Veikkaanpa että tänään tammikuun alkupäivinä on kaikenlaiset uudenvuodenlupaukset ovimagneeteilla vielä tiukasti jääkaapin ovissa ja aamulla herätään puhelimien pimputteluihin tsemppilauseineen ja luurien taustakuvissa vilisee ”Uusi vuosi, uudet kujeet” kaltaisia tsemppimeemejä.
Mikä vaan tsemppaa eteenpäin tai pitää mielen korkealla, on hyvä juttu!

Näinä vuoden alkupäivinä saa lueskella neuvoja siitä kuinka pidät lupauksesi juuri tälle vuodelle. Sehän on sanomattakin selvää että kaikillahan on salikortit hankittu hamaan tulevaisuuteen, kalorilaskurit on ladattu puhelimeen, somessa on jaettu omat päätökset ja lupaukset jotta niihin lupausten pitämiseen tulisi ulkopuolista painetta. Olethan juuri luvannut olla jotain mahtavaa ja huippua ja muuttua paremmaksi ihmiseksi ja alkaa syömään vähemmän lihaa ja ajattelemaan enemmän ympäristöä ja alkaa kierrättämään ja… no ymmärrät pointtini. 

Se sinun uudenvuodenlupauksesi oli se sitten mikä hyvänsä, sehän on juurikin SINUN itsesi tekemä lupaus sinulle. Eikö vain?
Mitä jos suklaalakkosi kestääkin vain ensi viikonloppuun asti ja ostatkin jo ensimmäisen viikon lauantaina sen joulunjälkeisen alennusmyynnin ihanan Wiener Nougat -laatikon leffailtaan?
Ehkäpä salikortin käyttö jää vähemmälle jo tuolla tammikuun kolmannella viikolla, kun sinne kesäänkin on aikaa ja rantakunnossa ei tarvitse keskellä talvea olla (ellei tee niin kuin minä eli ole biitsillä ja kondiksessä myös talvella💪!!)

…tai jo viimeistään helmikuussa mahdollisesti jo jalkapäivistä napataan kyykyt pois ja tehdäänkin vain ”kivampia” jalkaliikkeitä kun kaiken lisäksi ne TWD:nkin uudet jaksot alkaa telkusta.

Tuo kaikki lipsuminen on kuitenkin kuule ihan okei! OIKEASTI!
Nyt kuulen selkeästi kuinka siellä sun täällä ihmisten sorminivelien nivelonteloiden paineen vaihtelut aiheuttavat voimakasta napsahtelua kun luurien näytöille ilmestyy kommentointia valmiina lähdössä eetteriin. Juuri tällaisestahan lusmuiluun ja selkärangattomuuteen kannustavasta ohjeistuksesta on lupa somessa pöyristyä. Sekin on ihan okei. Saa minun jutuistani pöyristyä.
Olen kuitenkin kaikista mahdollisista napsahteluista huolimatta sitä mieltä että – EI ole vaarallista lipsua jo aika piankin niistä vaikkapa kuntoiluun liittyvästä uudenvuodenlupauksesta. Mielestäni tuhoisampaa olisi jyrätä eteenpäin hampaat irvessä lupauksissaan, vastoin kaikkia oman kalenterin ja oman ajankäytön tai jaksamisen lakeja vastaan. Tällä pakonomaisella jyräämisellä ja ”No mutta kun tein sen uudenvuodenlupauksen…” ajattelumallilla, mahdollisesti se kuuluisa lopunalku häämöttää aloitetuissa treeneissä. Itsellesi tehtyjen lupausten tarkoitus ei ole stressata sinua heti uuden ihanan vuoden alussa. Voit ajatella uuden uutukaista vuotta vaikkapa uutena vihkona. Siihen on kiva tehdä viivoittimella marginaalit mutta siinä vaiheessa ei ole tarvetta stressaantua tyhjistä sivuista ja väen väkisin saada niille merkkejä. 

Usein uudenvuodenlupaus on perustunut himpunlaiseen oman itsensä yliarviointiin tai ennemminkin, sen oman ajankäytön väärin arviointiin siinä uuden vuoden lupaushuumassa sekä tulevaisuudennäkymissä.
Parasta tässä hommassa on kuitenkin se että sinä olet päättänyt tehnyt JOTAIN, alkanut pohtimaan omaa elämääsi. Yleensä nuo lupaukset pohjautuvat kivoihin juttuihin, kuten oman terveyden parantamiseen suuntaaviin lupauksiin. Harvemmin uudenvuodenlupauksissa päätetään aloittaa tupakointi-harrastus oikein täysillä – oikeasti todella toivon ettei se olisi kenenkään lupauslistalla!! 🙄

Minun elämäntapamuutokseni ja tavallaan lupaus itselleni, näin 4. vuoden käynnistyessä vuonna 2020, on edelleen opiskelua omasta itsestäni. Niin urheilullisesti fyysistä hyvinvointiani ajatellen kuin myös henkiseltä kantilta. Sellaista se tulee olemaan loppuikäni, niin kuin meillä kaikilla. Mikä on itse asiassa mahtavaa. Olisi kurjaa jos olisimme yhtäkkiä valmiissa maailmassa valmiina, ilman mitään parannettavaa itsessämme tai uuden oppimisen ihanuutta. On siis hienoa että voimme kasvaa elämässämme.

Minä en tehnyt, en muista olisinko koskaan tehnyt uudenvuodenlupauksia vaan ennemmin teen pitkin vuotta hyvinvointipäätöksiä itselleni, mikäli koen sen tarpeelliseksi tai kun vaikkapa opin uusia asioita jotka tekisivät minusta paremman Timon. Eikä sellaista vuotta ole mennyt ettenkö olisi huomannut parannettavaa itsessäni tai huomannut että toimintatavoissani olisi todellakin parempi tapahtua muutos parempaan.

Antakaamme siis anteeksi itsellemme jos äsken kuplivan skumpan voimin tehty uudenvuodenlupaus, niiden treenipäätösten tai dieettien alkuhuumainen rynnistys hiipuu puoleen suunnitellusta jo muutaman viikon päästä tai mahdollisesti olet luvannut huomioida paremmin ihmisiä ympärilläsi mutta et jaksakaan siellä tammikuun puolivälin räntäsateessa väläyttää pepsodent-hymyäsi ruokakaupan parkkipaikalla. Ei se mitään.

Koeta kuitenkin silti sen pikkusen verran pitää kiinni tekemästäsi lupauksesi kulmasta, siellä on todennäköisesti ollut fiksu elämäntapamuutoksen siemen itämässä, juuri sinun oman itsesi kehittämiseen ja parantamiseen.

Liikunnallisesti ajatellen, kun oikeasti ihan se pienikin salilla käynti on parempi kuin ei salilla ollenkaan!!

Olen varma että yksi suosituimmista uudenvuodenlupauksista liittyy painonhallintaan erilaisten jumppasuunnitelmien kanssa, enemmän tai vähemmän. Unohtakaa kuitenkin kaiken maailman pikadieetit tai nesteenpoistosuperduperteekapselit. Syökää ihan normaalisti, älkää pelätkö hiilareita, liikkukaa, nukkukaa, rakastakaa ja voikaa hyvin ❤️

Ennen kaikkea – rakastakaa itseänne❤️

Siispä, tähän pirtsakkaan vuoden ensimmäisen päivän auringonlaskun uintihetkeen: HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2020!!🌞

Hauskaa Joulun aikaa ja myös hauskaa herkuttelun aikaa, sillä sitähän joulun aika on (sen rauhoittumisen lisäksi). Joulu on myös hyvää aikaa blogin kirjoittelulle.
Itselläni on neljäs vegaaninen joulu ja koen herkuttelevani aivan samoin kuin aikoinaan sekasyöjänä ja maitotuotteiden suurkuluttajana. Kaiken lisäksi minulla on nyt joulukuussa vegaanijuhlapäivä eli Veganniversary jolloin 3 vuotta, WOW, kolme vuotta täyttyy vegaanina 🌱 Onneksi Olkoon minä🌞

Tähän juhlapäivään, siis ei varsinaisesti jouluun vaan vegaaniuteni juhlaan liittyen, mieleeni herää ajatuksia siitä mitä tämä elämäntapa oikeastaan on tai minkälaisena sen muut ihmiset näkee.

Vegaanihumputus. Vegaanihössötys. Ituhippeily.
”Miesruoasta kieltäytyvä sivaripelle” (näin muuten on minusta päätelty) ja tämä päättely on sinänsä erinomaisen hauska koska olen armeijan alikessu ja siellä railakkaan linkkiryhmämme ylpeä johtaja 😃 ja mitä hittoa edes on ”miesruoka”?
Tähän liitetään siis usein tuntemuksia että se olisi jopa jonkinlainen kultti tai ohimenevä hullutus mutta nykyään, onneksi asian yleistyessä se aletaan ymmärtää ihan normaalina asiana yhä useamman ihmisen elämässä ❤️

Mikä tai kuka tai millainen on oikeasti vegaani? Kysymys joka herättää usein enemmän kysymyksiä kuin vastauksia, siis ihan vegaanienkin keskuudessa. Kuinka kukin mieltää veganismin omalla kohdallaan? Kuinka vegaani kokee toisen vegaanin omassa mielessään?
Mielestäni vegaani on sellainen kuka tuntee aitoa rakkautta eläimiin. Hän kokee myös vastuuta ympäristöstään sekä osaa rakastaa muita ihmisiä ja osaa ja uskaltaa yrittää ymmärtää heitä.
Vegaani on sellainen kuka on päättänyt elää maailmassa jossa eläimiin kohdistuisi mahdollisimman vähän ihmisen suunnalta sellaisia asioita, jotka johtaisivat siihen että eläimet kokevat tuskaa tai surua.
Eläinten tulisi siis saada elää omaa elämäänsä ilman fyysistä tuskaa joka aiheutuu liikunnan puutteesta, elää elämäänsä ilman masennusta luonnollisen valon vähyydestä. Eläinten tulisi saada kokea lähimmäisenrakkautta, oman lajinsa läheisyyttä ja lämpöä.
Eläinten ei tulisi joutua tuntemaan surua menettäessään lähimmäisensä tai kokemaan kuolemanpelkoa  – ihmisen omien itsekkäiden mielihalujen myötä.

Nyt ajattelemisen aihetta. Tuossa luettelemani asiat voisi lukea mistä tahansa ihmiselle kohdennetuista hyvinvointioppaista. Itse asiassa en todellakaan ymmärrä miksi näitä hyvinvointioppaita ei voida yhdistää meidän kaikkien eläinten keskuuteen yhteisesti. Ihmisten hyvinvointikouluttajat paasaavat ihmisten liikunnan vähyyden aiheuttamista ongelmista kehossamme ja mielessämme. Auringonvalon tarpeesta ja metsäkävelyn terapeuttisesta tärkeydestä ihmiselle. C’mon!!

IHMISELLÄ on voimakas elossapysymisen vietti ja halu elää ja kokea hyviä asioita mahdollisimman pitkään elämässään.
ELÄIMELLÄ on voimakas elossapysymisen vietti ja halu elää ja kokea hyviä asioita mahdollisimman pitkään elämässään.

Ei mitään eroa niin kuin huomaat joten siis

MEILLÄ on voimakas elossapysymisen vietti ja halu elää ja kokea hyviä asioita mahdollisimman pitkään elämässämme.
😘
Vegaani sisäistää asiansa myös niin että hänen omien toimintojensa ympäristökuormitus olisi mahdollisimman vähäistä. Näin vegaani myös toimii epäitsekkäästi omaa ihmiskuntaansa kohtaan taatessaan ihanalle maapallollemme jatkuvuutta ja mahdollisuuden elämän jatkumiseen.

Meidän on kuitenkin oltava armollisia myös itseämme kohtaan. 100 % veganismi kun on todellakin mahdotonta eikä meidän edes tulisi stressata siihen päästäksemme, edes lähelle sitä.
Ympärillämme on käytössä kaikenlaisia asioita joissa on eläinperäisiä ainesosia. Ajamme autoilla jotka eivät ole vegaanisia, linja-autoilla tai polkupyörillä.
Meidän vegaanien(kin) 😮 suuhun livahtaa välillä eläinkunnan tuotteita, vaikkapa jos pikaravintolan samassa grillissä on paistettu lihapihvejä että myös kasvispohjaisia pihvejä. Itse en pöyristy tästä lainkaan ja mikäli kävisin sellaisessa pikaruokaravintolassa syömässä vegaaniburgerin, who cares?
Ikävämpänä näkisin asian jos tästä tuohtuneet kasvissyöjät ja vegaanit alkaisivat tuomaan siitä liian raskasta negatiivisuutta julkisuuteen kyseisen paistopaikan takia. Tulos kun saattaa olla se että ravintola lopettaa kokonaan niiden kasvispihvien tarjoamisen. Tilanne saattaa olla sellainen että erillistä steriiliä paistopaikkaa ei olisi edes kannattavaa (vielä) hankkia tai ei ole tilaa. Olkaamme siis tästä pikaruokaketjujen mukaan lähtemisestä iloisia.

Toivon myös että me vegaanit emme olisi joulupukin kaltaisia, koko vuoden virheitä kyttääviä tuomitsevia paskiaisia, vaan rakastaisimme niitäkin ketkä tekevät virheitä aloittaessaan tai jo kulkiessaan palkitsevaa polkuaan kasvissyönnin tai veganismin monimutkaisilla reiteillä. Ei inhota tai vihata ketään ihmisenä vain siksi että he eivät noudata tai eivät ehkä edes pysty noudattamaan samanlaista elämäntapaa kanssamme.
Itse annoin rakkaalle ystävälleni ilman mitään mukinoita, mahdollisuuden nauttia ilman syyllistämistä jouluista kinkkurullaansa ja leikkeleitä kotona Juustolassani joulujuhlassamme. Hän kun on kuitenkin vähentänyt lihansyöntiä hurjasti. Suklaa jonka hän ostaa meille jälkiruoaksi on herkullinen vegaaninen Wiener Nougat sekä minulle joululahjaksi vegaanisia Vihreitä Kuulia 💚 Tiedän näiden olevan hänelle jo suuri myönnytys ❤️
Ehdottomuus kun ei aina palvele tarkoitustaan rakkaat ystäväni….

Vegaani muuten ajattelee myös itseään. MUTTA WTF? Kuinka hitossa tämä aiemmin itsestään epäitsekkyyden perikuvaksi nostattama Timo nyt kirjoittaa tällaista??
Mielestäni hyvänä esimerkkinä toimii lentokone, matkustamon ilmanpaine ja happinaamari. Happimaskien pudotessa katosta, aina happinaamari ensin itselle, ennen kuin pystyy auttamaan muita.
Kellä on vegaanisen tai kasvipohjaisen ravinnon tuoma fyysinen ja henkinen vahvuus, hänellä on myös mahdollisuus auttaa muita.
Minulla siis on vegaaninen happinaamari kasvoilla ja olen kykenevä auttamaan 💚💪

Ihmisen voidessa fyysisesti hyvin, ihmisellä on todennäköisesti myös vahva henkinen ote elämään.

”Baby how you feelin’? Feeling good as hell”

Olen jo aiemmissa blogikirjoituksissani mainostanut kuinka pirun hyvään kuntoon olen 3 vuoden aikana päässyt. Tämä kolmen vuoden upea opetteluaika, kyllä opettelen vielä, on kehittänyt minua niin henkisesti kuin fyysisesti. Niin paljon että aion antaa itsestäni vielä osan maailmalle ja ihmisten hyvinvointiin – opiskelemalla liikuntaneuvojaksi ja liikunta-alalle.
Haluan tuoda ihmisten elämään elämäniloa ja sen mahtavan tunteen minkä itse olen kokenut viimeisten kolmen vuoden aikana.

Me voimme vaikuttaa omaan hyvinvointiimme.
Me voimme vaikuttaa lähimmäistemme hyvinvointiin.
Me voimme vaikuttaa eläinten hyvinvointiin.
Me voimme vaikuttaa ympäristömme hyvinvointiin.
Me voimme vaikuttaa maapallomme hyvinvointiin.

”Let me tell you something, let me tell you something
Right now, right now (ooh)
Got a real good feeling, got a real good feeling
Like there is lighting deep in my bones….”

Tämä vuosi on todellakin mennyt kiitollisissa ja opettavaisissa merkeissä kuntoutumisieni parissa ja olen oppinut myös todella paljon omasta kropasta korjailujen myötä sekä myös suomalaisesta terveydenhuollon järjestelmästä.
Ortopedien tekemät taitavat ihmeteot ja fysioterapeuttien korvaamaton apu kuntoutusvaiheissa, työterveyshuollon minulle antama suuri tuki tämän vuoden aikana
Paikallisen Loviisan terveyskeskuksen ihmistä ymmärtävä toiminta on ollut kuntoutumiseni pohjana.
Suomalainen terveydenhoito sekä siihen liittyvän tukiverkoston kuten Kela toiminta ja sen virkailijoiden päätöksenteon nopeus ja joustavuus sekä sen henkilökunnan ymmärtäväisyys ansaitsevat myös omat halauksensa.
Nämä kaikki vahvistavat kyllä käsitystäni siitä että asiat ovat Suomessa ihan hiton hyvin!
Esitän tässä siis suurimmat ja nöyrimmät kiitokseni hymyn kera edellä mainituille.
Toivotan huimasti tsemppiä uuteen vuoteen 2020!
Keep up the good work!💪

Tiedän että monet ajattelevat samoin kuin minä, teitä edellä mainittuja tahojen palveluita arvostetaan todella paljon mutta kuten tiedämme, niitä kiitoksia kun harvemmin tuodaan julki. Siellä niitä kiitoksia kuitenkin leijuu.

Nykypäivän sosiaalisen median pahoinvointia seuratessa voisi kuvitella kuitenkin aivan toisin. Toivoisin että suomalainen(kin) osoittaisi rohkeasti ympäröivälle omalle maailmalleen MYÖS sen oman pienenkin hyvänolon jota päivästään löytää, mikäli siellä somessa on muutenkin ahkerasti päivittelemässä.
En tarkoita etteikö niitä kurjiakin juttuja voisi sinne ladata myös, toki.
Tiedän myös että somessa usein ne päivitykset ”Eniten vi****aa kaikki” tai ”Tiedättekö tunteen kun taas päivä oli niiin p*****stä” saavat usein eniten liketyksiä ja kommenttiosioon tsemppejä. Ymmärrän myös niiden lukemisesta saadun mielihyvän, onhan se ehkä nastaa saada tukea omille harmaille ajatuksilleen ja parasta on jos vielä muillakin nähtävästi menee niin sanoen vi***ksi.

Monella some saattaa olla se tärkein tai jopa ainoa väylä purkaa tuntojaan, mikä sosiaalisen median hyödyksi laskettakoon.  Some on siis yhteydenpitoon mainio paikka. Toki sen ei soisi olevan kenellekään se ainoa sosiaalisen elämän ylläpitäjä. Mikään kun ei korvaa hetkeä kun hymyilet kadulla tuntemattomalle ihmiselle joka hymyilee takaisin tai kun halaat ystävää tai vaikkapa juuri tutustumaasi ihmistä ihan lähikaupassa. Uskon että tuo toinen ihminen silloin jatkaa hymyn viestinviejänä katua eteenpäin. Sellaista lumipalloefektiä me tarvitsemme, hymyjen lumivyöry kun ei aiheuta tuhoa vaan päinvastoin rakentaa sitä hyvinvoivan mielen lämmintä lumilinnaa.

Ollaan siis somessa mutta ollaan myös ihmisten ilmoilla ja uskalletaan rohkeasti näyttää tunteemme ja kehua toista, nostaa juuri ne lämpimät ja iloiset tunteet molemmissa todellisuuksissa päällimmäiseksi. Kyllä, somekin voi olla todellista elämää.
Harmittavasti some kyllä myös antaa mahdollisuuden purkaa suoraan ihmisen pahaa oloa hyökkäävästi muita kohtaan. Vuosien varrella some onkin kehittynyt niin että ihmiset kuvittelevat siellä olemisensa olevan kuin aikoinaan Ruotsin risteilyillä. Siellä taxfree-putelin tyhjennyttyä se kaikkein hellyttävinkin nallekarhu-isukki repi paidan päältänsä viimeistään illan buffetissa twerkatessaan housuitta suklaavanukkaassa tai se pullantuoksuisinkin kotiäiti lähetti pullopostilla mielenosoituksellisesti tangansa merille. Mikä tapahtui risteilyllä jäi myös risteilylle.
Somen kanssa tilanne on aika sama kuin noilla risteilyillä. ”Mitä kirjoitin someen jäi myös someen” on monen ajattelutapa. Tiedoksi, se muuten JÄÄ verkkoon tavalla tai toisella. 90-luvulla laivasekoiluista ei kuvakaappauksia otettu.

Somessa ikävä kommentti esitetään usein tavalla jota harva kasvokkain ikinä ilmaisisi. Twitterissä vaikkapa pystyy tuottamaan hyvin loukkaavaa tekstiä 140 merkillä, ei käytetä edes omaa nimeä, sekoitetaan vaan tahallisesti pakkaa.  Mikä huolestuttavinta, disinformaation eli tahallisesti levitetyn, väärän tiedon julistaminen on yleistynyt huolestuttavalla tavalla. Tahatontakin se voi toki olla mutta monesti niin tapahtuu tahallisesti jotta aiheutettaisiin suoranaista sekasortoa kansan keskuuteen. Tieto on yleensä negatiivista ja tarkoituksella paha mieltä aiheuttavaa. Siihen kun liitetään tahallinen väärinymmärrys, niin soppa on valmis. Tällaisen tiedon leviäminen ja siihen liitettynä mukaan rikkinäinen puhelin ja nykyään voisikin sanoa, rikkinäinen some, vaikuttaa moneen asiaan ja myös itse ihmiseen.
Mikä surullisinta, se lisää ihmisten pahoinvointia luomalla epäuskoa tulevaisuuteen sekä lisäten yksilön tunnetta ”En mäkään voi varmaan sitten onnistua kun kaikki on muutenkin pilalla”😪Sellaisen ajattelutavan lisääntyminen sosiaalisen median myötä, ei edistä kenenkään asiaa ja elämänlaatua.

Seuraavan kerran kun olet aikeissa kirjoittaa aiheesta kuin aiheesta hieman mieli kireällä, pirullinen ilme kasvoillasi tietäessäsi että tekstisi lyö kovaa toista ihmistä, niin mieti pääministerimme Sanna Marin sanoja ”Eikö teitä hävetä”. Nämä hyvät sanat kun sopivat moneen tilanteeseen.

Tee siis siinä pirullisimmassa hetkessäsi hetki jotain muuta. Halaa koiraa. Halaa kaveriasi. Halaa vaikka telkkaria. Syö banaani poikittain tai hengittele syvään hetki. Mieti sitten viestiäsi, kannattaako sitä laittaa eteenpäin… Yleensä tulet toisiin ajatuksiin.

Minut muuten luokitellaan yltiöpositiiviseksi kaveriksi😀 joka kyllä näkynee minun somepuuhailuissa. Tuo on siis niin totta ja olenkin hitsin ylpeä siitä arvonimestä. Minulta on usein kysytty että eikö minua vi***a milloinkaan tai enkö voisi olla edes joskus harmissani jostakin?
Varmasti noitakin hetkiä minullakin on mutta kun minun aivoni toimivat niin että tuollaisten muutamien ikävien nanosekunttisten välähdysten aikana alan jo keskittymään asian hyviin puoliin.
Olen erittäin itsetietoinen, myös sopivasti narsistinen (niin ne kaikki narsistit sanovat…) joten en koe että asiat tapahtuisivat minua vastaan vaan lopulta (paino sanalla lopulta) ne tapahtuvat minun hyväkseni. Silloin ne ikävätkin asiat kääntyvät hyväksi, jolloin niihin aiempiin ongelmiin on helpompi keskittyä koska – ne ovat muuttuneet hyviksi! Puffff! Voin siis jatkaa kohti uusia onnistumisia!

Anna Abrey laulaa muuten just biisissään Ayo, minun kirjoittelun taustamusana ihanasti –
”Jos sää näyttää harmaalt,
niin se on harhaa
Joo, kesämieltä ei oo vaan tarpeeks jee”

Muistakaamme vielä myös tämä
”I think like a proton, always positive” joka on mainiosta elokuvasta Chopsticks ja aina ihana Mithila Palkar ❤️

Ollaan siis hyviä ja kannustavia toisillemme, niin sosiaalisessa mediassa kuin tosielämässä. Somessakin kannattaa ennemmin virtuaalisesti halata kuin hyökätä.
Ihanaa joulua ja uutta vuotta rakkaat lukijani❤️

Nykyään sairaaloissa on mukavaa suuret luontoaiheiset valokuvaseinät ja hakeudunkin mielelläni niiden kuvien antamaan hyvään tunnelmaan (saa myös kivan selfien!). Odotustiloissa nautin myös keskusteluista vieraiden ihmisten ja kohtalotoverien kanssa, enpä nyt ihan yhteisölliseksi näitä kokoontumisia sanoisi mutta toki niissä samoilla asioilla ollaan kaikki joka varmasti avaa kielenkantoja itse kullakin herkemmin. Nytkin koin mukavia keskusteluhetkiä aikaisin perjantaiaamuna.

Perjantai 13. päivä… Leikkaus edessä… Jännittääkö?
Itse asiassa ei jännittänyt, kumma kyllä. Oikeasti. Toki tämä ei ollut ensimmäinen kerta minulle, tässä kun taas aika lyhyenä aikavälinä minua taas korjataan vielä paremmaksi. Paras jännityksen laannuttajani kun yksinkertaisesti on luottamus leikkaaviin ortopedeihin ja hoitotiimiin HUS Porvoossa.
Aiemmista kirjoituksista voi lukea polveni menestystarinaa toukokuun 2019 jälkeen, joka kyllä valoi uskoa siis tähänkin perjantain 13. päivän hetkeen.

Jälleen tämä aamu ja tämän tärkeän aamun suunnitellut toimenpiteet sairaalassa ennen leikkausta sujuivat tosi jouhevasti. Aikataulu meni eteenpäin sovitusti ja jopa niin nopeasti etten meinannut ehtiä painamaan someen tilanteiden vaihtumisesta päivityksiä 😀
Olen muuten tosi kilpailuhenkinen. Sen todistaa viimeistään todeksi se että verenpainemittaukseen psyykkaan itseäni saadakseni huipputuloksen. No, se ei oikeastaan ole, tai ei ainakaan pitäisi olla, mikään peruskuntokauden kuntopyörätestin kaltainen kunto mittaus tai no, minulla se tuntuu sitä olevan… Tässäkin paineen tositilanne tsekattiin sitten vasta nukutuksessa, jolloin en ollut piiskaamassa itseäni mittarin näytölle huipputuloksiin.

Itse nukutus – on hieno tunne. Nautin jostain syystä siitä odottavasta tunteesta, siitä narkoosin odotuksesta kun kohta mennään syvälle eikä vaan meinata. Arvostan myös näitä anestesialääkäreitä ja -hoitajia hyvin paljon. He säätelevät potilaan unta ja sen syvyyttä haluamallaan tavalla. Todellisia satumaailman ulkopuolelle livahtaneita nukkumatteja ja nukkumaijoja siis! Nautin siitä tunteesta että nukahdan ja sinä aikana olkapäälleni ja hauikselleni tehdään ortopedien toimesta ihmeitä.
PUF! Kuvittele mielessäsi taikasauvan heilahdus ja taikurin savunpöllähdys ja heräät usean tunnin päästä ihan oudosta paikasta, ”uudella” olkapäällä ja hauiksella.
Ihan Harry Potter -meininkiä. Tai kuin pujahtaisit Bifröstin, palavan maailmojen välisen sateenkaarisillan kautta Asgardiin. Vau!
Toden sanoakseni, noin on käynyt kyllä minulle työpaikan pikkujoulujenkin jälkeen, jolloin tequila on ollut narkoosia avustamassa ja paikatkin ovat olleet yhtä hellänä kuin leikkauspöydällä olisi ollut 😃

Heräämö. Heräämö kutsuu.

Olen tottunut kipuasteikolla arvioitsija, eikä vähiten rakastamieni myrkkykäärmeiden ansiosta, johtuen niiden antamista kipakoista suudelmista. Korkein luku 10 on minulla tullut tähän mennessä suuren pohjois-thaimaalaisen naaraspuukyyn syvästä puremasta (Trimeresurus gumprechti)🐍 joihin lukuihin ei näissä leikkauksen jälkeisissä hetkissä olla (onneksi) koskaan päästy.
Olkapää ja käsivarsi heräämössä tuntuivat tutuilta ja melko hyviltä eikä ainoastaan maukkaan kipulääkityksen ansiosta vaan myös heräämön ihanan henkilökunnan ansiosta. Heille runsaasti halauksia❤️
Ihmisen nukutuksesta herätessä, on vaikea päästä kartalle, huoli on suuri siitä menikö kaikki hyvin, oliko komplikaatioita ja saatiinko paikat ylipäänsä kuntoon?
Sillä hetkellä heräämön hoitohenkilökunta on rauhoittavalla ja asiantuntevalla käytöksellään erityisen tärkeässä asemassa. Ihan jo alkavaa paranemista ajatellen. Mikäli normaalina kotiaamuna on tärkeätä herätä oikealla jalalla ja hyvillä mielin, kuinka tärkeätä se onkaan ihmiselle nukutuksen ja leikkauksen jälkeen.
Minä heräsin todellakin oikealla jalalla tai paremminkin sanottuna, heräsin oikealla olkapäällä. Sain heti nukutuspöpperöstä selvittyäni tilanneselvityksen, selkeällä selostuksella ilman lääketieteellistä vaikeasti ymmärrettävää jargonia. Heräämiseni tapahtui mielestäni hyvin nopeasti ja sujuvasti. Sekavahkossa torkkumoodissa olin ainoastaan puolisen tuntia jonka jälkeen kävimme leikkauksen tapahtumat läpi ja pohdimme jo myöskin jatkohoitoa sekä sain myös kattavan paketin myös kirjallisena mukaan. Onhan tuossa suurella todennäköisyydellä muisti vielä katkolla. Ei kuitenkaan tälläkään kertaa huonoa oloa, ei pahoinvointia joten olikin aamiaisen tai oikeammin lounaan aika.
Nyt tulee näin vegaanilta leikkauspotilaalta SUURET KIITOKSET 💚 Aamiainen tai oikeammin lounas oli vegaaninen!! Voiko paraneminen siis paremmin alkaa!

Tällaisten operaatioiden jälkeen tarvitaan saattaja ja autokyyditsijä, heille minulta suuri kiitos.
Lisäksi tulee olla myös potilaalle seuraavaksi vuorokaudeksi seuraa ja kuten kuvasta näkyy, turvallista seuraa minulla riitti eli työkaverini Jarsku alias Sisar Hento Valkoinen ja tietenkin myös ihanat ja valppaat koirani Vilja (kuvassa) ja Ella Doukia ❤️

Lauantaina, siis päivä leikkauksen jälkeen, sain poistaa haavalaput ja odotin tätä kovasti, mielenkiintoista nähdä mistä sitä pienimuotoista ihmettä on menty taikomaan olkapäähäni. Kolmelta suunnalta sinne mentiin kahden taitavan ortopedin voimin.
-hauiksen tenotomia (bikeps-jänteen katkaisu)
-akromioplastia/subacromiaalinen dekompressio
-narkoosimanipulaatio…. HUH!
Lauantaina sain jo aloittaa ihan kevyillä liikkuvuusharjoitteilla pitämään olkaa ja koko kättä vähän liikkeessä, sen minkä kivulta pystyy sillä niitäkin löytyy. Onkin tärkeätä pitää fiilis korkealla vaikka olkaa särkee (no ei ihme) ja hauis kramppaa tai unet ovat ainoastaan 2-3 tunnin mittaisia.

Mielenkiintoista puuhaa kuitenkin kaiken kaikkiaan taas tulossa elämään ja odotankin tosi innolla sekä hyvällä motivaatiolla tämänkin kuntoutuksen etenemistä!
Kuntoutukseni etenemistä pääset sinäkin seuraamaan tällä blogillani tarkkaan joten pysy mukana. Käyn myös läpi Huawein älykellon unenseurannan tuloksia samalla ja kevyenä juonipaljastuksena, ne on särkyjen takia karua dataa 💤💤
Mutta nyt Vihreitä Kuulia, ne ovat TOOOOSI tärkeä osa kuntoutusta!

Ja nyt ei muuta kuin kohti uusia onnistumisia!!!

Suuri kiitos HUS Porvoo ❤️ sekä Loviisan Terveyskeskus ❤️

Huomenna ja perjantaina 13. päivänä(!) operoidaan olkaa ja hauislihasta Porvoon HUSissa.
Heh, en ole taikauskoinen ja itse asiassa tuona ”pelottavana” 13. päivänä minulle on tapahtunut ihan hyviä asioita. Huomennakin pääsen esimerkiksi mielestäni merkittävän lyhyen jonotusajan jälkeen leikkuriin korjattavaksi. Huomenna tulee sairauspäiväraha jolla saa Netflixin pysymään sairauslomalla kirkkaana ruudulla ja saapa sillä mahdollisesti lisää tarvittavia kuntoutusjuttujakin. Vaikkapa polven kuntoutuksessa jo hapertuneita Gymstickin uusia vastuskuminauhoja Treenikauppa

Jutuistani voisi äkkinäinen päätellä että suhtaudun turhan kepeästi näihin tapaturmiin ja niiden korjauksiin. Kaikkea muuta kuin kepeästi.
Olen todella tarkka ja säntillinen jälkihoidon, niin lääkäreiden kuin fysioterapeuttienkin suunnilta tuleviin ohjeisiin. Monesti säntillisyyteni on pienoinen kirouskin, perfektionismi ei aina ole paras mahdollinen tapa päästä tuloksiin. Ainakaan nopeasti mutta kun sinne päästään niin silloin kaikki on kyllä hiton hienosti tehty!
Kuitenkin, kuten Richie Sr. (Matthew McConaghey) sanoo leffassa White Boy Rick – ”I’m a glass-half-full guy”. Niinpä minä olen!
Nyt olenkin keskittynyt asioihin joita pystyn tekemään, opiskeluihin vaikkapa joka antaa kivaa työtä aivoille. Tänään oli ihmisen luusto työn alla ja ei, alla oleva kuva ei ole minusta huomisen leikkauksen jälkeisenä maanantaina vaan ihan Korhosen Jounin ohjaamien opintojen ja minun omia oheismatskuja!!

Huomenna aamusta siis ystäväni heittää minut Porvoon HUSiin, jonne menen kyllä tosi luottavaisin mielin. Keväällä korjattu polvi kuntoutui alle hoitosuunnitelman, josta sain itsellenikin kiitosta ja ansaitusti. Jumppasin polvea todella innolla mutta myös maltilla. Kuntoutus on minulle aina ollut hieman sellaista jarruttelun ja himmailun kaltaista treeniä, joka ei oikein minun hermotukseni kanssa kulje käsi kädessä 🙄 Minun ongelmani siis ei ole motivaatio kuntoutuksessa vaan kuinka hillitä sitä motivaation purskahtelua jumpalla ollessa. Onneksi todellakin, olen löytänyt joogan ja meditaation jotka ovat kerrassaan ihania tapoja löytää itsensä, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Niistä saan voimaa myös siihen kuntoutusjumpalla himmailuun.

Leikkaukseen olen valmistautunut asennoitumalla niin että edelleenkään en voimaharjoitteluun pääse maanantaina enkä edes ensi kuun maanantaina käsiksi, en likimainkaan.
Hyvänä mielialan kohottajana tässä odotellessa, olen pitänyt ammattilaisten ohjaamana, leikkausta edeltävää kuntoutusta (pre-surgical rehabilitation) loukkaantuneenkin käden puolella. Tällöin lihaskato ei ole niin suurta tai liikkuvuus heikkene liikaa versus siihen jos olisin loukkaantumisesta lähtien pitänyt kättä syvällä taskussa. Tässä tukenani ovat olleet useat fysioterapeutit niin Suomesta kuin myös USAsta. Kiitos heille kaikille 😘
Tämän kirjoittamisen aikana minulla puuhellalla muhii jälleen kasvispata ja olkoon se viimeinen ateriani – WHAAT!
Tietenkin siis ennen leikkausta kuten määräykset kuuluvat. Taisit jo luulla että aiemmin mainittu lasini tyhjenikin yllättävän äkkiä 😉

Seuraavan kerran kun kirjoittelen blogia täysin korjattuna ja jopa vielä täydellisempänä kyborgina, niin mainion leffan (minun mielestä) Holmes & Watson Watsonin (John C. Reilly) sanoja vähän fiksaillen, kuulen kun hän puhuu minulle, kun leffassa hän vastaa Holmesille (Will Ferrell):
”Onnitteluni Timo. Et ole ainoastaan Juustolagymin älykkäin mies, pian olet myös tervein.”

Nähdään ja kuullaan siis pian, rakkaat lukijani!

Mitä elämäntapamuutos oikein tarkoittaa?
Mielestäni se voi tarkoittaa mitä vaan. Itselläni yksi muutos oli elämässäni kun lopetin Hämptonin baareissa istumisen tai hieman toiseen suuntaan tapahtuen, kun laannutin kilpapyörän selässä istumisen ja aloin istumaan äsken mainituissa baareissa. Tai kun lopetin tupakanpolton 90-luvun lopussa koska olin tehnyt lupauksen itselleni, mikäli saisin tuolloin vakituisen työpaikan Korkeasaaresta eläintenhoitajana, tupakointi loppuu. Unelmatyöpaikka tuli ja rööki loppui!
Loppujen lopuksi kuitenkin yksi suurimmista elämäntapamuutoksistani oli, näinä päivinä lähes tasan kolme vuotta sitten tekemäni muutos elämääni – veganismi!

Se oli suuri muutos, itselleni ja minua läheisesti ympäröiville ihmisille. Minä, makkaralla elävä, 49 v. suomalainen mies alkaa syömään pupunruokaa. Tiedän, monikaan ei tämän uskonut kestävän, haihattelua ajateltiin ja jopa seksuaalisen suuntautumisen muutosta epäiltiin…🙄
Onneksi olen elämässäni elänyt niin kuin koen elämisen minulle hyväksi, emmehän me elä täällä vain muita varten, joten vähät välitin epäilijöistä ja punnersin eteenpäin veganismin uudessa maailmassa.
Aluksi mietin itsekin, onko tämä työlästä? Kallista? Opettelin ihan oikeasti käytännössä ruoanlaittoa ja aloin lukemaan tuoteselosteita kaupassa. Oho, uuniin saattoi laittaa muutakin kuin uunimakkaraa! Mahtavaa! Hyvin pian huomasin että kasvisruoka on maukkaampaa eikä lainkaan kallista. Tietenkin koska olen innokas somettaja, kasvisruoka on myös kaunista ruokapäivityksenä IGssä.

Olin tuolloin viisikymppisiä lähenevänä, jonkun aikaa harrastanut kuntosalilla käyntiä eli alkanut nuoruuden liikuntaharrastusta uudelleen. Olin siis ennen omaa vegaanista elämääni käynyt pari vuotta salilla, ilman suurempia tuloksia. Olen liikunnan ja urheilun vaatiman ravinnontarpeen ymmärtänyt hyvin jo nuorukaisena triathlonharjoittelun tai maantiepyöräilyn aikojen ansiosta. Olin siis kananmunan ja yleensä eläinproteiinin suurkäyttäjä, sekä sen makkaran ja myös maidon. Joinhan maitoa 1 – 1,5 litraa päivässä – vasikka? Nämä eivät kuitenkaan tuoneet riittäviä tuloksia itselleni.

En kuitenkaan ole koskaan kieltäytynyt kasviksista. Olihan minulla pikkupoikana lautasella Evon Riistantutkimusasemalla, varmaan aina riistalihaa mutta aina myös pottua ja kasviksia myös. Viivi äitini piti tarkkana ohjesääntönä että lautanen on syötävä tyhjäksi ja vaikka ne hirvenlihapullat olisivat maistuneet Pikku-Timolle paremmin, kasviksetkin minulle meni ja ovat menneet aikuisempanakin lihansyöjänä.
Toki minäkin olen kuten useimmat vegaanit, etenkin näin rutinisoituneemmalla iällä olevat, ovat melko varmasti joskus sanoneet: ”Mutta en ainakaan koskaan vegaaniksi ala!!” Näin todistetusti sanoin minäkin. Älä siis koskaan sano ei koskaan! Tai jos sanot, muista että mitä minä sanoin!

Seuraavasta voi alkaa suunnittelemaan etusivua uusiksi… Voimaharjoitteluni alkoi tuottaa todellakin tuloksia ja nimenomaan VASTA ruokavalion muutoksen jälkeen. Ravinnostani poistuneen eläinproteiinin ansiosta. WTF? Kyllä luit aivan oikein! Nukun paremmin joka vaikutti huomattavan paljon palautumiseeni, joka muutenkin on 50-vuotiaan ihmisen kohdalla hyvin suuri osa harjoittelukokonaisuutta etenkin jos vähänkin tavoitteellisesti treenataan. Usein lihansyöjänä koin ankarasti iltapäivänokosten tarvetta (ei sillä etteikö ne aina ole mukavat) mutta kappas vaan, vireystasoni on ollut kasviravintoon siirtymisen jälkeen 💯 Syömisen jälkeen kun ei enää tule sitä välikuolemaa eli lihamätön ruoansulatukseen kaappaamaa energiaa jolloin sitä jää muuhunkin kuin siihen kuuluisaan lihakoomaan. Kaloreita en aktiivisesti päivittäin laske mutta vegaaniravinnolla kaloreita olen ajoittain seurannut, etenkin alussa jotta tiedän missä mennään. Minulla kalorit ovat suunnilleen keskimäärin 3000+ kCal jossa jakauma on hiilarit 45%, protskut 30% ja rasvat 25%. Arvaattekin varmaan että en tässä edes lähde siihen leikkiin että mistäs pupunruoansyöjät ne proteiinit saa? Se on jo kulunut kysymys tai ainakin pitäisi olla 😉
Voin hyvin lainata (TAAS) mainion The Game Changers sanomaa. Tätä kirjoitettaessa soi taustalla tuon dokkarin musiikkikin💪 Siinä pihvinsyönnillä kehuskeleva ja lihansyönnillä ”psyykkaava” vapaaottelija Conor McGregor häviää Nate Diazille, joka on ollut 18 -vuotiaasta vegaani. Diaz vastaa kysymykseen voiton jälkeen: ”Miltä tuntuu?” Diaz: ”I’m not surprised Motherfuc**rs!”

Itse aloitin tämän elämäntapamuutoksen puhtaasti itsekkäistä syistä. Huomasin kuitenkin kietoutuvani vegaanisen elämäntavan helliin köynnöksiin ja pian ymmärsin asiaa paremmin, itse asiassa hyvinkin pian. Nykyään olen vegaani eläinten sekä ympäristön puolesta 💚 Voimaharjoittelun lisäksi myös nyrkkeilen ja juu’u, vaikkapa nyrkkeilyhanskanikin ovat olleet jo pitkään vegaaniset!
Myöhemmissä blogikirjoituksissani tulen paneutumaan myös ravinnon tarkempiin vaikutuksiin, tämän viimeisimmän elämäntapamuutokseni aiheuttamiin positiivisiin muutoksiin kehossani. Minähän tunnen kehoni kulloisetkin muutokset parhaiten ja olenhan etenkin mieleni asiantuntija.
Mistäkö sain innon kirjoittaa tästä? No kirjoitusintoa antoi Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu ja saamani uusi näkemys juuri aloittamistani kursseista elämäntapamuutoksesta. Kiitos myös Korhosen Jounille ja Training Foundation Academy Voisi ajatella että miksi olen kurssitettavana kun tunnun muutoksista jo itsekin kirjoittavan ja tuntevan ne hyvin? Siihen on helppo vastaus. Tunnen ja tiedän omat muutokseni mutta haluan tuntea asian perinpohjin ja oppia asiaa monelta eri suunnalta. Olen innolla mukana ja aktiivisena myös USAn ravitsemus- ja kehonrakennuskoulutuksessa. Tiedän että näin saan aiheeseen tukevamman ja laajemman pohjan, mikäli joku tarvitsee tukeani joskus tulevaisuudessa omaan elämäntapamuutokseensa❤️

Tuossa kirjastossani Juustolassa opiskelen jatkuvasti matelijoiden ja sammakoiden suojelua ja myös edistän niiden ympäristöjen suojelua maailmanlaajuisesti IUCN -asiantuntijana.
Olen iloinen että samalla työpöydällä opiskelen nykyään myös ihmisen hyvinvoinnin asioita. Toivottavasti pääsen tälläkin saralla yhtä pitkälle kuin eläinten- ja luonnonsuojelussa.
Hyvinvoiva ihminen kun ajattelee myös ympäristöään 💚🌍
Lopuksi kuva minusta kiipeämässä, tai kuka minut tuntee, niin pomppimassa tiedon portaita ylöspäin 😉

Hauskaa viikonalkua! Muistakaa että muutosta ei tarvita muutoksen takia, vaan sydämen, mielen ja hyvinvoinnin takia❤️

Oikeasti – se on totta.
Ihan kaikessa ja niin monella erilaisella elämänalueella.
Puhutaan sitten kotoa lähtemisestä, jumppaamisesta, ihmisiin tutustumisesta, sairauslomalla jaksamisesta, avio/avoero/seurustelun kariutumisen jälkeisistä ajoista tai ihan mistä vaan.
Tiedän tunteen, aina ei halua jutskata tai olla sosiaalinen, vaikka olenkin hieman jäävi juuri tästä kirjoittamaan. Itse kun olen ulospäinsuuntautuva eli juuri se monen suomalaisen mielestä ärsyttävä bussissa ventovieraalle jutteleva tyyppi tai kadulla vastaan tuleva hymyilevä outo lintu enkä itse oikeastaan kauaakaan sure menneitä tai taakse jääneitä asioita. Silti. Älä jää paikallesi. Pyrin siihen itsekin.

Itselläni tämä kirjoitus aktivoitumisesta tuli mieleen kiitoksistani Kelalle. Ei Anssi Kelalle(vaikka toki kivasta musasta kiitokset hänellekin) vaan kiitokset sinne kaikkien varoittelemaan ja ehkä vähän pelkäämäänkin virastoon.
Olen ollut pitkään ja olen vieläkin sairauslomalla ja tällä hetkellä jo omalla sairauspäivärahalla. Kuinka pitää itsensä virkeänä näinkin syrjäisessä Juustolassa asuvana kuin minä olen?
Itse tarvitsen elämääni haasteita, isoja sellaisia ja tunnen eläväni kun haastan itseni erilaisiin, myös hankaliin ja monimutkaisiin tilanteisiin. Esiintyminen on yksi asia jota rakastan ja jossa tunnen haasteen ja jota rakastan silloin vielä enemmän kun esiintymiselläni on merkitystä, etenkin eläinten hyväksi.
Olen pian 30 vuotta keskittynyt elämässäni matelijoihin, sammakoihin ja hyönteisiin. Myönnän, näiden suojeluun keskittyminen on ylittänyt tärkeät ihmissuhteet elämässäni. Eipä ihme että edelleen tai taas, olen sinkku-statuksella someissa 🙂
Matelijoiden elämä, niiden hyvinvointi meidän ihmisten hoivissa sekä viime vuosina keskittyen niiden suojeluun luonnossa, niiden elinympäristöjen suojeluun ovat menneet kaikkien ihmissuhteiden edelle. Voin siis sanoa että olen todellakin asiantuntija niistä puhuttaessa. Niin eläinten suojelutyössä kuin möhlityissä ihmissuhteissa 😉

Itselleni on tärkeätä että pääsen jakamaan laajaa asiantuntijuuttani matelijoista ja sammakoista, koska eihän saavutetulla tiedolla ole merkitystä mikäli sitä ei jaeta kaikkien käyttöön. Eikä minua turhaan guruksi tällä saralla sanota, joten olen hyvinkin oikea ihminen tätä tietoa jakamaan.
Olinkin eilen Kelan hyväksyttämällä keikalla luennoimassa eläintenhoidon opiskelijoille tuolla aina yhtä ihanassa Keudan oppilaitoksessa Mäntsälässä, matelijoiden ja sammakoiden lajien monimuotoisuudesta ja hyvinvoinnista.

Ei kuitenkaan pelkästään työ aktivoi ihmistä. Ihmissuhteet ovat TODELLA tärkeitä vaikka olenkin hieman vajavainen asiaa syvemmin tuntemattomana asiasta kirjoittamaan…
Olen helppo tutustumaan ihmisiin, onpa minua sanottu jopa hurmaavaksi mutta silti, syvemmän ihmissuhteen luominen ei ole helppoa ainakaan minulle. Erään minulle rakkaan henkilön sanomana, minulla on paksumpi kuori itseni suuntaan kuin kukaan voi maailmassa kuvitellakaan ja olevani empatiakyvytön. Kunnioitan tuon sanomaa henkilöä todella paljon. Tunnenkin usein samaistuvani Dolly Partonin Joleneen, etenkin tänään katsottuani Dolly Parton’s Heartstrings… Surullista vai ei, siihen en osaa itse vastata. Luulenpa sen olevan surullista 😪

Viimeiset muutamat päivät ovat kuitenkin kaikin puolin olleet juhlavia, olen rentoutunut ihanien leffojen parissa kuten vaikkapa The Knight before Christmas ja kyllä, itkin ihan oikeesti leffan aikana Juustolassa. Suosittelen tätä romanttiseen hömppähetkeen ❤️ Ihana leffa!

Viikko kruunautuu tähän nyt kohta alkavaan lauantain iltaan.
Odotellessani kaunista iltaa ja itselleni yllättävänkin söpön jännityksen vähentämiseksi tämä pienimuotoinen, osaltaan itseriittoinenkin😀 blogi-avautuminen oli minulle enemmän kuin paikallaan. Ihanan Whitney Houstonin ja Kygon ”Bring Me a Higher Love” soidessa taustalla tai vaikka Taylor Swiftin The Man, niin mikä onkaan romanttisempaa kuin rakennella hieman vegaanista herkuttelua iltaa varten…

ja kynttilänvalossa Juustolassa ihanan ystävän kanssa hyvää Etelä-Afrikkalaista punaviiniä. AWWWWWWWWWWWWW ❤️❤️❤️

Uskaltaudun siis minäkin aktivoitumaan myös muullakin saralla kuin työhön liittyen.
Treffailu uuden lähes tuntemattoman ihanan ihmisen kanssa on PAAAALJON jännittävämpää kuin vaikkapa esiintyä täydelle Messukeskukselle tai olla kuvattavana YLEn luonto-ohjelmaan kyyn suojeluun liittyen, ohjelmaan jolla yli puol miltsiä katsojaa….

Nyt siirryn odottamaan lauantai-iltaa!

JOTEN IHANAA ILTAA MYÖS SINULLE RAKAS LUKIJANI ❤️

Itselläni vastaus on helppo, olen aamuihminen ehdottomasti.
Uh, aamut, siis aiiiiiikaiset aamut, ovat vaan niin parhaita. Aamuisin ainakin minä olen luovimmillani ja herkimmilläni näkemään kivoja kuvausjuttuja, kirjoittamaan tai meditoimaan sekä myös jumppaamaan, oli se sitten salilla kuntoutusta tai voimaharjoittelua.

Tänään aamulla meditoin noiden jokirannassani olevien ikivanhojen aidanseipäiden ja kuunvalon katveessa ja voisi luulla että tuolla mieleen hiipisi kauhufiiliksiä mutta ei todellakaan, jotain todellakin muuta, aivan päinvastaista
Oli aivan hiljaista, jossain ulvoi hiljaa koira ja joen kaislat kahisivat. Awwwwww, upea aamu ❤️

Enkä todellakaan tahdo herätellä (sananmukaisesti) tänne vertailua aamu- ja iltatyyppien välille joten ei pelkoa, minun blogi ei ole tehty sellaisiin rajauksiin kenenkään välillä. Olet sitten aamukukkuja tai iltakukkuja, tai vaikkapa torkkuja-ihmistyyppi tai iltapäivä-ihmistyyppi (näistä linkit alinna) tai mikä vaan sinulle sopii, koeta elää sen mukaan. Ainakin niinä vapaapäivinä tai lomapäivinä tai milloin vain, jolloin se tuntuu hyvältä tai mahdolliselta.

Ehkäpä aamujen viehätys on siinä, mikäli olet vaikkapa tooooosi aamuihminen niin kuin minä, että muut eivät ole vielä heränneet joten saat sitä kallisarvoista omaa aikaa. Tarvitsit sitä omaa aikaa sitten mihin vaan.
Itse rakastan aamuja varmaankin juuri tämän takia ja saan aamusta voimaa tulevan päivän koitoksiin. Aamukahvi jokirannassa koirien kanssa, meditointi aamuaurinkoa odotellessa tai kuunvalossa, jooga tihkusateessa tai pikku pakkasella, aamukahvi Latviassa, aamuinen Rooibos Etelä-Afrikassa, kuntosali kaurajuomaan haudutetun aamuisen kaurapuuron jälkeen. Ne ovat minun juttujani.

Tänä aamuna viehätys löytyi meditoinnissa kotonani Juustolan pimeässä jokirannassa ja aamun hiljaisuudessa, joka ei kuitenkaan ollut hiljaista. Se oli vaan ihanaa aamuhiljaista, jos semmoista sanontaa edes on olemassakaan.

Hauskaa aamua juuri sinulle! 💚

Maailmassa ei olekaan pelkkiä aamu- ja iltaihmisiä! Nyt löytyi kaksi uutta ”unityyppiä” – oletko jompikumpi?
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/maailmassa-ei-olekaan-pelkkia-aamu-ja-iltaihmisia-nyt-loytyi-kaksi-uutta-unityyppia-oletko-jompikumpi/7443306#gs.g4bw88

Are You a Morning Person, Night Person, or Neither?
https://www.psychologytoday.com/au/blog/social-instincts/201906/are-you-morning-person-night-person-or-neither

Kaikilla pitää olla oma hemmottelupäiviä, ihan kaikilla. Oikeasti. Olit sitten kuka vaan. Kukaan ei jaksa vaan olla kaikkien käytettävissä tai olla ihana ainoastaan muille. Meidän pitää tehdä mehuu silloin tällöin ihan vaan meille itsellemme ja vähät välittää muista.
Itsensä hemmottelu. Mitä se on? No, se kun voi olla IHAN sitä mitä vaan ja just sitä mistä juuri sinä tykkäät. Mennä metsään yksin tai jonkun kanssa yhdessä, syödä suklaata, mennä salille, katsoa Netflixiä, ottaa ihkua punkkua (ei nyt ehkä ihan aamusta asti kannnata kuitenkaan), mennä kampaajalle, mennä parturiin, tehdä kunnon ihokuorinta ja siihen päälle koko kropan rasvaus huipputuotteilla, hakata puita, korjata auton turboa, syödä (ja laittaa) hyvää ruokaa, olla läheisten ja rakkaidensa kanssa. Kaikki käy mistä tulee hyvä olo ja ihan just sulle itsellesi.

Minun aamu alkoi tänään kotona Juustola Gymin aamujumpalla ja minun liikkuvuuteni oli just niin smoothia kuin hyvään päivän aloitukseen voi vain toivoa. Se kuuluisa oikealla reidellä herääminen oli niin totta. Oikeasti se spagaatti tulee taas vielä pian olemaan totta. Tämän aamuisen fyysisen euforian jälkeen minun teki mieli saada myös pää eli mentaalipuoli kuntoon eli haaveilin saavani parturiaikaa ihanalle Patskulle Naps Porvoo Kas, Patskulle oli aika klo 14:30. Mahtavaa! Niin kuin Aleksi Hakaniemi laulaa ”nostat sun kädet ilmaan, hittipotpuriin” ja minulla oli oikeesti tällainen fiilis kun lähdin Porvoon suuntaan.

Tästä siis jatkui minun hemmottelupäiväni ja oikeasti, autossa ei tullut radiosta Kissiltä mitään muita biisejä kuin mun suosikkeja ja nyt pienenä spoilerina, tiesin että minun päivä tulee olemaan NIII’IIIN onnistunut.
Ennen Naps Porvoota, minulla kävi elämäni tuuri. Ajattelin illan lämmitykseksi hakea viinipullon mutta yllättäen sen kauppareissun pysäytti eräs myyntipöytä – Sea Spa Products ja kyllä, joku voisi sanoa että menin lankaan mutta en todellakaan sanoisi noin, päinvastoin minulla kävi hyvin. Aluksi sain mahdollisuuden myyntipöytien myyjien kanssa testata Kuolleenmeren suolakuorintaa ja mikä hauskinta, yhtenä vaihtoehtoina oli juurikin orkidea, olenhan orkideoihin ollut rakastunut jo vuosikymmeniä.

Sain kuorinnan käsiini ja se tuntui oikeasti aivan ihanalta. Mietin heti että tämä kyllä päihittää kasvoihini tekemäni halpis-kuorintavoiteet, joten loppu oli minun osalta oikeastaa vain kaupankäyntiin ja tinkaamiseen liittyvää retoriikkaa 😉. Olin siis jo oikeasti sen ensituntuman myötä jo myyty ❤️ sillä niin mukavilta kädet tuntui Suolakuorinta tuotteen jälkeen. Kaupat tuli! Käsien kuorinnan jälkeen sain testatakseni näille minun kovan voimaharjoittelun, tolppa-apinan ja eläintenhoitajan duunin kovettamille käsille myös vartalovoi-tuotetta Vartalovoi

Paloin siis halusta päästä tätä testaamaan myös kasvoilleni. Harmikseni muihin tuotteisiin tutustuminen jäi kesken koska Naps Porvoon parturiaika kilkatti luurissa. Mutta pysy mukana, tänne vielä tälle ihkulle myyntipöydälle palataan….

Nyt sitten sitä myös sitä tärkeätä tukka-asiaa. Enpä voi parempaa tuuria toivoa parturin löytymisen suhteen kuin NAPS Porvoo   Taustatietona muuten kuka minusta ei ole kartalla, olin viimeiset noin 10 vuotta vapaaehtoisesti kalju, jätin hiukseni tuolloin aikoinaan Etelä-Afrikkaan, Kapkaupungin sivukujien hiussalonkiin vuonna 2010! Se kun tuntui vaan hyvältä ja oikealta silloin, olenhan sen mukaan tottunut elämään mikä tuntuu hyvältä just sillä hetkellä! On se sitten vaikka ajatus vetää kaljuksi jossain Afrikassa😀

Tuossa yllä on aina muotia tuolta YsäriBoi (Oku Luukkainen biisi ❤️) ajoilta asti!
Päätinpä kuitenkin nyt viime keväänä taas panostaa hiuksiin, onhan mulla hienon tuuhea kuontalo! Suuri kiitos muuten minun ihanalle ex-avopuolisolleni Alinalle, hän kun suositteli minulle juuri Naps Porvoota. Josta löysinkin sen tukkakotini. Tänään olikikin minulle hauska yllätys, Naps oli vaihtanut naapuriin ja mikä upea vaihto se olikin. Uusi paikka on aivan upea ja aivan hitsin kodikas!

Napsin entisiin tiloihin on kuulemma tulossa tatskamesta, makeeta sillä onhan mun kroppa täynnä käärme- ja matelijatatskoja koska #snakesneedlovetoo 🐍❤️

Tänään muuten kun ihailin Naps Porvoon sisustusta, kuulin Patskulta että Naps Porvoon seinillä olevat taideteokset ovat Marian taiteilemia ja ne ovat aivan upeita. Saatanpa kysyä, ihan vakavasti, seuraavalla kerralla että saanko käyttää uuden tatuointini mallina yhtä seinällä olevaa taideteosta?

Parturihetki Patskun kanssa oli odotetusti aivan mahtava. Rönsyilevää keskustelua, sinne tänne, sekavasti joka on juuri sitä mistä pidän. Todellakin, nautin aina meidän keskinäisistä keskusteluista ja juu’u, se paljon puhuttu terapeuttinen ja voimauttava hetki sen oikean parturin kanssa, on ihan täyttä totta ❤️

Uudella pörheällä tukalla siis suuntasin takaisin Porvoon K-Supermarkettiin jossa tarkalleen ottaen minun kaupat olivat oikeastaan vielä kesken, olinhan lupautunut hakemaan aiemmin puhutun vartalovoin ja kun jotain luvataan, mielestäni se täytyy pitää. Vartalovoi sujahti siellä laukkuuni, toki ihan maksettuna 😉
Kiitos sinulle ihana Nicola, olen niin iloinen että pääsin tutustumaan tuotteisiinne ja myös teihin ❤️

Olen nyt naputellut tätä blogitekstiä noin tunnin verran kerran ja kyllä, näppäily läppärillä sujuu niin paljon mukavammin ja sujuvammin kun käsien iho on kuorittu ja rasvattu. Siis AWWWWW Sea spa products   

Minun päivän kruunaa nyt illan pimennyttyä, lasillinen tai pari punaviiniä. Kuuntelen siis ihanaa Lxandraa ja Gonna dip, my, dip my heart in Confetti💚

Tällainen oli siis mun hemmottelupäivä. Millainen sun oli? ❤️
Ihanaa iltaa ja hemmottelupäivää just sulle mussukka!

Tieto on valtaa. Tieto lisää tuskaa. Mihin tietoa tarvitaan? Minkälaista tietoa on maailmassa? Onko maailmassa väärää tietoa, harhaanjohtavaa tietoa? Voiko kaikkeen tietoon luottaa? Pitääkö aina stressata toiminko juuri nyt viimeisimmän oikean tiedon pohjalta? Tätä voisi jatkaa pitkään… Tästä voisi jopa stressaantua.

Me tarvitsemme tietoa, tutkittua ja todistettua tietoa. Se on selvää. Tarvitsemme sellaista ihan jokapäiväisessä elämässämmekin. Kuinka syödä oikein. Kuinka menestyä työelämässä tai harrastuksissa. Kuinka pitää huolta parhaimmalla tavalle rakkaista lemmikeistään.
Pärjäämme toki mutu-tuntumalla hyvinkin tietyissä asioissa, vaikkapa ”Kupillinen kahvia tekee minulle hyvää aamulla!” Se on ihan ok mutua ja onpa moisesta jopa varmasti tehty kunnon tutkimuksiakin. Mikäli taas mietitään, onko 17 litraa kahvia päivässä terveellistä, siitä aiheesta on syytä hankkia hieman taustatietoa enemmän eikä vaan uskoa sitä tärisevää, seinille hyppivää kaveria jonka henk.koht mielestä se ehkä on ok.
Itse olen hanakka etsimään tietoa, monelta taholta ja perusteluita tekemisiini. Enkä todellakaan luota ensimmäiseen nettikirjoitukseen, jonka löydän tai edes sieltä löytyvään artikkeliin. Myönnän, ajoittain se rajoittaa tekemisiäni aika rajustikin tai ainakin hidastaa asioiden aloittamistani. Sitä hidastumista missään hommissa ei kyllä uskoisi, kun katsoo Omakanta-palvelun potilastietojani, sieltä kyllä näkyisi tapaturma-alttiuteni melkoisen selkeästi. Vauhtia liikaa 😀 on kuultu monesti mutta lohdutuksekseni minulle on myös sanottu, johon yhdyn täysin ”Jos ei tee mitään, niin ei mitään satukaan”.

Työskentelen eläinten, etenkin matelijoiden ja sammakkoeläinten hyvinvoinnin eteen ja niiden suojelemiseksi luonnossa ja etenkin niiden apua tarvitsevien parissa kuten kyyn suojelun edistämisessä. Kannattaa seuraavia sivustoja lueskella mikäli olet kiinnostunut upean kyykäärmeen suojelusta 🐍
Kyyn suojelu sekä Kyyn suojeluhanke Suomessa
Yleensä suojelutoimien edistämiseksi ja jotta suojelutyö koettaisiin hyödylliseksi sekä tarpeelliseksi, tieto ja oikea vääristelemätön tieto on tärkeätä. Liioittelemalla jonkun eläinkannan vähälukuisuutta tai alueen suojelutarpeita, ei saavuteta kauaskantoisia vaikutuksia suojelutoimenpiteiden saavuttamiseksi. Tiedon tulee olla todistettavissa ja selvitettävissä. En todellakaan tässä lähde ilmastonmuutoksen pariin vaikka mieli tekisi ja jonka parissa olen opiskellutkin. Ajatuksiini pääset sisään kuitenkin miettimällä että tieteelliseen tutkimukseen kannattaa ja tuleekin antaa painoarvoa. Kehittelemällä niitä vaarallisiakin ”musta tuntuu” -ajatuksia ja laittamalla ne hauskasti twiittiin voidaan saada tykkäyksiä mutta… Ehkä hetkellinen piikki suuren yleisön mielipiteissä saavutetaan sille omalle yksinäiselle ajatukselle saadaan mutta kuten tiedämme, perustelemattomalla ja tyhjällä ajatuksella ei paljon saavuteta.

Tästä hyppäämmekin sitten kuntoilun tai urheilun pariin. Miltä se mutu-tieto siellä tuntuu? Toki, itsekin noudatan ja pidän tärkeänä tunnetta ”Nyt musta tuntuu hyvältä tai musta tuntuu huonolta”. On siis toki tunnettava itsensä, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Jälleen tunnustus, joita minulla tuntuu riittävän, ongelmani on jo nuoresta pitäen ollut heikohko itseni lukeminen eli ylikuntomittari paukkui punaisella maantiepyöräilyn tai triathlonin aikakausina. Siihen on tullut nyt parannusta, huomattavaakin sellaista eli onneksi osaan todellakin levätä harjoitteideni välissä. Jopa niiden omasta mielestäni lepsujen kuminauhajumppien välissä joita kuntoutuksissani tänä vuonna olen tehnyt, paljon.
Kuinka olen sitten löytänyt tämän kultaisen keskitieni harjoittelun, levon ja muun elämän pyörityksessä?
Valtavana apuna sille on ollut 3 vuotta sitten tekemäni elämäntapamuutos, jolloin aloin vegaaniksi ja keskityin itseeni kunnolla. Aloin myös joogaamaan sekä meditoimaan, jotka toivat toimintaani tiettyä maltillisuutta, ainakin joillain elämänalueilla.

Tämän maltillisuuden myötä olenkin pyrkinyt laittamaan hetkeksi sivuun 30-vuoden takaiset Keskuskoulun alakerran painonnostosalilla hankkimani tiedot mutta pitää muistaa myös se ettei aina tarvitse sitä kuuluisaa pyörää keksi uudestaan.

Aloinkin selvittämään mitä se viisikymppisen ruumis ja mieli tarvitsee ollakseen tikissä. Tähän tietysti ensin välähtää ajatus, että HITOSTI KOVAA treeniä ja aina sinne loppuun asti täysiä, uupumukseen asti meneviä sarjoja. Totta, niitäkin tarvitaan mutta niiden edelle menee lepo ja ravinto, etenkin nykyään. Ah mutta kuinka sitä malttaisi muka levätä tai laittaa sapuskaa, kun pitkän harjoittelutauon jälkeen alkaa nopeastikin ne tykinkuula olkapäät näkymään paidan alta, joten ei muuta kuin pökköä pesään! Osasin ja osaan onneksi sanoa itselleni että lepo ja ravinto edellä ja sitten kun ne ovat kondiksessa, keskitytään treenaamiseen.

Nykyään olenkin hankkinut itselleni kurssituksien kautta sekä kirjallisuuden myötä sitä tuiki tärkeätä taustatietoa. Viimeisimmät hankintani ovat olleet VK-Kustannuksen kautta hankkimani kirjat Lihaskuntoharjoittelu ja venyttely VK-Kustannus sekä todella upea teos Voimaharjoittelu VK-Kustannus ja tämä Voimaharjoittelu – teoriasta parhaisiin käytäntöihin -teos on tukenut loppukuntoutumistani viime keväisen polven tähystysleikkauksen jälkeen ja on sopinut upeasti jo omaksumani henkisen hyvinvoinnin ja jaksamisen tueksi. Teos tulee olemaan arvokas apu tulevassa olkapään korjaustähystykseen jälkeisessä ajassa, onhan siellä jopa luku Fysioterapiasta voimaharjoitteluun jossa myös olkapäät käydään läpi! Kuin minua varten tehty!  Voimaharjoittelu-kirjan myötä on ollut mielenkiintoista ymmärtää tarkemmin harjoittelun jaksottamisen tärkeydestä, harjoitusohjelman suunnittelusta tai vaikkapa harjoitusvolyymistä.  Nyt kun palataan tämän blogi kirjoitukseni alkuun, siihen tiedon hankkimiseen ja löydetyn tiedon tarkistuksiin sekä lähdekritiikkiin, Voimaharjoittelu-teoksessa on jokaisen luvun lopussa lähteet mainittuna. Mahtavaa!
Suosittelen todellakin tutustumaan Voimaharjoittelu-kirjaan eikä tarvitse olla alan ammattilainen tai tuntea voimailusanaston jargonia. Teksti on selkeätä ja ymmärrettävää sekä helposti luettavaa alkavallekin kuntovoimailijalle. Kirjan kanssa ei tapahdu, ainakaan helposti sitä mitä aloittelijalle ensimmäisten salikertojen jälkeen tapahtuu, että paikat olisivat (tässä tapauksessa aivot) aivan jumissa tai tuskaiset ja käynnit tyssäävät siihen. Itselläni ”vaarana” on kirjan tuoma motivaatio ja kannustus itsensä kehittämiseen ja oppeja haluaisi tehdä HETI. Maltan kuitenkin vielä kun kuntoutumisvaiheessa olen! Tästä tullaankin tuolla aiemmin mainitsemaani itsensä tuntemiseen ja jos vielä seuraat kirjan ohjeistusta soveltaen sitä juuri omaan tilanteeseesi, huomaat että kaikki menee kohdallasi putkeen. Kirja tulee olemaan yksi parhaista treenikavereistasi, uskon niin.
Kirja on antanut erinomaista taustatukea kuntoutumiseeni keväisen polven tähystyksen jälkeisessä myllerryksessä. Motivaation luomisessa kuminauhajumppaan, tämän kirjan aukaisu antaa jykevän suunnan siihen että jossain vaiheessa niitä maveja pääsee tekemään täysipainoisesti. Siihen asti opitaan uutta ja kerrataan voimaharjoittelun eri osia.
Eikä kirja jatkossakaan huomiotta jää, korjattavaa ja kehitettävää kun on meissä kaikissa, joten luettavaa ja opiskeltavaa riittää.

Kiitos VK-Kustannus Oy 💚💪

Nyt kun korjaukset jatkuvat kohdallani olkapään osalta, on hyvää aikaa opiskeluun, myös itsensä opiskeluun. Opiskeluistani tulen täällä jatkossa kirjoittamaan paljon. Onhan minulla tulossa mukavia ja kiinnostavia opintoja niin ammattikorkeakoulun kuin avoimen yliopiston liikunta- ja elämäntapamuutosten opintojen parissa.
Pysy ihmeessä siis seurassani jatkossakin! Tulen todellakin jakamaan saamaani oppia ja tietoa sekä tietenkin omaa kokemustani jota opiskeluissani käytän apuna. Onkin yleisesti tiedossa että kun jostain asiasta innostun niin siitä puhuminen tai kirjoittaminen ei helpolla pysähdy. Kohdallani se ei siis ole varsinaisesti niinkään hiljaista tietoa! Olen aina sanonut että saatua tietoa pitää jakaa, muuten tiedosta ei ole mitään hyötyä.
Treenataan, jumpataan, hypitään, pompitaan, nostellaan puntteja, tehdään kuminauhajumppia, kuntoudutaan ja ihan mitä vaan mutta tehdään niitä ajatuksella ja hyvien oppien avulla oikein.
Aina joku tietää enemmän jostain asiasta. Hyödyntäkäämme siis tämä omassa kehittymisessämme!