Tunne itsesi

Minua on sanottu ja sanotaan edelleen tapaturma-alttiiksi. Onpa jopa kerran käynyt niinkin että työssäni Korkeasaaressa kun palasin takaisin töihin sairauslomalta, uusi kesätöihin tullut eläintenhoitaja vastasi minulle kun menin moikkaamaan “Sähän olet se tapaturma-altis Timo?”
Minua nauratti ja samalla hän laittoi ajattelemaan sitä, miten aina tuleekin kolhittua ja rikottua itseään.
Minusta on viime kauden BB-kaudelta videoklippejä kun kopautan komeasti pääni paljuun päivätehtävässä Joelin kanssa tai melkein ensimmäisenä iltana koittelen takaraivollani tuliterän BB-talon kiviseinää kun kisaamme pomppupalloilla käytävällä.. Tuossa alla olenkin yllätys, yllätys, fysioterapiassa🙄

Sitä aina luulee tuntevansa itsensä ja uskon, että me kaikki jollain tapaa tunnemme itsemme kyllä, mutta kuinka hyvin oikeasti? Ihminen kuitenkin on taitava ajattelemaan asioita niin, että se on itselle sopivan kuuloista.
Siksi erään tapaturmasta johtuneen sairausloman jälkeen työterveysneuvottelussa minä, esihenkilöni ja työterveyslääkärini pohdimme sitä, että mistä se vauhtini kumpuaa kun aina sattuu ja tapahtuu?
Työterveyslääkärini sitten kysyikin myöhemmin että haluaisinko selvittää syvemmin mistä tapaturma-alttiuteni johtuu. Ehkä ADHD, ehkä jotain muuta?

Minä tartuin heti tarjoukseen kun sain kuulla että saisin Aava Lääkärikeskukseen lähetteet psykiatrin arvioitavaksi.
En voi väittää, etteikö olisi jännittänyt? Ajattelin heti, saanko jotain pillereitä jotka muuttaisivat minua ihan toisenlaiseksi, ajattelin jopa sähköshokkeja. Vau! Minulla kun on aika vilkas mielikuvitus.

Psykiatri

Menin todella innoissani ja suurella mielenkiinnolla psykiatrille. Tilanne tuntui jotenkin, miten sen sanoisi, ei ehkä kuitenkaan niin jännittävältä kuin luulin vaan tilanne oli ehkä enemmänkin innostava tai jopa epätodellinen. Juu, epätodellinen tunne on ehkä lähinnä sitä mitä tunsin. Ehkä sen takia kun tällaiset mieltää usein jenkkileffoihin ja niiden psykiatrien divaaneihin😄
Tunsin kuitenkin vahvasti, että pääsen vihdoin kehittymään ja tuntemaan itseäni ammattilaisen silmin katsottuna. Tuntui kerrassaan hyvältä ja tunsin että pääsen menemään taas askeleen eteenpäin elämässäni.

Kaikkien käyntikertojen jälkeen, sain psykiatrilta arvion itsestäni. Mielenkiintoista. Tässä se on tiivistettynä!

Minusta ei noussut esiin psykiatrisiin oireenmuodostuksiin tai neuropsykiatrisiin piirteisiin viittaavaa. Olin vastaanotolla miellyttävä, sujuva ja aktiivinen, koostunut ja jäsentynyt. Olin myös ilmeikäs ja eloisan oloinen ja mielialani kuvautuu eutyymisenä (normaali ja rauhallinen mieliala), eikä ahdistuneisuutta.
Tärkein kuitenkin oli tieto, mikä varmaan oli ollut tiedossani mutten ollut kunnolla ajatellut asiaa, että minulla on haasteita rajata, säädellä innostumistani tietyissä paikoissa ja enkä osaa kuunnella jaksamistani.
Tämä oli tärkeää minun kuulla ulkopuoliselta ja ammattilaiselta.

Opinko mitn?

Kyllä opin. Päällimmäisenä on, se on edelleen silti opettelua, kuunnella jaksamistani. Se olisi kaikille tärkeätä. Helppoa tuo ei ole, etenkään jos on kaltaiseni ihminen joka asettaa muut itsensä edelle. Etenkin eläinten kohdalla, en voi kuvitella edelleenkään jättäväni asioita puolitiehen jaksamattomuuteni takia. Minun on myös opeteltava pyytään apua vielä paremmin.

Joten rakkaat kanssaihmiset, jos ilmoitan tulevaisuudessa etten ehdi tai jaksa juuri sillä sekunnilla, se ei ole vähättelyä tai ilkeämielisyyttä teitä kohtaan, ei millään lailla.
Tulevaisuudessa kun yritän kovasti, kuunnella omaa jaksamistani. Siihen tarvittiin psykiatria❤️

Suosittelen muuten kaikkia hyödyntämään, jos mahdollista, mielenterveyteen liittyviä palveluita. Haluaisin että etenkin siihen liittyvät stigmat, häpeäleimat olisivat jo historiaa 2020-luvulla.

Kerrommehan sujuvasti polven kuntoutuksestammekin, ilman että se meitä hävettäisi, hävettäisi muiden ihmisten takia.
Teemme kuntosalilla ennaltaehkäisevää työtä ruumiimme puolesta kunto-ohjaajan kanssa ja laitamme siitä kuvia Instagramiin.

Aivan yhtä hyvin voimme olla itsestämme ylpeitä kun olemme hoitaneet mielenterveyttämme, kuten minä psykiatrilla. Oikeastaan olin ylpeämpi jakaessani kuvan Aava Lääkärikeskuksen psykiatrille menostani, kuin salikuvia jakaessani. Salikuvatkin on kivoja mutta psykiatrille menon jakaminen, ihan hitsin tärkeätä ainakin mulle. Eikä vähiten siksi, jos se auttaisi jotain toista rohkaistumaan ja kertomaan mielenterveyteen liittyvistä asioista. Sellainen lumipalloefekti olisi minun mieleen❤️

Pidetään huolta itsestämme, joka osa-alueelta, eikö vain?

Silloin jaksamme tarvittaessa huolehtia myös lähimmäisestämme❤️❤️