Tämä vuosi on todellakin mennyt kiitollisissa ja opettavaisissa merkeissä kuntoutumisieni parissa ja olen oppinut myös todella paljon omasta kropasta korjailujen myötä sekä myös suomalaisesta terveydenhuollon järjestelmästä.
Ortopedien tekemät taitavat ihmeteot ja fysioterapeuttien korvaamaton apu kuntoutusvaiheissa, työterveyshuollon minulle antama suuri tuki tämän vuoden aikana
Paikallisen Loviisan terveyskeskuksen ihmistä ymmärtävä toiminta on ollut kuntoutumiseni pohjana.
Suomalainen terveydenhoito sekä siihen liittyvän tukiverkoston kuten Kela toiminta ja sen virkailijoiden päätöksenteon nopeus ja joustavuus sekä sen henkilökunnan ymmärtäväisyys ansaitsevat myös omat halauksensa.
Nämä kaikki vahvistavat kyllä käsitystäni siitä että asiat ovat Suomessa ihan hiton hyvin!
Esitän tässä siis suurimmat ja nöyrimmät kiitokseni hymyn kera edellä mainituille.
Toivotan huimasti tsemppiä uuteen vuoteen 2020!
Keep up the good work!💪

Tiedän että monet ajattelevat samoin kuin minä, teitä edellä mainittuja tahojen palveluita arvostetaan todella paljon mutta kuten tiedämme, niitä kiitoksia kun harvemmin tuodaan julki. Siellä niitä kiitoksia kuitenkin leijuu.

Nykypäivän sosiaalisen median pahoinvointia seuratessa voisi kuvitella kuitenkin aivan toisin. Toivoisin että suomalainen(kin) osoittaisi rohkeasti ympäröivälle omalle maailmalleen MYÖS sen oman pienenkin hyvänolon jota päivästään löytää, mikäli siellä somessa on muutenkin ahkerasti päivittelemässä.
En tarkoita etteikö niitä kurjiakin juttuja voisi sinne ladata myös, toki.
Tiedän myös että somessa usein ne päivitykset ”Eniten vi****aa kaikki” tai ”Tiedättekö tunteen kun taas päivä oli niiin p*****stä” saavat usein eniten liketyksiä ja kommenttiosioon tsemppejä. Ymmärrän myös niiden lukemisesta saadun mielihyvän, onhan se ehkä nastaa saada tukea omille harmaille ajatuksilleen ja parasta on jos vielä muillakin nähtävästi menee niin sanoen vi***ksi.

Monella some saattaa olla se tärkein tai jopa ainoa väylä purkaa tuntojaan, mikä sosiaalisen median hyödyksi laskettakoon.  Some on siis yhteydenpitoon mainio paikka. Toki sen ei soisi olevan kenellekään se ainoa sosiaalisen elämän ylläpitäjä. Mikään kun ei korvaa hetkeä kun hymyilet kadulla tuntemattomalle ihmiselle joka hymyilee takaisin tai kun halaat ystävää tai vaikkapa juuri tutustumaasi ihmistä ihan lähikaupassa. Uskon että tuo toinen ihminen silloin jatkaa hymyn viestinviejänä katua eteenpäin. Sellaista lumipalloefektiä me tarvitsemme, hymyjen lumivyöry kun ei aiheuta tuhoa vaan päinvastoin rakentaa sitä hyvinvoivan mielen lämmintä lumilinnaa.

Ollaan siis somessa mutta ollaan myös ihmisten ilmoilla ja uskalletaan rohkeasti näyttää tunteemme ja kehua toista, nostaa juuri ne lämpimät ja iloiset tunteet molemmissa todellisuuksissa päällimmäiseksi. Kyllä, somekin voi olla todellista elämää.
Harmittavasti some kyllä myös antaa mahdollisuuden purkaa suoraan ihmisen pahaa oloa hyökkäävästi muita kohtaan. Vuosien varrella some onkin kehittynyt niin että ihmiset kuvittelevat siellä olemisensa olevan kuin aikoinaan Ruotsin risteilyillä. Siellä taxfree-putelin tyhjennyttyä se kaikkein hellyttävinkin nallekarhu-isukki repi paidan päältänsä viimeistään illan buffetissa twerkatessaan housuitta suklaavanukkaassa tai se pullantuoksuisinkin kotiäiti lähetti pullopostilla mielenosoituksellisesti tangansa merille. Mikä tapahtui risteilyllä jäi myös risteilylle.
Somen kanssa tilanne on aika sama kuin noilla risteilyillä. ”Mitä kirjoitin someen jäi myös someen” on monen ajattelutapa. Tiedoksi, se muuten JÄÄ verkkoon tavalla tai toisella. 90-luvulla laivasekoiluista ei kuvakaappauksia otettu.

Somessa ikävä kommentti esitetään usein tavalla jota harva kasvokkain ikinä ilmaisisi. Twitterissä vaikkapa pystyy tuottamaan hyvin loukkaavaa tekstiä 140 merkillä, ei käytetä edes omaa nimeä, sekoitetaan vaan tahallisesti pakkaa.  Mikä huolestuttavinta, disinformaation eli tahallisesti levitetyn, väärän tiedon julistaminen on yleistynyt huolestuttavalla tavalla. Tahatontakin se voi toki olla mutta monesti niin tapahtuu tahallisesti jotta aiheutettaisiin suoranaista sekasortoa kansan keskuuteen. Tieto on yleensä negatiivista ja tarkoituksella paha mieltä aiheuttavaa. Siihen kun liitetään tahallinen väärinymmärrys, niin soppa on valmis. Tällaisen tiedon leviäminen ja siihen liitettynä mukaan rikkinäinen puhelin ja nykyään voisikin sanoa, rikkinäinen some, vaikuttaa moneen asiaan ja myös itse ihmiseen.
Mikä surullisinta, se lisää ihmisten pahoinvointia luomalla epäuskoa tulevaisuuteen sekä lisäten yksilön tunnetta ”En mäkään voi varmaan sitten onnistua kun kaikki on muutenkin pilalla”😪Sellaisen ajattelutavan lisääntyminen sosiaalisen median myötä, ei edistä kenenkään asiaa ja elämänlaatua.

Seuraavan kerran kun olet aikeissa kirjoittaa aiheesta kuin aiheesta hieman mieli kireällä, pirullinen ilme kasvoillasi tietäessäsi että tekstisi lyö kovaa toista ihmistä, niin mieti pääministerimme Sanna Marin sanoja ”Eikö teitä hävetä”. Nämä hyvät sanat kun sopivat moneen tilanteeseen.

Tee siis siinä pirullisimmassa hetkessäsi hetki jotain muuta. Halaa koiraa. Halaa kaveriasi. Halaa vaikka telkkaria. Syö banaani poikittain tai hengittele syvään hetki. Mieti sitten viestiäsi, kannattaako sitä laittaa eteenpäin… Yleensä tulet toisiin ajatuksiin.

Minut muuten luokitellaan yltiöpositiiviseksi kaveriksi😀 joka kyllä näkynee minun somepuuhailuissa. Tuo on siis niin totta ja olenkin hitsin ylpeä siitä arvonimestä. Minulta on usein kysytty että eikö minua vi***a milloinkaan tai enkö voisi olla edes joskus harmissani jostakin?
Varmasti noitakin hetkiä minullakin on mutta kun minun aivoni toimivat niin että tuollaisten muutamien ikävien nanosekunttisten välähdysten aikana alan jo keskittymään asian hyviin puoliin.
Olen erittäin itsetietoinen, myös sopivasti narsistinen (niin ne kaikki narsistit sanovat…) joten en koe että asiat tapahtuisivat minua vastaan vaan lopulta (paino sanalla lopulta) ne tapahtuvat minun hyväkseni. Silloin ne ikävätkin asiat kääntyvät hyväksi, jolloin niihin aiempiin ongelmiin on helpompi keskittyä koska – ne ovat muuttuneet hyviksi! Puffff! Voin siis jatkaa kohti uusia onnistumisia!

Anna Abrey laulaa muuten just biisissään Ayo, minun kirjoittelun taustamusana ihanasti –
”Jos sää näyttää harmaalt,
niin se on harhaa
Joo, kesämieltä ei oo vaan tarpeeks jee”

Muistakaamme vielä myös tämä
”I think like a proton, always positive” joka on mainiosta elokuvasta Chopsticks ja aina ihana Mithila Palkar ❤️

Ollaan siis hyviä ja kannustavia toisillemme, niin sosiaalisessa mediassa kuin tosielämässä. Somessakin kannattaa ennemmin virtuaalisesti halata kuin hyökätä.
Ihanaa joulua ja uutta vuotta rakkaat lukijani❤️

Nykyään sairaaloissa on mukavaa suuret luontoaiheiset valokuvaseinät ja hakeudunkin mielelläni niiden kuvien antamaan hyvään tunnelmaan (saa myös kivan selfien!). Odotustiloissa nautin myös keskusteluista vieraiden ihmisten ja kohtalotoverien kanssa, enpä nyt ihan yhteisölliseksi näitä kokoontumisia sanoisi mutta toki niissä samoilla asioilla ollaan kaikki joka varmasti avaa kielenkantoja itse kullakin herkemmin. Nytkin koin mukavia keskusteluhetkiä aikaisin perjantaiaamuna.

Perjantai 13. päivä… Leikkaus edessä… Jännittääkö?
Itse asiassa ei jännittänyt, kumma kyllä. Oikeasti. Toki tämä ei ollut ensimmäinen kerta minulle, tässä kun taas aika lyhyenä aikavälinä minua taas korjataan vielä paremmaksi. Paras jännityksen laannuttajani kun yksinkertaisesti on luottamus leikkaaviin ortopedeihin ja hoitotiimiin HUS Porvoossa.
Aiemmista kirjoituksista voi lukea polveni menestystarinaa toukokuun 2019 jälkeen, joka kyllä valoi uskoa siis tähänkin perjantain 13. päivän hetkeen.

Jälleen tämä aamu ja tämän tärkeän aamun suunnitellut toimenpiteet sairaalassa ennen leikkausta sujuivat tosi jouhevasti. Aikataulu meni eteenpäin sovitusti ja jopa niin nopeasti etten meinannut ehtiä painamaan someen tilanteiden vaihtumisesta päivityksiä 😀
Olen muuten tosi kilpailuhenkinen. Sen todistaa viimeistään todeksi se että verenpainemittaukseen psyykkaan itseäni saadakseni huipputuloksen. No, se ei oikeastaan ole, tai ei ainakaan pitäisi olla, mikään peruskuntokauden kuntopyörätestin kaltainen kunto mittaus tai no, minulla se tuntuu sitä olevan… Tässäkin paineen tositilanne tsekattiin sitten vasta nukutuksessa, jolloin en ollut piiskaamassa itseäni mittarin näytölle huipputuloksiin.

Itse nukutus – on hieno tunne. Nautin jostain syystä siitä odottavasta tunteesta, siitä narkoosin odotuksesta kun kohta mennään syvälle eikä vaan meinata. Arvostan myös näitä anestesialääkäreitä ja -hoitajia hyvin paljon. He säätelevät potilaan unta ja sen syvyyttä haluamallaan tavalla. Todellisia satumaailman ulkopuolelle livahtaneita nukkumatteja ja nukkumaijoja siis! Nautin siitä tunteesta että nukahdan ja sinä aikana olkapäälleni ja hauikselleni tehdään ortopedien toimesta ihmeitä.
PUF! Kuvittele mielessäsi taikasauvan heilahdus ja taikurin savunpöllähdys ja heräät usean tunnin päästä ihan oudosta paikasta, ”uudella” olkapäällä ja hauiksella.
Ihan Harry Potter -meininkiä. Tai kuin pujahtaisit Bifröstin, palavan maailmojen välisen sateenkaarisillan kautta Asgardiin. Vau!
Toden sanoakseni, noin on käynyt kyllä minulle työpaikan pikkujoulujenkin jälkeen, jolloin tequila on ollut narkoosia avustamassa ja paikatkin ovat olleet yhtä hellänä kuin leikkauspöydällä olisi ollut 😃

Heräämö. Heräämö kutsuu.

Olen tottunut kipuasteikolla arvioitsija, eikä vähiten rakastamieni myrkkykäärmeiden ansiosta, johtuen niiden antamista kipakoista suudelmista. Korkein luku 10 on minulla tullut tähän mennessä suuren pohjois-thaimaalaisen naaraspuukyyn syvästä puremasta (Trimeresurus gumprechti)🐍 joihin lukuihin ei näissä leikkauksen jälkeisissä hetkissä olla (onneksi) koskaan päästy.
Olkapää ja käsivarsi heräämössä tuntuivat tutuilta ja melko hyviltä eikä ainoastaan maukkaan kipulääkityksen ansiosta vaan myös heräämön ihanan henkilökunnan ansiosta. Heille runsaasti halauksia❤️
Ihmisen nukutuksesta herätessä, on vaikea päästä kartalle, huoli on suuri siitä menikö kaikki hyvin, oliko komplikaatioita ja saatiinko paikat ylipäänsä kuntoon?
Sillä hetkellä heräämön hoitohenkilökunta on rauhoittavalla ja asiantuntevalla käytöksellään erityisen tärkeässä asemassa. Ihan jo alkavaa paranemista ajatellen. Mikäli normaalina kotiaamuna on tärkeätä herätä oikealla jalalla ja hyvillä mielin, kuinka tärkeätä se onkaan ihmiselle nukutuksen ja leikkauksen jälkeen.
Minä heräsin todellakin oikealla jalalla tai paremminkin sanottuna, heräsin oikealla olkapäällä. Sain heti nukutuspöpperöstä selvittyäni tilanneselvityksen, selkeällä selostuksella ilman lääketieteellistä vaikeasti ymmärrettävää jargonia. Heräämiseni tapahtui mielestäni hyvin nopeasti ja sujuvasti. Sekavahkossa torkkumoodissa olin ainoastaan puolisen tuntia jonka jälkeen kävimme leikkauksen tapahtumat läpi ja pohdimme jo myöskin jatkohoitoa sekä sain myös kattavan paketin myös kirjallisena mukaan. Onhan tuossa suurella todennäköisyydellä muisti vielä katkolla. Ei kuitenkaan tälläkään kertaa huonoa oloa, ei pahoinvointia joten olikin aamiaisen tai oikeammin lounaan aika.
Nyt tulee näin vegaanilta leikkauspotilaalta SUURET KIITOKSET 💚 Aamiainen tai oikeammin lounas oli vegaaninen!! Voiko paraneminen siis paremmin alkaa!

Tällaisten operaatioiden jälkeen tarvitaan saattaja ja autokyyditsijä, heille minulta suuri kiitos.
Lisäksi tulee olla myös potilaalle seuraavaksi vuorokaudeksi seuraa ja kuten kuvasta näkyy, turvallista seuraa minulla riitti eli työkaverini Jarsku alias Sisar Hento Valkoinen ja tietenkin myös ihanat ja valppaat koirani Vilja (kuvassa) ja Ella Doukia ❤️

Lauantaina, siis päivä leikkauksen jälkeen, sain poistaa haavalaput ja odotin tätä kovasti, mielenkiintoista nähdä mistä sitä pienimuotoista ihmettä on menty taikomaan olkapäähäni. Kolmelta suunnalta sinne mentiin kahden taitavan ortopedin voimin.
-hauiksen tenotomia (bikeps-jänteen katkaisu)
-akromioplastia/subacromiaalinen dekompressio
-narkoosimanipulaatio…. HUH!
Lauantaina sain jo aloittaa ihan kevyillä liikkuvuusharjoitteilla pitämään olkaa ja koko kättä vähän liikkeessä, sen minkä kivulta pystyy sillä niitäkin löytyy. Onkin tärkeätä pitää fiilis korkealla vaikka olkaa särkee (no ei ihme) ja hauis kramppaa tai unet ovat ainoastaan 2-3 tunnin mittaisia.

Mielenkiintoista puuhaa kuitenkin kaiken kaikkiaan taas tulossa elämään ja odotankin tosi innolla sekä hyvällä motivaatiolla tämänkin kuntoutuksen etenemistä!
Kuntoutukseni etenemistä pääset sinäkin seuraamaan tällä blogillani tarkkaan joten pysy mukana. Käyn myös läpi Huawein älykellon unenseurannan tuloksia samalla ja kevyenä juonipaljastuksena, ne on särkyjen takia karua dataa 💤💤
Mutta nyt Vihreitä Kuulia, ne ovat TOOOOSI tärkeä osa kuntoutusta!

Ja nyt ei muuta kuin kohti uusia onnistumisia!!!

Suuri kiitos HUS Porvoo ❤️ sekä Loviisan Terveyskeskus ❤️

Huomenna ja perjantaina 13. päivänä(!) operoidaan olkaa ja hauislihasta Porvoon HUSissa.
Heh, en ole taikauskoinen ja itse asiassa tuona ”pelottavana” 13. päivänä minulle on tapahtunut ihan hyviä asioita. Huomennakin pääsen esimerkiksi mielestäni merkittävän lyhyen jonotusajan jälkeen leikkuriin korjattavaksi. Huomenna tulee sairauspäiväraha jolla saa Netflixin pysymään sairauslomalla kirkkaana ruudulla ja saapa sillä mahdollisesti lisää tarvittavia kuntoutusjuttujakin. Vaikkapa polven kuntoutuksessa jo hapertuneita Gymstickin uusia vastuskuminauhoja Treenikauppa

Jutuistani voisi äkkinäinen päätellä että suhtaudun turhan kepeästi näihin tapaturmiin ja niiden korjauksiin. Kaikkea muuta kuin kepeästi.
Olen todella tarkka ja säntillinen jälkihoidon, niin lääkäreiden kuin fysioterapeuttienkin suunnilta tuleviin ohjeisiin. Monesti säntillisyyteni on pienoinen kirouskin, perfektionismi ei aina ole paras mahdollinen tapa päästä tuloksiin. Ainakaan nopeasti mutta kun sinne päästään niin silloin kaikki on kyllä hiton hienosti tehty!
Kuitenkin, kuten Richie Sr. (Matthew McConaghey) sanoo leffassa White Boy Rick – ”I’m a glass-half-full guy”. Niinpä minä olen!
Nyt olenkin keskittynyt asioihin joita pystyn tekemään, opiskeluihin vaikkapa joka antaa kivaa työtä aivoille. Tänään oli ihmisen luusto työn alla ja ei, alla oleva kuva ei ole minusta huomisen leikkauksen jälkeisenä maanantaina vaan ihan Korhosen Jounin ohjaamien opintojen ja minun omia oheismatskuja!!

Huomenna aamusta siis ystäväni heittää minut Porvoon HUSiin, jonne menen kyllä tosi luottavaisin mielin. Keväällä korjattu polvi kuntoutui alle hoitosuunnitelman, josta sain itsellenikin kiitosta ja ansaitusti. Jumppasin polvea todella innolla mutta myös maltilla. Kuntoutus on minulle aina ollut hieman sellaista jarruttelun ja himmailun kaltaista treeniä, joka ei oikein minun hermotukseni kanssa kulje käsi kädessä 🙄 Minun ongelmani siis ei ole motivaatio kuntoutuksessa vaan kuinka hillitä sitä motivaation purskahtelua jumpalla ollessa. Onneksi todellakin, olen löytänyt joogan ja meditaation jotka ovat kerrassaan ihania tapoja löytää itsensä, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Niistä saan voimaa myös siihen kuntoutusjumpalla himmailuun.

Leikkaukseen olen valmistautunut asennoitumalla niin että edelleenkään en voimaharjoitteluun pääse maanantaina enkä edes ensi kuun maanantaina käsiksi, en likimainkaan.
Hyvänä mielialan kohottajana tässä odotellessa, olen pitänyt ammattilaisten ohjaamana, leikkausta edeltävää kuntoutusta (pre-surgical rehabilitation) loukkaantuneenkin käden puolella. Tällöin lihaskato ei ole niin suurta tai liikkuvuus heikkene liikaa versus siihen jos olisin loukkaantumisesta lähtien pitänyt kättä syvällä taskussa. Tässä tukenani ovat olleet useat fysioterapeutit niin Suomesta kuin myös USAsta. Kiitos heille kaikille 😘
Tämän kirjoittamisen aikana minulla puuhellalla muhii jälleen kasvispata ja olkoon se viimeinen ateriani – WHAAT!
Tietenkin siis ennen leikkausta kuten määräykset kuuluvat. Taisit jo luulla että aiemmin mainittu lasini tyhjenikin yllättävän äkkiä 😉

Seuraavan kerran kun kirjoittelen blogia täysin korjattuna ja jopa vielä täydellisempänä kyborgina, niin mainion leffan (minun mielestä) Holmes & Watson Watsonin (John C. Reilly) sanoja vähän fiksaillen, kuulen kun hän puhuu minulle, kun leffassa hän vastaa Holmesille (Will Ferrell):
”Onnitteluni Timo. Et ole ainoastaan Juustolagymin älykkäin mies, pian olet myös tervein.”

Nähdään ja kuullaan siis pian, rakkaat lukijani!

Mitä elämäntapamuutos oikein tarkoittaa?
Mielestäni se voi tarkoittaa mitä vaan. Itselläni yksi muutos oli elämässäni kun lopetin Hämptonin baareissa istumisen tai hieman toiseen suuntaan tapahtuen, kun laannutin kilpapyörän selässä istumisen ja aloin istumaan äsken mainituissa baareissa. Tai kun lopetin tupakanpolton 90-luvun lopussa koska olin tehnyt lupauksen itselleni, mikäli saisin tuolloin vakituisen työpaikan Korkeasaaresta eläintenhoitajana, tupakointi loppuu. Unelmatyöpaikka tuli ja rööki loppui!
Loppujen lopuksi kuitenkin yksi suurimmista elämäntapamuutoksistani oli, näinä päivinä lähes tasan kolme vuotta sitten tekemäni muutos elämääni – veganismi!

Se oli suuri muutos, itselleni ja minua läheisesti ympäröiville ihmisille. Minä, makkaralla elävä, 49 v. suomalainen mies alkaa syömään pupunruokaa. Tiedän, monikaan ei tämän uskonut kestävän, haihattelua ajateltiin ja jopa seksuaalisen suuntautumisen muutosta epäiltiin…🙄
Onneksi olen elämässäni elänyt niin kuin koen elämisen minulle hyväksi, emmehän me elä täällä vain muita varten, joten vähät välitin epäilijöistä ja punnersin eteenpäin veganismin uudessa maailmassa.
Aluksi mietin itsekin, onko tämä työlästä? Kallista? Opettelin ihan oikeasti käytännössä ruoanlaittoa ja aloin lukemaan tuoteselosteita kaupassa. Oho, uuniin saattoi laittaa muutakin kuin uunimakkaraa! Mahtavaa! Hyvin pian huomasin että kasvisruoka on maukkaampaa eikä lainkaan kallista. Tietenkin koska olen innokas somettaja, kasvisruoka on myös kaunista ruokapäivityksenä IGssä.

Olin tuolloin viisikymppisiä lähenevänä, jonkun aikaa harrastanut kuntosalilla käyntiä eli alkanut nuoruuden liikuntaharrastusta uudelleen. Olin siis ennen omaa vegaanista elämääni käynyt pari vuotta salilla, ilman suurempia tuloksia. Olen liikunnan ja urheilun vaatiman ravinnontarpeen ymmärtänyt hyvin jo nuorukaisena triathlonharjoittelun tai maantiepyöräilyn aikojen ansiosta. Olin siis kananmunan ja yleensä eläinproteiinin suurkäyttäjä, sekä sen makkaran ja myös maidon. Joinhan maitoa 1 – 1,5 litraa päivässä – vasikka? Nämä eivät kuitenkaan tuoneet riittäviä tuloksia itselleni.

En kuitenkaan ole koskaan kieltäytynyt kasviksista. Olihan minulla pikkupoikana lautasella Evon Riistantutkimusasemalla, varmaan aina riistalihaa mutta aina myös pottua ja kasviksia myös. Viivi äitini piti tarkkana ohjesääntönä että lautanen on syötävä tyhjäksi ja vaikka ne hirvenlihapullat olisivat maistuneet Pikku-Timolle paremmin, kasviksetkin minulle meni ja ovat menneet aikuisempanakin lihansyöjänä.
Toki minäkin olen kuten useimmat vegaanit, etenkin näin rutinisoituneemmalla iällä olevat, ovat melko varmasti joskus sanoneet: ”Mutta en ainakaan koskaan vegaaniksi ala!!” Näin todistetusti sanoin minäkin. Älä siis koskaan sano ei koskaan! Tai jos sanot, muista että mitä minä sanoin!

Seuraavasta voi alkaa suunnittelemaan etusivua uusiksi… Voimaharjoitteluni alkoi tuottaa todellakin tuloksia ja nimenomaan VASTA ruokavalion muutoksen jälkeen. Ravinnostani poistuneen eläinproteiinin ansiosta. WTF? Kyllä luit aivan oikein! Nukun paremmin joka vaikutti huomattavan paljon palautumiseeni, joka muutenkin on 50-vuotiaan ihmisen kohdalla hyvin suuri osa harjoittelukokonaisuutta etenkin jos vähänkin tavoitteellisesti treenataan. Usein lihansyöjänä koin ankarasti iltapäivänokosten tarvetta (ei sillä etteikö ne aina ole mukavat) mutta kappas vaan, vireystasoni on ollut kasviravintoon siirtymisen jälkeen 💯 Syömisen jälkeen kun ei enää tule sitä välikuolemaa eli lihamätön ruoansulatukseen kaappaamaa energiaa jolloin sitä jää muuhunkin kuin siihen kuuluisaan lihakoomaan. Kaloreita en aktiivisesti päivittäin laske mutta vegaaniravinnolla kaloreita olen ajoittain seurannut, etenkin alussa jotta tiedän missä mennään. Minulla kalorit ovat suunnilleen keskimäärin 3000+ kCal jossa jakauma on hiilarit 45%, protskut 30% ja rasvat 25%. Arvaattekin varmaan että en tässä edes lähde siihen leikkiin että mistäs pupunruoansyöjät ne proteiinit saa? Se on jo kulunut kysymys tai ainakin pitäisi olla 😉
Voin hyvin lainata (TAAS) mainion The Game Changers sanomaa. Tätä kirjoitettaessa soi taustalla tuon dokkarin musiikkikin💪 Siinä pihvinsyönnillä kehuskeleva ja lihansyönnillä ”psyykkaava” vapaaottelija Conor McGregor häviää Nate Diazille, joka on ollut 18 -vuotiaasta vegaani. Diaz vastaa kysymykseen voiton jälkeen: ”Miltä tuntuu?” Diaz: ”I’m not surprised Motherfuc**rs!”

Itse aloitin tämän elämäntapamuutoksen puhtaasti itsekkäistä syistä. Huomasin kuitenkin kietoutuvani vegaanisen elämäntavan helliin köynnöksiin ja pian ymmärsin asiaa paremmin, itse asiassa hyvinkin pian. Nykyään olen vegaani eläinten sekä ympäristön puolesta 💚 Voimaharjoittelun lisäksi myös nyrkkeilen ja juu’u, vaikkapa nyrkkeilyhanskanikin ovat olleet jo pitkään vegaaniset!
Myöhemmissä blogikirjoituksissani tulen paneutumaan myös ravinnon tarkempiin vaikutuksiin, tämän viimeisimmän elämäntapamuutokseni aiheuttamiin positiivisiin muutoksiin kehossani. Minähän tunnen kehoni kulloisetkin muutokset parhaiten ja olenhan etenkin mieleni asiantuntija.
Mistäkö sain innon kirjoittaa tästä? No kirjoitusintoa antoi Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu ja saamani uusi näkemys juuri aloittamistani kursseista elämäntapamuutoksesta. Kiitos myös Korhosen Jounille ja Training Foundation Academy Voisi ajatella että miksi olen kurssitettavana kun tunnun muutoksista jo itsekin kirjoittavan ja tuntevan ne hyvin? Siihen on helppo vastaus. Tunnen ja tiedän omat muutokseni mutta haluan tuntea asian perinpohjin ja oppia asiaa monelta eri suunnalta. Olen innolla mukana ja aktiivisena myös USAn ravitsemus- ja kehonrakennuskoulutuksessa. Tiedän että näin saan aiheeseen tukevamman ja laajemman pohjan, mikäli joku tarvitsee tukeani joskus tulevaisuudessa omaan elämäntapamuutokseensa❤️

Tuossa kirjastossani Juustolassa opiskelen jatkuvasti matelijoiden ja sammakoiden suojelua ja myös edistän niiden ympäristöjen suojelua maailmanlaajuisesti IUCN -asiantuntijana.
Olen iloinen että samalla työpöydällä opiskelen nykyään myös ihmisen hyvinvoinnin asioita. Toivottavasti pääsen tälläkin saralla yhtä pitkälle kuin eläinten- ja luonnonsuojelussa.
Hyvinvoiva ihminen kun ajattelee myös ympäristöään 💚🌍
Lopuksi kuva minusta kiipeämässä, tai kuka minut tuntee, niin pomppimassa tiedon portaita ylöspäin 😉

Hauskaa viikonalkua! Muistakaa että muutosta ei tarvita muutoksen takia, vaan sydämen, mielen ja hyvinvoinnin takia❤️

Oikeasti – se on totta.
Ihan kaikessa ja niin monella erilaisella elämänalueella.
Puhutaan sitten kotoa lähtemisestä, jumppaamisesta, ihmisiin tutustumisesta, sairauslomalla jaksamisesta, avio/avoero/seurustelun kariutumisen jälkeisistä ajoista tai ihan mistä vaan.
Tiedän tunteen, aina ei halua jutskata tai olla sosiaalinen, vaikka olenkin hieman jäävi juuri tästä kirjoittamaan. Itse kun olen ulospäinsuuntautuva eli juuri se monen suomalaisen mielestä ärsyttävä bussissa ventovieraalle jutteleva tyyppi tai kadulla vastaan tuleva hymyilevä outo lintu enkä itse oikeastaan kauaakaan sure menneitä tai taakse jääneitä asioita. Silti. Älä jää paikallesi. Pyrin siihen itsekin.

Itselläni tämä kirjoitus aktivoitumisesta tuli mieleen kiitoksistani Kelalle. Ei Anssi Kelalle(vaikka toki kivasta musasta kiitokset hänellekin) vaan kiitokset sinne kaikkien varoittelemaan ja ehkä vähän pelkäämäänkin virastoon.
Olen ollut pitkään ja olen vieläkin sairauslomalla ja tällä hetkellä jo omalla sairauspäivärahalla. Kuinka pitää itsensä virkeänä näinkin syrjäisessä Juustolassa asuvana kuin minä olen?
Itse tarvitsen elämääni haasteita, isoja sellaisia ja tunnen eläväni kun haastan itseni erilaisiin, myös hankaliin ja monimutkaisiin tilanteisiin. Esiintyminen on yksi asia jota rakastan ja jossa tunnen haasteen ja jota rakastan silloin vielä enemmän kun esiintymiselläni on merkitystä, etenkin eläinten hyväksi.
Olen pian 30 vuotta keskittynyt elämässäni matelijoihin, sammakoihin ja hyönteisiin. Myönnän, näiden suojeluun keskittyminen on ylittänyt tärkeät ihmissuhteet elämässäni. Eipä ihme että edelleen tai taas, olen sinkku-statuksella someissa 🙂
Matelijoiden elämä, niiden hyvinvointi meidän ihmisten hoivissa sekä viime vuosina keskittyen niiden suojeluun luonnossa, niiden elinympäristöjen suojeluun ovat menneet kaikkien ihmissuhteiden edelle. Voin siis sanoa että olen todellakin asiantuntija niistä puhuttaessa. Niin eläinten suojelutyössä kuin möhlityissä ihmissuhteissa 😉

Itselleni on tärkeätä että pääsen jakamaan laajaa asiantuntijuuttani matelijoista ja sammakoista, koska eihän saavutetulla tiedolla ole merkitystä mikäli sitä ei jaeta kaikkien käyttöön. Eikä minua turhaan guruksi tällä saralla sanota, joten olen hyvinkin oikea ihminen tätä tietoa jakamaan.
Olinkin eilen Kelan hyväksyttämällä keikalla luennoimassa eläintenhoidon opiskelijoille tuolla aina yhtä ihanassa Keudan oppilaitoksessa Mäntsälässä, matelijoiden ja sammakoiden lajien monimuotoisuudesta ja hyvinvoinnista.

Ei kuitenkaan pelkästään työ aktivoi ihmistä. Ihmissuhteet ovat TODELLA tärkeitä vaikka olenkin hieman vajavainen asiaa syvemmin tuntemattomana asiasta kirjoittamaan…
Olen helppo tutustumaan ihmisiin, onpa minua sanottu jopa hurmaavaksi mutta silti, syvemmän ihmissuhteen luominen ei ole helppoa ainakaan minulle. Erään minulle rakkaan henkilön sanomana, minulla on paksumpi kuori itseni suuntaan kuin kukaan voi maailmassa kuvitellakaan ja olevani empatiakyvytön. Kunnioitan tuon sanomaa henkilöä todella paljon. Tunnenkin usein samaistuvani Dolly Partonin Joleneen, etenkin tänään katsottuani Dolly Parton’s Heartstrings… Surullista vai ei, siihen en osaa itse vastata. Luulenpa sen olevan surullista 😪

Viimeiset muutamat päivät ovat kuitenkin kaikin puolin olleet juhlavia, olen rentoutunut ihanien leffojen parissa kuten vaikkapa The Knight before Christmas ja kyllä, itkin ihan oikeesti leffan aikana Juustolassa. Suosittelen tätä romanttiseen hömppähetkeen ❤️ Ihana leffa!

Viikko kruunautuu tähän nyt kohta alkavaan lauantain iltaan.
Odotellessani kaunista iltaa ja itselleni yllättävänkin söpön jännityksen vähentämiseksi tämä pienimuotoinen, osaltaan itseriittoinenkin😀 blogi-avautuminen oli minulle enemmän kuin paikallaan. Ihanan Whitney Houstonin ja Kygon ”Bring Me a Higher Love” soidessa taustalla tai vaikka Taylor Swiftin The Man, niin mikä onkaan romanttisempaa kuin rakennella hieman vegaanista herkuttelua iltaa varten…

ja kynttilänvalossa Juustolassa ihanan ystävän kanssa hyvää Etelä-Afrikkalaista punaviiniä. AWWWWWWWWWWWWW ❤️❤️❤️

Uskaltaudun siis minäkin aktivoitumaan myös muullakin saralla kuin työhön liittyen.
Treffailu uuden lähes tuntemattoman ihanan ihmisen kanssa on PAAAALJON jännittävämpää kuin vaikkapa esiintyä täydelle Messukeskukselle tai olla kuvattavana YLEn luonto-ohjelmaan kyyn suojeluun liittyen, ohjelmaan jolla yli puol miltsiä katsojaa….

Nyt siirryn odottamaan lauantai-iltaa!

JOTEN IHANAA ILTAA MYÖS SINULLE RAKAS LUKIJANI ❤️

Itselläni vastaus on helppo, olen aamuihminen ehdottomasti.
Uh, aamut, siis aiiiiiikaiset aamut, ovat vaan niin parhaita. Aamuisin ainakin minä olen luovimmillani ja herkimmilläni näkemään kivoja kuvausjuttuja, kirjoittamaan tai meditoimaan sekä myös jumppaamaan, oli se sitten salilla kuntoutusta tai voimaharjoittelua.

Tänään aamulla meditoin noiden jokirannassani olevien ikivanhojen aidanseipäiden ja kuunvalon katveessa ja voisi luulla että tuolla mieleen hiipisi kauhufiiliksiä mutta ei todellakaan, jotain todellakin muuta, aivan päinvastaista
Oli aivan hiljaista, jossain ulvoi hiljaa koira ja joen kaislat kahisivat. Awwwwww, upea aamu ❤️

Enkä todellakaan tahdo herätellä (sananmukaisesti) tänne vertailua aamu- ja iltatyyppien välille joten ei pelkoa, minun blogi ei ole tehty sellaisiin rajauksiin kenenkään välillä. Olet sitten aamukukkuja tai iltakukkuja, tai vaikkapa torkkuja-ihmistyyppi tai iltapäivä-ihmistyyppi (näistä linkit alinna) tai mikä vaan sinulle sopii, koeta elää sen mukaan. Ainakin niinä vapaapäivinä tai lomapäivinä tai milloin vain, jolloin se tuntuu hyvältä tai mahdolliselta.

Ehkäpä aamujen viehätys on siinä, mikäli olet vaikkapa tooooosi aamuihminen niin kuin minä, että muut eivät ole vielä heränneet joten saat sitä kallisarvoista omaa aikaa. Tarvitsit sitä omaa aikaa sitten mihin vaan.
Itse rakastan aamuja varmaankin juuri tämän takia ja saan aamusta voimaa tulevan päivän koitoksiin. Aamukahvi jokirannassa koirien kanssa, meditointi aamuaurinkoa odotellessa tai kuunvalossa, jooga tihkusateessa tai pikku pakkasella, aamukahvi Latviassa, aamuinen Rooibos Etelä-Afrikassa, kuntosali kaurajuomaan haudutetun aamuisen kaurapuuron jälkeen. Ne ovat minun juttujani.

Tänä aamuna viehätys löytyi meditoinnissa kotonani Juustolan pimeässä jokirannassa ja aamun hiljaisuudessa, joka ei kuitenkaan ollut hiljaista. Se oli vaan ihanaa aamuhiljaista, jos semmoista sanontaa edes on olemassakaan.

Hauskaa aamua juuri sinulle! 💚

Maailmassa ei olekaan pelkkiä aamu- ja iltaihmisiä! Nyt löytyi kaksi uutta ”unityyppiä” – oletko jompikumpi?
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/maailmassa-ei-olekaan-pelkkia-aamu-ja-iltaihmisia-nyt-loytyi-kaksi-uutta-unityyppia-oletko-jompikumpi/7443306#gs.g4bw88

Are You a Morning Person, Night Person, or Neither?
https://www.psychologytoday.com/au/blog/social-instincts/201906/are-you-morning-person-night-person-or-neither

Kaikilla pitää olla oma hemmottelupäiviä, ihan kaikilla. Oikeasti. Olit sitten kuka vaan. Kukaan ei jaksa vaan olla kaikkien käytettävissä tai olla ihana ainoastaan muille. Meidän pitää tehdä mehuu silloin tällöin ihan vaan meille itsellemme ja vähät välittää muista.
Itsensä hemmottelu. Mitä se on? No, se kun voi olla IHAN sitä mitä vaan ja just sitä mistä juuri sinä tykkäät. Mennä metsään yksin tai jonkun kanssa yhdessä, syödä suklaata, mennä salille, katsoa Netflixiä, ottaa ihkua punkkua (ei nyt ehkä ihan aamusta asti kannnata kuitenkaan), mennä kampaajalle, mennä parturiin, tehdä kunnon ihokuorinta ja siihen päälle koko kropan rasvaus huipputuotteilla, hakata puita, korjata auton turboa, syödä (ja laittaa) hyvää ruokaa, olla läheisten ja rakkaidensa kanssa. Kaikki käy mistä tulee hyvä olo ja ihan just sulle itsellesi.

Minun aamu alkoi tänään kotona Juustola Gymin aamujumpalla ja minun liikkuvuuteni oli just niin smoothia kuin hyvään päivän aloitukseen voi vain toivoa. Se kuuluisa oikealla reidellä herääminen oli niin totta. Oikeasti se spagaatti tulee taas vielä pian olemaan totta. Tämän aamuisen fyysisen euforian jälkeen minun teki mieli saada myös pää eli mentaalipuoli kuntoon eli haaveilin saavani parturiaikaa ihanalle Patskulle Naps Porvoo Kas, Patskulle oli aika klo 14:30. Mahtavaa! Niin kuin Aleksi Hakaniemi laulaa ”nostat sun kädet ilmaan, hittipotpuriin” ja minulla oli oikeesti tällainen fiilis kun lähdin Porvoon suuntaan.

Tästä siis jatkui minun hemmottelupäiväni ja oikeasti, autossa ei tullut radiosta Kissiltä mitään muita biisejä kuin mun suosikkeja ja nyt pienenä spoilerina, tiesin että minun päivä tulee olemaan NIII’IIIN onnistunut.
Ennen Naps Porvoota, minulla kävi elämäni tuuri. Ajattelin illan lämmitykseksi hakea viinipullon mutta yllättäen sen kauppareissun pysäytti eräs myyntipöytä – Sea Spa Products ja kyllä, joku voisi sanoa että menin lankaan mutta en todellakaan sanoisi noin, päinvastoin minulla kävi hyvin. Aluksi sain mahdollisuuden myyntipöytien myyjien kanssa testata Kuolleenmeren suolakuorintaa ja mikä hauskinta, yhtenä vaihtoehtoina oli juurikin orkidea, olenhan orkideoihin ollut rakastunut jo vuosikymmeniä.

Sain kuorinnan käsiini ja se tuntui oikeasti aivan ihanalta. Mietin heti että tämä kyllä päihittää kasvoihini tekemäni halpis-kuorintavoiteet, joten loppu oli minun osalta oikeastaa vain kaupankäyntiin ja tinkaamiseen liittyvää retoriikkaa 😉. Olin siis jo oikeasti sen ensituntuman myötä jo myyty ❤️ sillä niin mukavilta kädet tuntui Suolakuorinta tuotteen jälkeen. Kaupat tuli! Käsien kuorinnan jälkeen sain testatakseni näille minun kovan voimaharjoittelun, tolppa-apinan ja eläintenhoitajan duunin kovettamille käsille myös vartalovoi-tuotetta Vartalovoi

Paloin siis halusta päästä tätä testaamaan myös kasvoilleni. Harmikseni muihin tuotteisiin tutustuminen jäi kesken koska Naps Porvoon parturiaika kilkatti luurissa. Mutta pysy mukana, tänne vielä tälle ihkulle myyntipöydälle palataan….

Nyt sitten sitä myös sitä tärkeätä tukka-asiaa. Enpä voi parempaa tuuria toivoa parturin löytymisen suhteen kuin NAPS Porvoo   Taustatietona muuten kuka minusta ei ole kartalla, olin viimeiset noin 10 vuotta vapaaehtoisesti kalju, jätin hiukseni tuolloin aikoinaan Etelä-Afrikkaan, Kapkaupungin sivukujien hiussalonkiin vuonna 2010! Se kun tuntui vaan hyvältä ja oikealta silloin, olenhan sen mukaan tottunut elämään mikä tuntuu hyvältä just sillä hetkellä! On se sitten vaikka ajatus vetää kaljuksi jossain Afrikassa😀

Tuossa yllä on aina muotia tuolta YsäriBoi (Oku Luukkainen biisi ❤️) ajoilta asti!
Päätinpä kuitenkin nyt viime keväänä taas panostaa hiuksiin, onhan mulla hienon tuuhea kuontalo! Suuri kiitos muuten minun ihanalle ex-avopuolisolleni Alinalle, hän kun suositteli minulle juuri Naps Porvoota. Josta löysinkin sen tukkakotini. Tänään olikikin minulle hauska yllätys, Naps oli vaihtanut naapuriin ja mikä upea vaihto se olikin. Uusi paikka on aivan upea ja aivan hitsin kodikas!

Napsin entisiin tiloihin on kuulemma tulossa tatskamesta, makeeta sillä onhan mun kroppa täynnä käärme- ja matelijatatskoja koska #snakesneedlovetoo 🐍❤️

Tänään muuten kun ihailin Naps Porvoon sisustusta, kuulin Patskulta että Naps Porvoon seinillä olevat taideteokset ovat Marian taiteilemia ja ne ovat aivan upeita. Saatanpa kysyä, ihan vakavasti, seuraavalla kerralla että saanko käyttää uuden tatuointini mallina yhtä seinällä olevaa taideteosta?

Parturihetki Patskun kanssa oli odotetusti aivan mahtava. Rönsyilevää keskustelua, sinne tänne, sekavasti joka on juuri sitä mistä pidän. Todellakin, nautin aina meidän keskinäisistä keskusteluista ja juu’u, se paljon puhuttu terapeuttinen ja voimauttava hetki sen oikean parturin kanssa, on ihan täyttä totta ❤️

Uudella pörheällä tukalla siis suuntasin takaisin Porvoon K-Supermarkettiin jossa tarkalleen ottaen minun kaupat olivat oikeastaan vielä kesken, olinhan lupautunut hakemaan aiemmin puhutun vartalovoin ja kun jotain luvataan, mielestäni se täytyy pitää. Vartalovoi sujahti siellä laukkuuni, toki ihan maksettuna 😉
Kiitos sinulle ihana Nicola, olen niin iloinen että pääsin tutustumaan tuotteisiinne ja myös teihin ❤️

Olen nyt naputellut tätä blogitekstiä noin tunnin verran kerran ja kyllä, näppäily läppärillä sujuu niin paljon mukavammin ja sujuvammin kun käsien iho on kuorittu ja rasvattu. Siis AWWWWW Sea spa products   

Minun päivän kruunaa nyt illan pimennyttyä, lasillinen tai pari punaviiniä. Kuuntelen siis ihanaa Lxandraa ja Gonna dip, my, dip my heart in Confetti💚

Tällainen oli siis mun hemmottelupäivä. Millainen sun oli? ❤️
Ihanaa iltaa ja hemmottelupäivää just sulle mussukka!

Tieto on valtaa. Tieto lisää tuskaa. Mihin tietoa tarvitaan? Minkälaista tietoa on maailmassa? Onko maailmassa väärää tietoa, harhaanjohtavaa tietoa? Voiko kaikkeen tietoon luottaa? Pitääkö aina stressata toiminko juuri nyt viimeisimmän oikean tiedon pohjalta? Tätä voisi jatkaa pitkään… Tästä voisi jopa stressaantua.

Me tarvitsemme tietoa, tutkittua ja todistettua tietoa. Se on selvää. Tarvitsemme sellaista ihan jokapäiväisessä elämässämmekin. Kuinka syödä oikein. Kuinka menestyä työelämässä tai harrastuksissa. Kuinka pitää huolta parhaimmalla tavalle rakkaista lemmikeistään.
Pärjäämme toki mutu-tuntumalla hyvinkin tietyissä asioissa, vaikkapa ”Kupillinen kahvia tekee minulle hyvää aamulla!” Se on ihan ok mutua ja onpa moisesta jopa varmasti tehty kunnon tutkimuksiakin. Mikäli taas mietitään, onko 17 litraa kahvia päivässä terveellistä, siitä aiheesta on syytä hankkia hieman taustatietoa enemmän eikä vaan uskoa sitä tärisevää, seinille hyppivää kaveria jonka henk.koht mielestä se ehkä on ok.
Itse olen hanakka etsimään tietoa, monelta taholta ja perusteluita tekemisiini. Enkä todellakaan luota ensimmäiseen nettikirjoitukseen, jonka löydän tai edes sieltä löytyvään artikkeliin. Myönnän, ajoittain se rajoittaa tekemisiäni aika rajustikin tai ainakin hidastaa asioiden aloittamistani. Sitä hidastumista missään hommissa ei kyllä uskoisi, kun katsoo Omakanta-palvelun potilastietojani, sieltä kyllä näkyisi tapaturma-alttiuteni melkoisen selkeästi. Vauhtia liikaa 😀 on kuultu monesti mutta lohdutuksekseni minulle on myös sanottu, johon yhdyn täysin ”Jos ei tee mitään, niin ei mitään satukaan”.

Työskentelen eläinten, etenkin matelijoiden ja sammakkoeläinten hyvinvoinnin eteen ja niiden suojelemiseksi luonnossa ja etenkin niiden apua tarvitsevien parissa kuten kyyn suojelun edistämisessä. Kannattaa seuraavia sivustoja lueskella mikäli olet kiinnostunut upean kyykäärmeen suojelusta 🐍
Kyyn suojelu sekä Kyyn suojeluhanke Suomessa
Yleensä suojelutoimien edistämiseksi ja jotta suojelutyö koettaisiin hyödylliseksi sekä tarpeelliseksi, tieto ja oikea vääristelemätön tieto on tärkeätä. Liioittelemalla jonkun eläinkannan vähälukuisuutta tai alueen suojelutarpeita, ei saavuteta kauaskantoisia vaikutuksia suojelutoimenpiteiden saavuttamiseksi. Tiedon tulee olla todistettavissa ja selvitettävissä. En todellakaan tässä lähde ilmastonmuutoksen pariin vaikka mieli tekisi ja jonka parissa olen opiskellutkin. Ajatuksiini pääset sisään kuitenkin miettimällä että tieteelliseen tutkimukseen kannattaa ja tuleekin antaa painoarvoa. Kehittelemällä niitä vaarallisiakin ”musta tuntuu” -ajatuksia ja laittamalla ne hauskasti twiittiin voidaan saada tykkäyksiä mutta… Ehkä hetkellinen piikki suuren yleisön mielipiteissä saavutetaan sille omalle yksinäiselle ajatukselle saadaan mutta kuten tiedämme, perustelemattomalla ja tyhjällä ajatuksella ei paljon saavuteta.

Tästä hyppäämmekin sitten kuntoilun tai urheilun pariin. Miltä se mutu-tieto siellä tuntuu? Toki, itsekin noudatan ja pidän tärkeänä tunnetta ”Nyt musta tuntuu hyvältä tai musta tuntuu huonolta”. On siis toki tunnettava itsensä, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Jälleen tunnustus, joita minulla tuntuu riittävän, ongelmani on jo nuoresta pitäen ollut heikohko itseni lukeminen eli ylikuntomittari paukkui punaisella maantiepyöräilyn tai triathlonin aikakausina. Siihen on tullut nyt parannusta, huomattavaakin sellaista eli onneksi osaan todellakin levätä harjoitteideni välissä. Jopa niiden omasta mielestäni lepsujen kuminauhajumppien välissä joita kuntoutuksissani tänä vuonna olen tehnyt, paljon.
Kuinka olen sitten löytänyt tämän kultaisen keskitieni harjoittelun, levon ja muun elämän pyörityksessä?
Valtavana apuna sille on ollut 3 vuotta sitten tekemäni elämäntapamuutos, jolloin aloin vegaaniksi ja keskityin itseeni kunnolla. Aloin myös joogaamaan sekä meditoimaan, jotka toivat toimintaani tiettyä maltillisuutta, ainakin joillain elämänalueilla.

Tämän maltillisuuden myötä olenkin pyrkinyt laittamaan hetkeksi sivuun 30-vuoden takaiset Keskuskoulun alakerran painonnostosalilla hankkimani tiedot mutta pitää muistaa myös se ettei aina tarvitse sitä kuuluisaa pyörää keksi uudestaan.

Aloinkin selvittämään mitä se viisikymppisen ruumis ja mieli tarvitsee ollakseen tikissä. Tähän tietysti ensin välähtää ajatus, että HITOSTI KOVAA treeniä ja aina sinne loppuun asti täysiä, uupumukseen asti meneviä sarjoja. Totta, niitäkin tarvitaan mutta niiden edelle menee lepo ja ravinto, etenkin nykyään. Ah mutta kuinka sitä malttaisi muka levätä tai laittaa sapuskaa, kun pitkän harjoittelutauon jälkeen alkaa nopeastikin ne tykinkuula olkapäät näkymään paidan alta, joten ei muuta kuin pökköä pesään! Osasin ja osaan onneksi sanoa itselleni että lepo ja ravinto edellä ja sitten kun ne ovat kondiksessa, keskitytään treenaamiseen.

Nykyään olenkin hankkinut itselleni kurssituksien kautta sekä kirjallisuuden myötä sitä tuiki tärkeätä taustatietoa. Viimeisimmät hankintani ovat olleet VK-Kustannuksen kautta hankkimani kirjat Lihaskuntoharjoittelu ja venyttely VK-Kustannus sekä todella upea teos Voimaharjoittelu VK-Kustannus ja tämä Voimaharjoittelu – teoriasta parhaisiin käytäntöihin -teos on tukenut loppukuntoutumistani viime keväisen polven tähystysleikkauksen jälkeen ja on sopinut upeasti jo omaksumani henkisen hyvinvoinnin ja jaksamisen tueksi. Teos tulee olemaan arvokas apu tulevassa olkapään korjaustähystykseen jälkeisessä ajassa, onhan siellä jopa luku Fysioterapiasta voimaharjoitteluun jossa myös olkapäät käydään läpi! Kuin minua varten tehty!  Voimaharjoittelu-kirjan myötä on ollut mielenkiintoista ymmärtää tarkemmin harjoittelun jaksottamisen tärkeydestä, harjoitusohjelman suunnittelusta tai vaikkapa harjoitusvolyymistä.  Nyt kun palataan tämän blogi kirjoitukseni alkuun, siihen tiedon hankkimiseen ja löydetyn tiedon tarkistuksiin sekä lähdekritiikkiin, Voimaharjoittelu-teoksessa on jokaisen luvun lopussa lähteet mainittuna. Mahtavaa!
Suosittelen todellakin tutustumaan Voimaharjoittelu-kirjaan eikä tarvitse olla alan ammattilainen tai tuntea voimailusanaston jargonia. Teksti on selkeätä ja ymmärrettävää sekä helposti luettavaa alkavallekin kuntovoimailijalle. Kirjan kanssa ei tapahdu, ainakaan helposti sitä mitä aloittelijalle ensimmäisten salikertojen jälkeen tapahtuu, että paikat olisivat (tässä tapauksessa aivot) aivan jumissa tai tuskaiset ja käynnit tyssäävät siihen. Itselläni ”vaarana” on kirjan tuoma motivaatio ja kannustus itsensä kehittämiseen ja oppeja haluaisi tehdä HETI. Maltan kuitenkin vielä kun kuntoutumisvaiheessa olen! Tästä tullaankin tuolla aiemmin mainitsemaani itsensä tuntemiseen ja jos vielä seuraat kirjan ohjeistusta soveltaen sitä juuri omaan tilanteeseesi, huomaat että kaikki menee kohdallasi putkeen. Kirja tulee olemaan yksi parhaista treenikavereistasi, uskon niin.
Kirja on antanut erinomaista taustatukea kuntoutumiseeni keväisen polven tähystyksen jälkeisessä myllerryksessä. Motivaation luomisessa kuminauhajumppaan, tämän kirjan aukaisu antaa jykevän suunnan siihen että jossain vaiheessa niitä maveja pääsee tekemään täysipainoisesti. Siihen asti opitaan uutta ja kerrataan voimaharjoittelun eri osia.
Eikä kirja jatkossakaan huomiotta jää, korjattavaa ja kehitettävää kun on meissä kaikissa, joten luettavaa ja opiskeltavaa riittää.

Kiitos VK-Kustannus Oy 💚💪

Nyt kun korjaukset jatkuvat kohdallani olkapään osalta, on hyvää aikaa opiskeluun, myös itsensä opiskeluun. Opiskeluistani tulen täällä jatkossa kirjoittamaan paljon. Onhan minulla tulossa mukavia ja kiinnostavia opintoja niin ammattikorkeakoulun kuin avoimen yliopiston liikunta- ja elämäntapamuutosten opintojen parissa.
Pysy ihmeessä siis seurassani jatkossakin! Tulen todellakin jakamaan saamaani oppia ja tietoa sekä tietenkin omaa kokemustani jota opiskeluissani käytän apuna. Onkin yleisesti tiedossa että kun jostain asiasta innostun niin siitä puhuminen tai kirjoittaminen ei helpolla pysähdy. Kohdallani se ei siis ole varsinaisesti niinkään hiljaista tietoa! Olen aina sanonut että saatua tietoa pitää jakaa, muuten tiedosta ei ole mitään hyötyä.
Treenataan, jumpataan, hypitään, pompitaan, nostellaan puntteja, tehdään kuminauhajumppia, kuntoudutaan ja ihan mitä vaan mutta tehdään niitä ajatuksella ja hyvien oppien avulla oikein.
Aina joku tietää enemmän jostain asiasta. Hyödyntäkäämme siis tämä omassa kehittymisessämme!

Uskomatonta. Olen nyt katsonut dokumentin The Game Changers 4 kertaa!
Sehän on dokumentti kasvissyönnistä ja siitä voiko kasvissyöjä olla urheilija (plant-based athlete)?
Helppo vastaus – totta kai voi olla! Vai voiko?

Vastaus ei kuitenkaan ole ihan yksiselitteinen sillä siihen vaikuttaa moni asia. Eikä vähiten oma viitseliäisyys. Urheilija tai yleensä vaikkapa ahkera kuntosalilla kävijä, yleensä laittaa itselleen tavoitteita ja tavoitteiden saavuttamiseksi ei useinkaan ainoastaan yksi osa-alue riitä.
Halutessasi lihaksia tai hyvää fyysistä kuntoa, täytyy harjoittelun olla riittävän tehokasta ja oikein kohdistettua sekä tasapainotettua aina niin tärkeän levon kanssa SEKÄ ravinnon suhteen.
Pullalla tai mäkkärin ruoalla ei pitkälle pötki, eikä siis ihan sananmukaisesti pihveillä tai lihaa syömällä. Suosittelen välttämään näitä suuremmissa määrin, vaikka silloin tällöin se kärkkäri (grillimakkara) varmasti houkuttaa. Minuakin edelleen 😮 vaikka 3-vuotisjuhla vegaanina onkin pian!

Takaisin dokumentin pariin.
The Game Changers on herättänyt tunteita, eikä vain minuun Arnold fanina mutta myös asian parissa ei niin paljon olleiden keskuudessa. Suurimmaksi osaksi onneksi todella positiivisesti. Twitterissä olen lukenut mieluisia twiittejä kuinka ihmiset ovat dokkarin myötä kallistuneet kasviksien suuntaan ja onpa joissakin twiiteissä jopa vegaaniksikin harkittu siirtyvän 🌱👍

Inhoan lauseen aloitusta sanalla mutta.
Mutta jotkut vegaanituttavani ovat kritisoineet rankasti dokumenttia siitä, että se nostaa vain huippu-urheilijat jalustalle ja ihannoi ihmisen suorituskykyä tai paheksuvat erektion parantumista ohjelmassa (suomeksi siis: vegaanilla stondaa kovemmin). Vink vink! 😘
Okei. Ymmärtäisin jos lihan-puputtajat olisivat etenkin viimeksi mainitusta kateellisia (niin kuin varmaan ovatkin) mutta miksi ihmeessä dokumentissa nämä asiat häiritsevät vegaaneja?
Uskon että sinä blogini vegaani-seuraaja jo arvaatkin mikä tässä kokonaistilanteessa häiritsee?
Dokumentissa kun ei painoteta tuotantoeläimien kohdalla olevista epäkohdista, siitä mitä kärsimystä yhä useammalle tuntevalle eläimelle aiheutuu aina vaan kasvavan lihansyönnin myötä. Se on kuitenkin tärkeä asia.

Olen henkilökohtaisesti ollut itse myös hieman samankaltaisen kritiikin kohteena kuin mitä dokkariin yhdistetään..
Minulla on pian 3-vuotisjuhla vegaanina. Tuolloin kolme vuotta sitten suurin motiivini oli oman fyysisen sekä henkisen terveyden sekä hyvinvoinnin parantaminen. Henkinen puoli oli alkanut kiinnostamaan yhä enemmän joogan ja meditaation parissa. Mielessäni pyöri koko ajan voinko vaikuttaa ympäröivään maailmaan ihan vaan sillä mitä ruokalautasella olisi. Spoiler: KYLLÄ voi vaikuttaa. 
Pääasiallinen ajatukseni tuolloin oli kuitenkin hyvin itsekäs eli vegaanisella ravinnolla (kuten vegaanin tuolloin vielä hyvin suppeasti käsitin) parantaisin terveyttäni entisestään.
Tästä 3-vuoden takaisesta aloitusmotiivista johtuen vegaanisuuteni ei ole vieläkään eikä ollut alkaenkaan oikeanlaista vegaanisuutta joidenkin mielestä, koska en alkanut vegaaniksi VAIN eläinten takia…
WTF! Lentokoneessakin laitetaan happimaski ensin itselle…
Hyvin nopeasti aloittaessani syömään täysin kasvispohjaisesti (vegaanisesti) niin jo muutaman kuukauden päästä ymmärsin kuinka hyödyllistä tämä on itselleni, samalla tajusin myös siitä kuinka paljon enemmän siihen elämäntapaan liittyy.
Ja hei, nykyään jopa uusimmat nyrkkeilyhanskani ovat vegaaniset Venum Challenger hanskat!

Joten ihan rauhassa vaan!

Nyt ennen kuin kaikki käsittävät väärin, herkkä aihe, niin ymmärrän että tuotantoeläinten kärsimyksistä tulee puhua ja turkiseläinten järkyttävän pienten elintilojen kuvauksia tulee olla näkyvissä ja ihmisten tietoisuudessa. Arvostan ihmisiä jotka näitä laittavat meidän kaikkien nähtäväksi niin kauan kuin asia ja tapahtumat pysyvät todellisina.
Näiden esittäminen ei vaan yksinkertaisesti ole minun juttuni, eivätkä ne olisi tuoneet tuohon dokumenttiinkaan mitään lisävaikutusta. Uskon vakaasti että tässä tilanteessa päinvastoin.
Olen sivutyöltäni, voisin sanoa puhetyöläinen eli luennoin paljon suojelutyöstä luonnossa (kyykäärmeen suojelu on sydäntäni lähellä) sekä eläinten hyvinvoinnista hyvin erilaisissa tapahtumissa kuin myös ihmisen hyvinvoinnista. Voin siis sanoa että tapaan HYVIN erilaisia ihmisiä niin maaseuduilla kuin kaupungeissa.
Pitää siis osata ”käyttäytyä”. Monet ihmiset, siis paino sanalla monet asettautuvat heti puolustuskannalle mikäli keskustelu alkaa sillä että olet murhaaja koska syöt lihaa! Lainsäädännöllisesti asia ei edes ole niin. Haa, noin siis keskustelu etenisi eli ei siis kovin hyvin. Ihminen kun hyvin nopeasti sulkee silmänsä ikäviltä asioilta.
Tähän dokumenttiinkaan ei siis olisi ollut hyödyllistä laittaa kauhuelokuvaa tuotantoeläimistä, kaikella on siis oma paikkansa joka on hyvä muistaa.

Dokumentissa kerrotaan että voit olla tikissä, kuten vaikkapa minä ⬆️ 😉vaikka et popsi pihvejä tai kananrintaa. Mikäli ihminen näkee jostain asiasta että se hyödyttää häntä, ihminen todennäköisemmin alkaa noudattaa tällaista linjaa elämässään. Dokumentin The Game Changers tapauksessa, mikäli en olisi jo vegaani niin hitto taatusti olisin nyt.
Niin kuin tiedän nyt dokkarin nähneiden jättäneen lihan pois lautaselta ja ostaneen kauramaitoa. Mahtavaa!
Tämä dokkari on siis ollut hyvä alkusysäys monelle ja mistäpä tiedämme vaikkapa nämä nyt siitä innostuneet, olisivat ensi vuonna vegaaneja! ❤

Elokuva tuo todella paljon itsellenikin muistikuvia aiemmasta omasta urheiluajastani. Kilpailin maantiepyöräilyssä, radalla, hiihdossa, triathlonissa, maastojuoksussa ja missä vaan missä oli kilpailua ja fyysisen suorituksen tuomaa mielihyvää. Viihdyin myös runsaasti kuntosalilla ja voimaharjoittelu oli minulle mieluista, johon tietenkin liittyi runsas eläinproteiinin saanti kananmunien, pihvien, kanan ja tonnikalan muodoissa. Tuolloin 80- ja 90-luvulla oli kaikenlaiset sheikkereihin laitettavat proteiinilisät ainakin itselleni aika tuntemattomia. Elokuvassa esiintyvät urheilijat olivat myös tottuneet vanhanaikaiseen ajatukseen, että eläinproteiini on se juttu menestykseen ja tuloksiin, lajissa kuin lajissa. Aivan kuten itsekin tuolloin ajattelin.
Dokumentissa käydään läpi eri urheilijoiden kautta kasvispohjaisen ja myös vegaanisuuden tuomia hyötyjä urheilutuloksiin tai ihan elämäänkin, siitä miten loppujen lopuksi pieni muutos elämässä tuo positiivisia asioita moneen asiaan.

Suosittelen todellakin elokuvan katsomaan ajatuksella. Tarkoitukseni ei ole tuputtaa kasvissyöntiä tai veganismia, ei todellakaan. Totta puhuen minulle on aika sama mitä juuri sinä syöt koska sehän on sinun asiasi. Minun juttuni ei ole myöskään syyllistäminen tai kauhukuvien näyttäminen lihansyönnin syyllistämiseksi. Teen omaa juttuani, noudatan vegaanista elämäntapaa, olen siis vegaani eläinten puolesta, joka tuo minulle niin fyysisesti kuin henkisestikin elämäniloa ja pidän kunnostani huolta. Mikäli joku, edes yksi ihminen, havaitsee somesta tai täältä blogista, minun elämästäni pikkiriikkisiä sopivia paloja omaan elämäänsä, se on enemmän kuin hienoa!
Saa kopioida!

Ei tarvitse olla huippu-urheilija noudattaakseen vegaanista ruokavaliota.

Ei tarvitse olla kovatuloinen noudattaakseen vegaanista ruokavaliota.

Ei tarvitse olla huippukokki noudattaakseen vegaanista ruokavaliota.

Tarvitsee olla vaan tahtoa pitää ympäröivästä maailmasta ja itsestään huolta.

Tämä vuosi minulla on mennyt loukkaantumisten korjailuissa, olen se tapaturma-altis kaveri. Yllättävää on ollut se, kuinka moni on jaksanut miettiä, onko esimerkiksi tapaturmainen polvikierukkani repeämä johtunut vegaanisuudesta? Yksi asia myös hieman hämmästyttää, aikoinaan ei kukaan kysynyt loukkaannuinko katolta pudotessani siksi että söin lihaista makkaraa?
Urheilutaustan omaavana pystyn lukemaan kroppaani melko hyvin ja pystyn vertaamaan nykypäivän loukkaantumisia aiempiin kuntoutumisiin loukkaantumisten jälkeen, ennen vegaanista elämäntapaani. Kuntouduin viime kevään polventähystyksestä alle oletetun hoitoajan, säntillisen kuntoutukseni ansiosta. Se ei olisi onnistunut, ellei minulla olisi ollut hyvää lihaskuntoa jaloissani ennestään sekä fyysistä suorituskykyä millä tilannetta korjata, nykyisellä lihaskunnolla jonka pääasiassa olen rakentanut nykyisen vegaanisen elämäni aikana.
Kuntoutusharjoitteet leikkauksen jälkeen, nehän eivät tietenkään voi olla sitä viimeiseen toistoon asti vietyä äärimmäistä The Rock -harjoittelua, mutta kuntoutuminenkin vaatii tietyn palautumisajan säännöllisistä harjoitteista, jotka etenkin kuntoutuksen alkuvaiheessa voivat olla rankkoja. Vegaanisella ravinnolla palautumiseni on ollut helpompaa ja vammojeni korjautuminen on ollut nopeampaa. Palautuminen toimii siis samoilla säännöillä kuin raskaampienkin harjoitteiden kanssa. Nukun hyvin, aineenvaihduntani toimii hyvin ja mieli on korkealla!
Hyvä resepti!