Nykyään sairaaloissa on mukavaa suuret luontoaiheiset valokuvaseinät ja hakeudunkin mielelläni niiden kuvien antamaan hyvään tunnelmaan (saa myös kivan selfien!). Odotustiloissa nautin myös keskusteluista vieraiden ihmisten ja kohtalotoverien kanssa, enpä nyt ihan yhteisölliseksi näitä kokoontumisia sanoisi mutta toki niissä samoilla asioilla ollaan kaikki joka varmasti avaa kielenkantoja itse kullakin herkemmin. Nytkin koin mukavia keskusteluhetkiä aikaisin perjantaiaamuna.
Perjantai 13. päivä… Leikkaus edessä… Jännittääkö?
Itse asiassa ei jännittänyt, kumma kyllä. Oikeasti. Toki tämä ei ollut ensimmäinen kerta minulle, tässä kun taas aika lyhyenä aikavälinä minua taas korjataan vielä paremmaksi. Paras jännityksen laannuttajani kun yksinkertaisesti on luottamus leikkaaviin ortopedeihin ja hoitotiimiin HUS Porvoossa.
Aiemmista kirjoituksista voi lukea polveni menestystarinaa toukokuun 2019 jälkeen, joka kyllä valoi uskoa siis tähänkin perjantain 13. päivän hetkeen.
Jälleen tämä aamu ja tämän tärkeän aamun suunnitellut toimenpiteet sairaalassa ennen leikkausta sujuivat tosi jouhevasti. Aikataulu meni eteenpäin sovitusti ja jopa niin nopeasti etten meinannut ehtiä painamaan someen tilanteiden vaihtumisesta päivityksiä 😀
Olen muuten tosi kilpailuhenkinen. Sen todistaa viimeistään todeksi se että verenpainemittaukseen psyykkaan itseäni saadakseni huipputuloksen. No, se ei oikeastaan ole, tai ei ainakaan pitäisi olla, mikään peruskuntokauden kuntopyörätestin kaltainen kunto mittaus tai no, minulla se tuntuu sitä olevan… Tässäkin paineen tositilanne tsekattiin sitten vasta nukutuksessa, jolloin en ollut piiskaamassa itseäni mittarin näytölle huipputuloksiin.
Itse nukutus – on hieno tunne. Nautin jostain syystä siitä odottavasta tunteesta, siitä narkoosin odotuksesta kun kohta mennään syvälle eikä vaan meinata. Arvostan myös näitä anestesialääkäreitä ja -hoitajia hyvin paljon. He säätelevät potilaan unta ja sen syvyyttä haluamallaan tavalla. Todellisia satumaailman ulkopuolelle livahtaneita nukkumatteja ja nukkumaijoja siis! Nautin siitä tunteesta että nukahdan ja sinä aikana olkapäälleni ja hauikselleni tehdään ortopedien toimesta ihmeitä.
PUF! Kuvittele mielessäsi taikasauvan heilahdus ja taikurin savunpöllähdys ja heräät usean tunnin päästä ihan oudosta paikasta, ”uudella” olkapäällä ja hauiksella.
Ihan Harry Potter -meininkiä. Tai kuin pujahtaisit Bifröstin, palavan maailmojen välisen sateenkaarisillan kautta Asgardiin. Vau!
Toden sanoakseni, noin on käynyt kyllä minulle työpaikan pikkujoulujenkin jälkeen, jolloin tequila on ollut narkoosia avustamassa ja paikatkin ovat olleet yhtä hellänä kuin leikkauspöydällä olisi ollut 😃
Heräämö. Heräämö kutsuu.
Olen tottunut kipuasteikolla arvioitsija, eikä vähiten rakastamieni myrkkykäärmeiden ansiosta, johtuen niiden antamista kipakoista suudelmista. Korkein luku 10 on minulla tullut tähän mennessä suuren pohjois-thaimaalaisen naaraspuukyyn syvästä puremasta (Trimeresurus gumprechti)🐍 joihin lukuihin ei näissä leikkauksen jälkeisissä hetkissä olla (onneksi) koskaan päästy.
Olkapää ja käsivarsi heräämössä tuntuivat tutuilta ja melko hyviltä eikä ainoastaan maukkaan kipulääkityksen ansiosta vaan myös heräämön ihanan henkilökunnan ansiosta. Heille runsaasti halauksia❤️
Ihmisen nukutuksesta herätessä, on vaikea päästä kartalle, huoli on suuri siitä menikö kaikki hyvin, oliko komplikaatioita ja saatiinko paikat ylipäänsä kuntoon?
Sillä hetkellä heräämön hoitohenkilökunta on rauhoittavalla ja asiantuntevalla käytöksellään erityisen tärkeässä asemassa. Ihan jo alkavaa paranemista ajatellen. Mikäli normaalina kotiaamuna on tärkeätä herätä oikealla jalalla ja hyvillä mielin, kuinka tärkeätä se onkaan ihmiselle nukutuksen ja leikkauksen jälkeen.
Minä heräsin todellakin oikealla jalalla tai paremminkin sanottuna, heräsin oikealla olkapäällä. Sain heti nukutuspöpperöstä selvittyäni tilanneselvityksen, selkeällä selostuksella ilman lääketieteellistä vaikeasti ymmärrettävää jargonia. Heräämiseni tapahtui mielestäni hyvin nopeasti ja sujuvasti. Sekavahkossa torkkumoodissa olin ainoastaan puolisen tuntia jonka jälkeen kävimme leikkauksen tapahtumat läpi ja pohdimme jo myöskin jatkohoitoa sekä sain myös kattavan paketin myös kirjallisena mukaan. Onhan tuossa suurella todennäköisyydellä muisti vielä katkolla. Ei kuitenkaan tälläkään kertaa huonoa oloa, ei pahoinvointia joten olikin aamiaisen tai oikeammin lounaan aika.
Nyt tulee näin vegaanilta leikkauspotilaalta SUURET KIITOKSET 💚 Aamiainen tai oikeammin lounas oli vegaaninen!! Voiko paraneminen siis paremmin alkaa!
Tällaisten operaatioiden jälkeen tarvitaan saattaja ja autokyyditsijä, heille minulta suuri kiitos.
Lisäksi tulee olla myös potilaalle seuraavaksi vuorokaudeksi seuraa ja kuten kuvasta näkyy, turvallista seuraa minulla riitti eli työkaverini Jarsku alias Sisar Hento Valkoinen ja tietenkin myös ihanat ja valppaat koirani Vilja (kuvassa) ja Ella Doukia ❤️
Lauantaina, siis päivä leikkauksen jälkeen, sain poistaa haavalaput ja odotin tätä kovasti, mielenkiintoista nähdä mistä sitä pienimuotoista ihmettä on menty taikomaan olkapäähäni. Kolmelta suunnalta sinne mentiin kahden taitavan ortopedin voimin.
-hauiksen tenotomia (bikeps-jänteen katkaisu)
-akromioplastia/subacromiaalinen dekompressio
-narkoosimanipulaatio…. HUH!
Lauantaina sain jo aloittaa ihan kevyillä liikkuvuusharjoitteilla pitämään olkaa ja koko kättä vähän liikkeessä, sen minkä kivulta pystyy sillä niitäkin löytyy. Onkin tärkeätä pitää fiilis korkealla vaikka olkaa särkee (no ei ihme) ja hauis kramppaa tai unet ovat ainoastaan 2-3 tunnin mittaisia.
Mielenkiintoista puuhaa kuitenkin kaiken kaikkiaan taas tulossa elämään ja odotankin tosi innolla sekä hyvällä motivaatiolla tämänkin kuntoutuksen etenemistä!
Kuntoutukseni etenemistä pääset sinäkin seuraamaan tällä blogillani tarkkaan joten pysy mukana. Käyn myös läpi Huawein älykellon unenseurannan tuloksia samalla ja kevyenä juonipaljastuksena, ne on särkyjen takia karua dataa 💤💤
Mutta nyt Vihreitä Kuulia, ne ovat TOOOOSI tärkeä osa kuntoutusta!
Ja nyt ei muuta kuin kohti uusia onnistumisia!!!
Suuri kiitos HUS Porvoo ❤️ sekä Loviisan Terveyskeskus ❤️
Juustolan Elämää 