Huomenna ja perjantaina 13. päivänä(!) operoidaan olkaa ja hauislihasta Porvoon HUSissa.
Heh, en ole taikauskoinen ja itse asiassa tuona ”pelottavana” 13. päivänä minulle on tapahtunut ihan hyviä asioita. Huomennakin pääsen esimerkiksi mielestäni merkittävän lyhyen jonotusajan jälkeen leikkuriin korjattavaksi. Huomenna tulee sairauspäiväraha jolla saa Netflixin pysymään sairauslomalla kirkkaana ruudulla ja saapa sillä mahdollisesti lisää tarvittavia kuntoutusjuttujakin. Vaikkapa polven kuntoutuksessa jo hapertuneita Gymstickin uusia vastuskuminauhoja Treenikauppa
Jutuistani voisi äkkinäinen päätellä että suhtaudun turhan kepeästi näihin tapaturmiin ja niiden korjauksiin. Kaikkea muuta kuin kepeästi.
Olen todella tarkka ja säntillinen jälkihoidon, niin lääkäreiden kuin fysioterapeuttienkin suunnilta tuleviin ohjeisiin. Monesti säntillisyyteni on pienoinen kirouskin, perfektionismi ei aina ole paras mahdollinen tapa päästä tuloksiin. Ainakaan nopeasti mutta kun sinne päästään niin silloin kaikki on kyllä hiton hienosti tehty!
Kuitenkin, kuten Richie Sr. (Matthew McConaghey) sanoo leffassa White Boy Rick – ”I’m a glass-half-full guy”. Niinpä minä olen!
Nyt olenkin keskittynyt asioihin joita pystyn tekemään, opiskeluihin vaikkapa joka antaa kivaa työtä aivoille. Tänään oli ihmisen luusto työn alla ja ei, alla oleva kuva ei ole minusta huomisen leikkauksen jälkeisenä maanantaina vaan ihan Korhosen Jounin ohjaamien opintojen ja minun omia oheismatskuja!!
Huomenna aamusta siis ystäväni heittää minut Porvoon HUSiin, jonne menen kyllä tosi luottavaisin mielin. Keväällä korjattu polvi kuntoutui alle hoitosuunnitelman, josta sain itsellenikin kiitosta ja ansaitusti. Jumppasin polvea todella innolla mutta myös maltilla. Kuntoutus on minulle aina ollut hieman sellaista jarruttelun ja himmailun kaltaista treeniä, joka ei oikein minun hermotukseni kanssa kulje käsi kädessä 🙄 Minun ongelmani siis ei ole motivaatio kuntoutuksessa vaan kuinka hillitä sitä motivaation purskahtelua jumpalla ollessa. Onneksi todellakin, olen löytänyt joogan ja meditaation jotka ovat kerrassaan ihania tapoja löytää itsensä, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Niistä saan voimaa myös siihen kuntoutusjumpalla himmailuun.
Leikkaukseen olen valmistautunut asennoitumalla niin että edelleenkään en voimaharjoitteluun pääse maanantaina enkä edes ensi kuun maanantaina käsiksi, en likimainkaan.
Hyvänä mielialan kohottajana tässä odotellessa, olen pitänyt ammattilaisten ohjaamana, leikkausta edeltävää kuntoutusta (pre-surgical rehabilitation) loukkaantuneenkin käden puolella. Tällöin lihaskato ei ole niin suurta tai liikkuvuus heikkene liikaa versus siihen jos olisin loukkaantumisesta lähtien pitänyt kättä syvällä taskussa. Tässä tukenani ovat olleet useat fysioterapeutit niin Suomesta kuin myös USAsta. Kiitos heille kaikille 😘
Tämän kirjoittamisen aikana minulla puuhellalla muhii jälleen kasvispata ja olkoon se viimeinen ateriani – WHAAT!
Tietenkin siis ennen leikkausta kuten määräykset kuuluvat. Taisit jo luulla että aiemmin mainittu lasini tyhjenikin yllättävän äkkiä 😉
Seuraavan kerran kun kirjoittelen blogia täysin korjattuna ja jopa vielä täydellisempänä kyborgina, niin mainion leffan (minun mielestä) Holmes & Watson Watsonin (John C. Reilly) sanoja vähän fiksaillen, kuulen kun hän puhuu minulle, kun leffassa hän vastaa Holmesille (Will Ferrell):
”Onnitteluni Timo. Et ole ainoastaan Juustolagymin älykkäin mies, pian olet myös tervein.”
Nähdään ja kuullaan siis pian, rakkaat lukijani!
Juustolan Elämää 