen.

Tee siis siinä pirullisimmassa hetkessäsi hetki jotain muuta. Halaa koiraa. Halaa kaveriasi. Halaa vaikka telkkaria. Syö banaani poikittain tai hengittele syvään hetki. Mieti sitten viestiäsi, kannattaako sitä laittaa eteenpäin… Yleensä tulet toisiin ajatuksiin.

Minut muuten luokitellaan yltiöpositiiviseksi kaveriksi😀 joka kyllä näkynee minun somepuuhailuissa. Tuo on siis niin totta ja olenkin hitsin ylpeä siitä arvonimestä. Minulta on usein kysytty että eikö minua vi***a milloinkaan tai enkö voisi olla edes joskus harmissani jostakin?
Varmasti noitakin hetkiä minullakin on mutta kun minun aivoni toimivat niin että tuollaisten muutamien ikävien nanosekunttisten välähdysten aikana alan jo keskittymään asian hyviin puoliin.
Olen erittäin itsetietoinen, myös sopivasti narsistinen (niin ne kaikki narsistit sanovat…) joten en koe että asiat tapahtuisivat minua vastaan vaan lopulta (paino sanalla lopulta) ne tapahtuvat minun hyväkseni. Silloin ne ikävätkin asiat kääntyvät hyväksi, jolloin niihin aiempiin ongelmiin on helpompi keskittyä koska – ne ovat muuttuneet hyviksi! Puffff! Voin siis jatkaa kohti uusia onnistumisia!

Anna Abrey laulaa muuten just biisissään Ayo, minun kirjoittelun taustamusana ihanasti –
”Jos sää näyttää harmaalt,
niin se on harhaa
Joo, kesämieltä ei oo vaan tarpeeks jee”

Muistakaamme vielä myös tämä
”I think like a proton, always positive” joka on mainiosta elokuvasta Chopsticks ja aina ihana Mithila Palkar ❤️

Ollaan siis hyviä ja kannustavia toisillemme, niin sosiaalisessa mediassa kuin tosielämässä. Somessakin kannattaa ennemmin virtuaalisesti halata kuin hyökätä.
Ihanaa joulua ja uutta vuotta rakkaat lukijani❤️

Nykyään sairaaloissa on mukavaa suuret luontoaiheiset valokuvaseinät ja hakeudunkin mielelläni niiden kuvien antamaan hyvään tunnelmaan (saa myös kivan selfien!). Odotustiloissa nautin myös keskusteluista vieraiden ihmisten ja kohtalotoverien kanssa, enpä nyt ihan yhteisölliseksi näitä kokoontumisia sanoisi mutta toki niissä samoilla asioilla ollaan kaikki joka varmasti avaa kielenkantoja itse kullakin herkemmin. Nytkin koin mukavia keskusteluhetkiä aikaisin perjantaiaamuna.

Perjantai 13. päivä… Leikkaus edessä… Jännittääkö?
Itse asiassa ei jännittänyt, kumma kyllä. Oikeasti. Toki tämä ei ollut ensimmäinen kerta minulle, tässä kun taas aika lyhyenä aikavälinä minua taas korjataan vielä paremmaksi. Paras jännityksen laannuttajani kun yksinkertaisesti on luottamus leikkaaviin ortopedeihin ja hoitotiimiin HUS Porvoossa.
Aiemmista kirjoituksista voi lukea polveni menestystarinaa toukokuun 2019 jälkeen, joka kyllä valoi uskoa siis tähänkin perjantain 13. päivän hetkeen.

Jälleen tämä aamu ja tämän tärkeän aamun suunnitellut toimenpiteet sairaalassa ennen leikkausta sujuivat tosi jouhevasti. Aikataulu meni eteenpäin sovitusti ja jopa niin nopeasti etten meinannut ehtiä painamaan someen tilanteiden vaihtumisesta päivityksiä 😀
Olen muuten tosi kilpailuhenkinen. Sen todistaa viimeistään todeksi se että verenpainemittaukseen psyykkaan itseäni saadakseni huipputuloksen. No, se ei oikeastaan ole, tai ei ainakaan pitäisi olla, mikään peruskuntokauden kuntopyörätestin kaltainen kunto mittaus tai no, minulla se tuntuu sitä olevan… Tässäkin paineen tositilanne tsekattiin sitten vasta nukutuksessa, jolloin en ollut piiskaamassa itseäni mittarin näytölle huipputuloksiin.

Itse nukutus – on hieno tunne. Nautin jostain syystä siitä odottavasta tunteesta, siitä narkoosin odotuksesta kun kohta mennään syvälle eikä vaan meinata. Arvostan myös näitä anestesialääkäreitä ja -hoitajia hyvin paljon. He säätelevät potilaan unta ja sen syvyyttä haluamallaan tavalla. Todellisia satumaailman ulkopuolelle livahtaneita nukkumatteja ja nukkumaijoja siis! Nautin siitä tunteesta että nukahdan ja sinä aikana olkapäälleni ja hauikselleni tehdään ortopedien toimesta ihmeitä.
PUF! Kuvittele mielessäsi taikasauvan heilahdus ja taikurin savunpöllähdys ja heräät usean tunnin päästä ihan oudosta paikasta, ”uudella” olkapäällä ja hauiksella.
Ihan Harry Potter -meininkiä. Tai kuin pujahtaisit Bifröstin, palavan maailmojen välisen sateenkaarisillan kautta Asgardiin. Vau!
Toden sanoakseni, noin on käynyt kyllä minulle työpaikan pikkujoulujenkin jälkeen, jolloin tequila on ollut narkoosia avustamassa ja paikatkin ovat olleet yhtä hellänä kuin leikkauspöydällä olisi ollut 😃

Heräämö. Heräämö kutsuu.

Olen tottunut kipuasteikolla arvioitsija, eikä vähiten rakastamieni myrkkykäärmeiden ansiosta, johtuen niiden antamista kipakoista suudelmista. Korkein luku 10 on minulla tullut tähän mennessä suuren pohjois-thaimaalaisen naaraspuukyyn syvästä puremasta (Trimeresurus gumprechti)🐍 joihin lukuihin ei näissä leikkauksen jälkeisissä hetkissä olla (onneksi) koskaan päästy.
Olkapää ja käsivarsi heräämössä tuntuivat tutuilta ja melko hyviltä eikä ainoastaan maukkaan kipulääkityksen ansiosta vaan myös heräämön ihanan henkilökunnan ansiosta. Heille runsaasti halauksia❤️
Ihmisen nukutuksesta herätessä, on vaikea päästä kartalle, huoli on suuri siitä menikö kaikki hyvin, oliko komplikaatioita ja saatiinko paikat ylipäänsä kuntoon?
Sillä hetkellä heräämön hoitohenkilökunta on rauhoittavalla ja asiantuntevalla käytöksellään erityisen tärkeässä asemassa. Ihan jo alkavaa paranemista ajatellen. Mikäli normaalina kotiaamuna on tärkeätä herätä oikealla jalalla ja hyvillä mielin, kuinka tärkeätä se onkaan ihmiselle nukutuksen ja leikkauksen jälkeen.
Minä heräsin todellakin oikealla jalalla tai paremminkin sanottuna, heräsin oikealla olkapäällä. Sain heti nukutuspöpperöstä selvittyäni tilanneselvityksen, selkeällä selostuksella ilman lääketieteellistä vaikeasti ymmärrettävää jargonia. Heräämiseni tapahtui mielestäni hyvin nopeasti ja sujuvasti. Sekavahkossa torkkumoodissa olin ainoastaan puolisen tuntia jonka jälkeen kävimme leikkauksen tapahtumat läpi ja pohdimme jo myöskin jatkohoitoa sekä sain myös kattavan paketin myös kirjallisena mukaan. Onhan tuossa suurella todennäköisyydellä muisti vielä katkolla. Ei kuitenkaan tälläkään kertaa huonoa oloa, ei pahoinvointia joten olikin aamiaisen tai oikeammin lounaan aika.
Nyt tulee näin vegaanilta leikkauspotilaalta SUURET KIITOKSET 💚 Aamiainen tai oikeammin lounas oli vegaaninen!! Voiko paraneminen siis paremmin alkaa!

Tällaisten operaatioiden jälkeen tarvitaan saattaja ja autokyyditsijä, heille minulta suuri kiitos.
Lisäksi tulee olla myös potilaalle seuraavaksi vuorokaudeksi seuraa ja kuten kuvasta näkyy, turvallista seuraa minulla riitti eli työkaverini Jarsku alias Sisar Hento Valkoinen ja tietenkin myös ihanat ja valppaat koirani Vilja (kuvassa) ja Ella Doukia ❤️

Lauantaina, siis päivä leikkauksen jälkeen, sain poistaa haavalaput ja odotin tätä kovasti, mielenkiintoista nähdä mistä sitä pienimuotoista ihmettä on menty taikomaan olkapäähäni. Kolmelta suunnalta sinne mentiin kahden taitavan ortopedin voimin.
-hauiksen tenotomia (bikeps-jänteen katkaisu)
-akromioplastia/subacromiaalinen dekompressio
-narkoosimanipulaatio…. HUH!
Lauantaina sain jo aloittaa ihan kevyillä liikkuvuusharjoitteilla pitämään olkaa ja koko kättä vähän liikkeessä, sen minkä kivulta pystyy sillä niitäkin löytyy. Onkin tärkeätä pitää fiilis korkealla vaikka olkaa särkee (no ei ihme) ja hauis kramppaa tai unet ovat ainoastaan 2-3 tunnin mittaisia.

Mielenkiintoista puuhaa kuitenkin kaiken kaikkiaan taas tulossa elämään ja odotankin tosi innolla sekä hyvällä motivaatiolla tämänkin kuntoutuksen etenemistä!
Kuntoutukseni etenemistä pääset sinäkin seuraamaan tällä blogillani tarkkaan joten pysy mukana. Käyn myös läpi Huawein älykellon unenseurannan tuloksia samalla ja kevyenä juonipaljastuksena, ne on särkyjen takia karua dataa 💤💤
Mutta nyt Vihreitä Kuulia, ne ovat TOOOOSI tärkeä osa kuntoutusta!

Ja nyt ei muuta kuin kohti uusia onnistumisia!!!

Suuri kiitos HUS Porvoo ❤️ sekä Loviisan Terveyskeskus ❤️

Huomenna ja perjantaina 13. päivänä(!) operoidaan olkaa ja hauislihasta Porvoon HUSissa.
Heh, en ole taikauskoinen ja itse asiassa tuona ”pelottavana” 13. päivänä minulle on tapahtunut ihan hyviä asioita. Huomennakin pääsen esimerkiksi mielestäni merkittävän lyhyen jonotusajan jälkeen leikkuriin korjattavaksi. Huomenna tulee sairauspäiväraha jolla saa Netflixin pysymään sairauslomalla kirkkaana ruudulla ja saapa sillä mahdollisesti lisää tarvittavia kuntoutusjuttujakin. Vaikkapa polven kuntoutuksessa jo hapertuneita Gymstickin uusia vastuskuminauhoja Treenikauppa

Jutuistani voisi äkkinäinen päätellä että suhtaudun turhan kepeästi näihin tapaturmiin ja niiden korjauksiin. Kaikkea muuta kuin kepeästi.
Olen todella tarkka ja säntillinen jälkihoidon, niin lääkäreiden kuin fysioterapeuttienkin suunnilta tuleviin ohjeisiin. Monesti säntillisyyteni on pienoinen kirouskin, perfektionismi ei aina ole paras mahdollinen tapa päästä tuloksiin. Ainakaan nopeasti mutta kun sinne päästään niin silloin kaikki on kyllä hiton hienosti tehty!
Kuitenkin, kuten Richie Sr. (Matthew McConaghey) sanoo leffassa White Boy Rick – ”I’m a glass-half-full guy”. Niinpä minä olen!
Nyt olenkin keskittynyt asioihin joita pystyn tekemään, opiskeluihin vaikkapa joka antaa kivaa työtä aivoille. Tänään oli ihmisen luusto työn alla ja ei, alla oleva kuva ei ole minusta huomisen leikkauksen jälkeisenä maanantaina vaan ihan Korhosen Jounin ohjaamien opintojen ja minun omia oheismatskuja!!

Huomenna aamusta siis ystäväni heittää minut Porvoon HUSiin, jonne menen kyllä tosi luottavaisin mielin. Keväällä korjattu polvi kuntoutui alle hoitosuunnitelman, josta sain itsellenikin kiitosta ja ansaitusti. Jumppasin polvea todella innolla mutta myös maltilla. Kuntoutus on minulle aina ollut hieman sellaista jarruttelun ja himmailun kaltaista treeniä, joka ei oikein minun hermotukseni kanssa kulje käsi kädessä 🙄 Minun ongelmani siis ei ole motivaatio kuntoutuksessa vaan kuinka hillitä sitä motivaation purskahtelua jumpalla ollessa. Onneksi todellakin, olen löytänyt joogan ja meditaation jotka ovat kerrassaan ihania tapoja löytää itsensä, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Niistä saan voimaa myös siihen kuntoutusjumpalla himmailuun.

Leikkaukseen olen valmistautunut asennoitumalla niin että edelleenkään en voimaharjoitteluun pääse maanantaina enkä edes ensi kuun maanantaina käsiksi, en likimainkaan.
Hyvänä mielialan kohottajana tässä odotellessa, olen pitänyt ammattilaisten ohjaamana, leikkausta edeltävää kuntoutusta (pre-surgical rehabilitation) loukkaantuneenkin käden puolella. Tällöin lihaskato ei ole niin suurta tai liikkuvuus heikkene liikaa versus siihen jos olisin loukkaantumisesta lähtien pitänyt kättä syvällä taskussa. Tässä tukenani ovat olleet useat fysioterapeutit niin Suomesta kuin myös USAsta. Kiitos heille kaikille 😘
Tämän kirjoittamisen aikana minulla puuhellalla muhii jälleen kasvispata ja olkoon se viimeinen ateriani – WHAAT!
Tietenkin siis ennen leikkausta kuten määräykset kuuluvat. Taisit jo luulla että aiemmin mainittu lasini tyhjenikin yllättävän äkkiä 😉

Seuraavan kerran kun kirjoittelen blogia täysin korjattuna ja jopa vielä täydellisempänä kyborgina, niin mainion leffan (minun mielestä) Holmes & Watson Watsonin (John C. Reilly) sanoja vähän fiksaillen, kuulen kun hän puhuu minulle, kun leffassa hän vastaa Holmesille (Will Ferrell):
”Onnitteluni Timo. Et ole ainoastaan Juustolagymin älykkäin mies, pian olet myös tervein.”

Nähdään ja kuullaan siis pian, rakkaat lukijani!

Mitä elämäntapamuutos oikein tarkoittaa?
Mielestäni se voi tarkoittaa mitä vaan. Itselläni yksi muutos oli elämässäni kun lopetin Hämptonin baareissa istumisen tai hieman toiseen suuntaan tapahtuen, kun laannutin kilpapyörän selässä istumisen ja aloin istumaan äsken mainituissa baareissa. Tai kun lopetin tupakanpolton 90-luvun lopussa koska olin tehnyt lupauksen itselleni, mikäli saisin tuolloin vakituisen työpaikan Korkeasaaresta eläintenhoitajana, tupakointi loppuu. Unelmatyöpaikka tuli ja rööki loppui!
Loppujen lopuksi kuitenkin yksi suurimmista elämäntapamuutoksistani oli, näinä päivinä lähes tasan kolme vuotta sitten tekemäni muutos elämääni – veganismi!

Se oli suuri muutos, itselleni ja minua läheisesti ympäröiville ihmisille. Minä, makkaralla elävä, 49 v. suomalainen mies alkaa syömään pupunruokaa. Tiedän, monikaan ei tämän uskonut kestävän, haihattelua ajateltiin ja jopa seksuaalisen suuntautumisen muutosta epäiltiin…🙄
Onneksi olen elämässäni elänyt niin kuin koen elämisen minulle hyväksi, emmehän me elä täällä vain muita varten, joten vähät välitin epäilijöistä ja punnersin eteenpäin veganismin uudessa maailmassa.
Aluksi mietin itsekin, onko tämä työlästä? Kallista? Opettelin ihan oikeasti käytännössä ruoanlaittoa ja aloin lukemaan tuoteselosteita kaupassa. Oho, uuniin saattoi laittaa muutakin kuin uunimakkaraa! Mahtavaa! Hyvin pian huomasin että kasvisruoka on maukkaampaa eikä lainkaan kallista. Tietenkin koska olen innokas somettaja, kasvisruoka on myös kaunista ruokapäivityksenä IGssä.

Olin tuolloin viisikymppisiä lähenevänä, jonkun aikaa harrastanut kuntosalilla käyntiä eli alkanut nuoruuden liikuntaharrastusta uudelleen. Olin siis ennen omaa vegaanista elämääni käynyt pari vuotta salilla, ilman suurempia tuloksia. Olen liikunnan ja urheilun vaatiman ravinnontarpeen ymmärtänyt hyvin jo nuorukaisena triathlonharjoittelun tai maantiepyöräilyn aikojen ansiosta. Olin siis kananmunan ja yleensä eläinproteiinin suurkäyttäjä, sekä sen makkaran ja myös maidon. Joinhan maitoa 1 – 1,5 litraa päivässä – vasikka? Nämä eivät kuitenkaan tuoneet riittäviä tuloksia itselleni.

En kuitenkaan ole koskaan kieltäytynyt kasviksista. Olihan minulla pikkupoikana lautasella Evon Riistantutkimusasemalla, varmaan aina riistalihaa mutta aina myös pottua ja kasviksia myös. Viivi äitini piti tarkkana ohjesääntönä että lautanen on syötävä tyhjäksi ja vaikka ne hirvenlihapullat olisivat maistuneet Pikku-Timolle paremmin, kasviksetkin minulle meni ja ovat menneet aikuisempanakin lihansyöjänä.
Toki minäkin olen kuten useimmat vegaanit, etenkin näin rutinisoituneemmalla iällä olevat, ovat melko varmasti joskus sanoneet: ”Mutta en ainakaan koskaan vegaaniksi ala!!” Näin todistetusti sanoin minäkin. Älä siis koskaan sano ei koskaan! Tai jos sanot, muista että mitä minä sanoin!

Seuraavasta voi alkaa suunnittelemaan etusivua uusiksi… Voimaharjoitteluni alkoi tuottaa todellakin tuloksia ja nimenomaan VASTA ruokavalion muutoksen jälkeen. Ravinnostani poistuneen eläinproteiinin ansiosta. WTF? Kyllä luit aivan oikein! Nukun paremmin joka vaikutti huomattavan paljon palautumiseeni, joka muutenkin on 50-vuotiaan ihmisen kohdalla hyvin suuri osa harjoittelukokonaisuutta etenkin jos vähänkin tavoitteellisesti treenataan. Usein lihansyöjänä koin ankarasti iltapäivänokosten tarvetta (ei sillä etteikö ne aina ole mukavat) mutta kappas vaan, vireystasoni on ollut kasviravintoon siirtymisen jälkeen 💯 Syömisen jälkeen kun ei enää tule sitä välikuolemaa eli lihamätön ruoansulatukseen kaappaamaa energiaa jolloin sitä jää muuhunkin kuin siihen kuuluisaan lihakoomaan. Kaloreita en aktiivisesti päivittäin laske mutta vegaaniravinnolla kaloreita olen ajoittain seurannut, etenkin alussa jotta tiedän missä mennään. Minulla kalorit ovat suunnilleen keskimäärin 3000+ kCal jossa jakauma on hiilarit 45%, protskut 30% ja rasvat 25%. Arvaattekin varmaan että en tässä edes lähde siihen leikkiin että mistäs pupunruoansyöjät ne proteiinit saa? Se on jo kulunut kysymys tai ainakin pitäisi olla 😉
Voin hyvin lainata (TAAS) mainion The Game Changers sanomaa. Tätä kirjoitettaessa soi taustalla tuon dokkarin musiikkikin💪 Siinä pihvinsyönnillä kehuskeleva ja lihansyönnillä ”psyykkaava” vapaaottelija Conor McGregor häviää Nate Diazille, joka on ollut 18 -vuotiaasta vegaani. Diaz vastaa kysymykseen voiton jälkeen: ”Miltä tuntuu?” Diaz: ”I’m not surprised Motherfuc**rs!”

Itse aloitin tämän elämäntapamuutoksen puhtaasti itsekkäistä syistä. Huomasin kuitenkin kietoutuvani vegaanisen elämäntavan helliin köynnöksiin ja pian ymmärsin asiaa paremmin, itse asiassa hyvinkin pian. Nykyään olen vegaani eläinten sekä ympäristön puolesta 💚 Voimaharjoittelun lisäksi myös nyrkkeilen ja juu’u, vaikkapa nyrkkeilyhanskanikin ovat olleet jo pitkään vegaaniset!
Myöhemmissä blogikirjoituksissani tulen paneutumaan myös ravinnon tarkempiin vaikutuksiin, tämän viimeisimmän elämäntapamuutokseni aiheuttamiin positiivisiin muutoksiin kehossani. Minähän tunnen kehoni kulloisetkin muutokset parhaiten ja olenhan etenkin mieleni asiantuntija.
Mistäkö sain innon kirjoittaa tästä? No kirjoitusintoa antoi Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu ja saamani uusi näkemys juuri aloittamistani kursseista elämäntapamuutoksesta. Kiitos myös Korhosen Jounille ja Training Foundation Academy Voisi ajatella että miksi olen kurssitettavana kun tunnun muutoksista jo itsekin kirjoittavan ja tuntevan ne hyvin? Siihen on helppo vastaus. Tunnen ja tiedän omat muutokseni mutta haluan tuntea asian perinpohjin ja oppia asiaa monelta eri suunnalta. Olen innolla mukana ja aktiivisena myös USAn ravitsemus- ja kehonrakennuskoulutuksessa. Tiedän että näin saan aiheeseen tukevamman ja laajemman pohjan, mikäli joku tarvitsee tukeani joskus tulevaisuudessa omaan elämäntapamuutokseensa❤️

Tuossa kirjastossani Juustolassa opiskelen jatkuvasti matelijoiden ja sammakoiden suojelua ja myös edistän niiden ympäristöjen suojelua maailmanlaajuisesti IUCN -asiantuntijana.
Olen iloinen että samalla työpöydällä opiskelen nykyään myös ihmisen hyvinvoinnin asioita. Toivottavasti pääsen tälläkin saralla yhtä pitkälle kuin eläinten- ja luonnonsuojelussa.
Hyvinvoiva ihminen kun ajattelee myös ympäristöään 💚🌍
Lopuksi kuva minusta kiipeämässä, tai kuka minut tuntee, niin pomppimassa tiedon portaita ylöspäin 😉

Hauskaa viikonalkua! Muistakaa että muutosta ei tarvita muutoksen takia, vaan sydämen, mielen ja hyvinvoinnin takia❤️